SM-liigan kausiennakot: esittelyssä Kärpät, Lukko, Pelicans, Ässät ja KalPa

Julkaistu:

SM-liiga
Jääkiekon kotimainen pääsarja käynnistyy perjantaina täydellä kierroksella. Ilta-Sanomat käy läpi lähtökohdat joukkue joukkueelta. Arviot ja analyysit perustuvat IS:n Urheilulehden SM-liigaliitteen materiaaleihin.

Porilaista raatokiekkoa ilman hienouksia

Ässistä lähti tukku omia lahjakkaita nuoria, mutta tasaisuus, riskittömyys ja loistava maalivahtipeli tuovat taas runkosarjassa porilaiselle pisteitä.

Viime kausi:

Ässät kuului viime kauden onnistujiin, vaikka matka katkesikin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Patapaidat tippuivat runkosarjan viime metreillä suorasta pudotuspelipaikasta, joka olisi ollut resursseihin nähden huippusuoritus. Päävalmentaja Jyrki Ahon ensimmäinen vuosi Porissa jäi tuloksellisesti plussan puolelle.

Muutokset:

Omat nuoret lähtivät. Ässät menetti ykköstutkaparinsa Tapparaan, kun hallitseva mestari kaappasi sekä Jarno Kärjen että Niko Ojamäen. Porilaisseuran kasvatit karkasivat joukolla pesästä, kun myös Valtteri Viljanen ja Arttu Ruotsalainen lähtivät Ilveksen riveihin.

Jesperi Kotkaniemi päätti sentään jäädä Poriin. Kotkaniemi on seuran juniorituotannon suurin lupaus vuosikausiin. Vielä 17-vuotias hyökkääjä varataan ensi kesänä NHL:ään todennäköisesti ykköskierroksella, joten tämä kausi on Kotkaniemelle uran toistaiseksi tärkein.

Uusista hankinnoista mielenkiintoinen nimi on maalintekijäksi hankittu Antoine Laganière, joka teki viime kaudella AHL:ssä ainakin numeroiden perusteella kelpo jälkeä.

Puolustukseen tullut Ben Blood yrittää todistaa, että pystyy kaukalossa muuhunkin kuin kohuotsikoiden aiheuttamiseen.

Lähtökohta kauteen:

Heikentyneestä pelaajamateriaalista huolimatta lähtökohta on Ässillä yllättävän hyvä. Maalivahti Andreas Bernard kuuluu jo liigan eliittiveskareihin. Bernardin rooli korostuu, sillä Ässät ei tälläkään kaudella maaleilla mässäile. Ratkaisijoiden rintama on äärimmäisen kapea.

Paljon tulosvastuuta lepää juuri Kotkaniemen ja Laganièren harteilla. Puolustus on riittävän jämäkkä ja fyysinen, mutta kiekollista taitoa ei takalinjoilta löydy riittävästi.

Miten pelaa?

Yksinkertaista raatolätkää. Jyrki Aho luottaa simppeliin peruspelaamiseen. Kolmen kaistan perinnekiekkoa, jossa pelivälineellä ei turhia leikitä. Suoraviivaista, sitkeää, riskitöntä ja uhrautuvaa. Ässien valtti runkosarjassa on suoritusvarmuus ja tasaisuus.

Mikä on realismia?

Jos patapaidat onnistuvat napsimaan tasaisesti pisteitä Isomäessä, on jopa suora pudotuspelipaikka kiikarissa. Kotihalli on Ässille kaikki kaikessa.

Arvio: sijat 6–8.

Raumalla alkaa uusi aika – kestääkö seurajohdon kantti?

Jos ei muuta, niin ainakin Pekka Virran Lukko on raikas tuulahdus uutta. Nyt vaaditaan kärsivällisyyttä ja aikaa.

Viime kausi:

Suorastaan katastrofaalinen. Jälleen kerran kovin odotuksin ja satsauksin kauteen lähtenyt raumalaisseura joutui potkimaan tulokasvalmentaja Juha Vuoren pois. Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen oli harvinaisen heikko suoritus rahakkaalta seuralta.

Muutokset:

Isoin muutos löytyy pelaajapenkin takaa. Vuoden valmentajaksi viime kaudella valittu Pekka Virta yrittää luoda Lukolle uutta tulevaisuutta. Virta ei saanut kaikkia toivomiaan pelaajia Raumalle, joten edessä on selkeästi rakennusvuosi. Lukon hankinnat eivät vastaa seuran resursseja, ainakaan jos joukkue hamuaa menestystä jo tällä kaudella.

Isompi muutos tapahtuu hitaasti, jos Virta saa työrauhan. Uusi urheilujohtaja, työnsä virallisesti vasta ensi kesänä aloittava Kalle Sahlstedt voi onnistua luomaan jatkumoa seuran pelaajapolkuun junioreista edustusjoukkueeseen. Tämä kausi vaatii joka tapauksessa kärsivällisyyttä seurajohdolta.

Lähtökohta kauteen:

Uuden opettelua nollapisteestä. Virta tuo Lukkoon kulttuurin, johon Raumalla ei ole aiemmin totuttu. Risto Dufvan juurruttama inhorealistinen lätkä vaihtuu nyt toiseen ääripäähän, joten projektille on annettava aikaa. Virran vaativa pelitapa perustuu luisteluvoimaan, jota ainakaan Lukon keskushyökkääjiltä, uuden pelitavan kulmakiviltä, ei lähtökohtaisesti löydy.

Miten pelaa?

Aktiivisesti, äärikiekollisesti. Virran joukkueessa kiekon hallinta on aina ollut avainasemassa. Kiekollinen suoritusvarmuus ja vauhtilätkä ovat raumalaisten teesit tällä kaudella. Lukossa nähtäneen selviä jälkiä KalPan viime kauden menestysreseptistä.

Mikä on realismia?

Mahdollisuus suoraan pudotuspelipaikkaan, kunhan Virran projekti nytkähtää oikeille raiteille. Kelvollinen pelaajamateriaali antaa eväät kuuden sakkiin.

Arvio: sijat 6–8.

Omituinen nippu oululaisjoukkueeksi

Oulussa alkaa välivuoden jälkeen uuden rakennus. Ainekset ovat oululaisittain vähän oudot, mutta tiettyä potentiaalia löytyy.

Viime kausi:

Vihkoon. Kai Suikkasen projekti ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla käyntiin. Organisaatio halusi askeleen poispäin Lauri Marjamäen perinnöstä, mutta askel otettiin tyhjän päälle. Ilman Mika Pyörälää ja onnistunutta maalivahtipeliä Kärpät olisi saattanut jäädä pudotuspelien ulkopuolelle kokonaan.

Muutokset:

Uusi valmennus: entinen apukoutsi Mikko Manner ottaa ohjat. Ei Pyörälää. Ylipäätään joukkueen profiili on muuttunut rajusti – Kärppiä on mahdoton tunnistaa samaksi joukkueeksi, joka viime vuosina on syksyllä jäälle luistellut. Miika Koivisto on tähtipakki, mutta muilta osin Kärpät on liikkeellä jopa vaatimattoman tuntuisella ryhmällä.

Lähtökohta kauteen:

Kunnia ja uskottavuus pitäisi palauttaa saman tien. Siihen on hyvät mahdollisuudet, mutta ensikertalaispäävalmentaja Mannerin Kärpistä on vielä vaikea antaa tarkkaa lausuntoa. Ainakaan joukkue ei lähde minkään valtakunnan suosikkina kauteen. Puolustus ja maalivahtiosasto ovat kunnossa.

Miten pelaa?

On selvää, että Kärpät ottaa askelia takaisin kohti marjamäkeläistä traditiota. Näemme trap-pelaamista. Näemme viivelähtöjä. Mutta paljonko näitä elementtejä lopulta on mukana kärppälauman pelaamisessa? On joka tapauksessa mahdollista, että Kärpät on puuduttavampi ryhmä kuin liigajoukkueet keskimäärin.

Riskejä oululaiset eivät halua ottaa. Yltiöpäinen karvaaminen ei ole heidän tavaramerkkinsä – pikemminkin harmoniaa etsivä, aina tiivis viisikko. SM-liigan muotitermi aktiivisuus ei välttämättä leimaa Kärppien pelitapaa. Varmuus ja turvallisuus voisivat olla parempia sanoja kuvaamaan oululaisten ajatusmaailmaa.

Mikä on realismia?

Potentiaalia on ja turvallinen pelitapa yhdistettynä huippuluokan maalivahtipeliin tuottaa taatusti pisteitä useina iltoina. Kärkiryhmän kyytiin ei Kärpistä ainakaan vielä ole.

Arvio: Sijoille 9–10

KalPa – nuorten miesten innostunut urheiluseura

KalPassa alkaa uusi aika, Sami Kapasen johdolla. Joukkue on yksi koko liigan mielenkiintoisimmista koelaboratorioista.

Viime kausi:

Sehän meni aivan loistavasti – ja merkittävästi yli kaikkien odotusten. Jopa omien, vaikka seuran sisältä vahvaa uskoa omaan tekemiseen vannottiinkin. Finaalipaikka ja Tapparan haastaminen mestaruustaistelussa oli tuhannen litran piristysruisku kuopiolaiselle kiekolle.

Muutokset:

Paljon lähtijöitä, alkaen nappikauden pelanneesta maalivahdista Eero Kilpeläisestä. Käytännössä koko finaalijoukkueen kärkiryhmä on muilla nyt laitumilla. Vähintään yhtä suuri on muutos valmennuspuolella: KalPa astuu nyt kokonaan Sami Kapasen aikaan.

Lähtökohta kauteen:

Ei helppo, mutta Kapanen luottaa rohkeasti rohkeuteen. Materiaali on ottanut osumaa ja nuorten miesten johdolla mennään, mutta tulokasvalmentaja ei tingi tavoitteestaan: Kapanen haluaa KalPan muuttuvan seuraksi, jossa nuoret eurooppalaiset pelaajat voivat ottaa askeleen NHL-tasolle.

KalPa on raikas, nuorekas ja innostunut joukkue, jossa vaatimustaso on kova.

Miten pelaa?

Kapanen lähtee ennakkoluulottomasti ajamaan suuria muutoksia kalpalaisuuteen. Pelillisesti hän nojaa edelleen samaan pohjaan, joka toimi viime kaudella, mutta muutoksia on sielläkin luvassa. Suoraviivaisuus ja nopeus lisääntyvät. Kapanen haluaa KalPaansa lisää räjähtävyyttä. Kiekottomana kovaa painetta vastustajalle, hyrräkarvausta ja jalat käymään kuin viimeistä päivää.

Kiekollisessa pelissä Kapanen haluaa nähdä yhä rohkeampaa peliä suoraan kohti maalia ja ykkösaluetta. Tämä ei ole helppo vaatimus nuorelle ryhmälle. Kiekollisen pelin arsenaaliin löytyy kuitenkin laaja variaatiopankki erilaisia, kulloiseenkin tilanteeseen sopivia ratkaisumalleja.

Mikä on realismia?

Intoa riittää, ja energiaa. Nuoren ryhmän kohdalla se tarkoittaa väistämättä virhemarginaalin levenemistä. Jo CHL-peleissä on nähty, että KalPalle sattuu näitä hupsista-tilanteita, kun kaistat ovatkin tyhjät tai vastustaja mursikin hyrräpaineen odottamattoman helposti. Suora pudotuspelipaikka kuuden joukkoon olisi uskomaton suoritus. Selkeästi matkalla top kymppiin kuitenkin.

Arvio: Sijoille 6–8.

Pelicans pyristelee pois turbulenssista

Pekko Pelikaanilla on edessään suurten kysymysmerkkien kausi. Kolmen vuoden projekti huipentuu – tai ”huipentuu”.

Viime kausi:

Alkoi hyvin, eteni ailahdellen, päättyi isoon kyykkäykseen. Pelitapa petti, luonne petti, päät painuivat syvään kumaraan.

Päävalmentaja Petri Matikainen yritti kauden jälkeen usuttaa katsomaan isoa kuvaa ja näkemään Pelicansin kauden edistysaskeleena, mutta se oli vain hämäystaktiikkaa. KalPa heitti Pelicansin niin tylysti ulos pudotuspeleistä jo avauskierrtoksella, että koko kolmivuotinen hanke Lahdessa kyseenalaistui.

Muutokset:

Vaihtuvuus ollut todella suurta. Ykkösketju häipyi maisemista viimeistä pelaajaa myöten. Moni muukin poistui. Hankintojen listaa katsellessa on vaikea olla päätymättä siihen lopputulemaan, että Pelicansin materiaali on heikompi kuin vuosi sitten.

Suuri muutos on sekin, että Matikaisen ja Pasi Nurmisen kolmivuotinen projekti on kääntymässä loppusuoralle. On todennäköistä, että Lahdessa nähdään ensi kesänä uusia kasvoja valmennuspuolella.

Lähtökohta kauteen:

Odotukset eivät ole kovin korkealla, mutta se saattaa olla jopa pieni etu lahtelaisille. Taitoreserviä on nyt niin paljon vähemmän kuin vuosi sitten, ettei kiekollisten ulottuvuuksien kehittäminen voi ajaa seuraa pelilliseen umpisolmuun.

Nyt on varaa ajatella ja toteuttaa hieman yksinkertaisemmin. Nyt on varaa olla hiukan enemmän soturi ja työmies.

Miten pelaa?

Selkeämmin kuin viime vuonna. Pelicans on parhaimmillaan suoraviivainen luistelu- ja riistojoukkue, joka uskoo perusasioihin: kunnioita siniviivaa, tee töitä, aja maalille ja osoita luonnetta. Viime kaudella arsenaalissa oli kaikki mahdolliset taktiikat jätönjätönjätöstä ruotsalaiseen torpedokiekkoon, mutta sadan instrumentin sinfoniaa ei enää Lahdessa sävelletä. Nyt pelitapa on mallia kitara, basso ja rummut.

Edelleen Pelicans osaa myös olla veemäinen – ja arvaamaton – vastustaja.

Maalivahtiosastolla Janne Juvonen pystyy pelaamaan tasolla, joka takaa ympäristölleen mielenrauhaa. Juvonen voi olla lahtelaisille vielä jättimäinen kultakimpale, jos hän ottaa askeleen eteenpäin urallaan.

Mikä on realismia?

Ainakin se, että jossain vaiheessa lähtee taas laukalle. Matikainen–Nurminen-akselilta voi odottaa intensiivisiä tunteenpurkauksia siitä huolimatta, että etenkin Matikainen on korostanut maltin ja tyyneyden merkitystä. IS:n tietojen mukaan Pasi Nurminen ei saanut tätä muistiota.

Pekko Pelikaani taistelee todennäköisesti paikasta säälipudotuspeleissä. Kuuden joukkoon vaadittaisiin kuuden kuukauden ajan suoritustasoa, jota Pelicansilta ei ole loogista odottaa.

Arvio: Sijoille 9–10.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt