SM-liiga

Pitkään jatkunut vihanpito johti Ben-Amorin hyökkäykseen – kattava selvitys yhä puhuttavan tapauksen taustoista

Julkaistu:

tapaus ben-amor
Jokerien ja HIFK:n välinen viha leimahti syyskuussa 2012 tavalla, jonka jälkeen jääkiekossa mikään ei enää ollut pyhää. Urheilusanomien edeltäjä Veikkaaja selvitti täyden välirikon taustat perinpohjaisesti. Alla oleva artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran lehden numerossa 37/12.
Se oli jääkiekon European Trophyn ottelu, jolla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä SM-liigassa pelaavien Helsingin IFK:n ja Jokerien kauden päätavoitteen kanssa. Jokerit on puhunut European Trophysta toimitusjohtajansa Jarmo Kekäläisen suulla kauniisti viime syksystä alkaen, mutta kukaan ei vaihtaisi euroturneen voittoa Kanada-maljaan. Yhdestä harjoituspelistä tuli kuitenkin likainen näytelmä, jonka kerrannaisvaikutuksista pienimmästä päästä lienee se, että jääkiekko näkyy jatkossa myös Poliisi-TV:llä.

Jokerien hyökkääjä Semir Ben-Amor on tällä hetkellä Suomen tunnetuin SM-liigakiekkoilija. Kestää pitkään ennen kuin häntä lakataan katsomasta kieroon: jääkiekkoikoni Ville Peltosen pahoinpitely kuuluu tekona sarjaan, jossa Suomessa ei ole ennen painittu.

Koskaan aiemmin nelosketjun voimahyökkääjä, niin sanottu heavyweight, ei ole Suomessa lyönyt liigan kirkkaimpien tähtien joukkoon kuuluvaa taitopelaajaa niin säälimättömästi, kovaa ja yksipuolisesti - antamatta tälle juuri mahdollisuuksia edes suojautua.

Jokerien pelatessa ylivoimalla Ben-Amor hyökkäsi Peltosen kimppuun puolittain takaapäin ja alkoi hakata painavilla nyrkeillään jäähän kaatunutta HIFK:n kapteenia, jonka puolustautumisyrityksen puolikas jäi niille sijoilleen: ensimmäinen isku käytännössä tyrmäsi Peltosen, joka palasi tähän maailmaan noin puoli tuntia myöhemmin pukuhuoneessa. Siksi Peltosen omat tapahtumakuvaukset ovat hataralla pohjalla, mutta videomateriaalia löytyy jonkin verran. Ben-Amor taas ei ennen oikeuskäsittelyä puhu asiasta kuin poliisille, joten tapahtumaa on vain yritettävä tulkita aihetodisteiden kautta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Asiantuntijat: Suunniteltu hyökkäys

Useat Veikkaajan haastattelemat asiantuntijat tulkitsevat videonauhaa niin, että hyökkäys oli suunniteltu. Siihen oli sitoutettu jopa Ben-Amorin ketjukaverit, jotka asettuivat hyvissä ajoin pysäyttämään vastustajia, jotka ryntäsivät puolustamaan kapteeniaan. Tämä arvio on syytä kyseenalaistaa, koska ketjukaverien toiminta voidaan yhtä lailla tulkita oikeaksi reagoimiseksi. Jääkiekon yksi monista kirjoittamattomista säännöistä on, että jos kaksi pelaajaa tappelee, muut etsivät parit itselleen ettei kentälle synny kaksi vastaan yksi -tilanteita. Kiekkoa kuljettanut Riku Hahl on esimerkiksi viimeinen ihminen koko areenassa, joka tajuaa jotain tapahtuneen takanaan. Jani Rita on oikeastaan ainoa Jokeri-pelaaja, joka näyttää jollakin tavalla olevan valmis estämään HIFK:n Mikko Jokelaa puuttumasta tilanteeseen.

Toisaalta tappelun järjestäminen - jos kyseessä oli järjestetty tapahtuma - nimenomaan ylivoimalla on strategisesti tehokasta. Näin saadaan aina varmistettua työrauha takojalle, ja Jokerien toiminnan tarkoitus ja viesti oli nyt selkeästi muualla kuin maalin tekemisessä.

Ben-Amor ehti lyödä Peltosta useita kertoja, mutta puheet maassa makaavan silmittömästä hakkaamisesta ovat hieman liioiteltuja vaikka näky iljettävä onkin. Suuronnettomuuden ainekset olivat silti olemassa, mutta kaikkien onneksi Peltonen esiintyi MTV3:n haastattelussa pari päivää myöhemmin ilman ruhjeita.

Peltonen piti tekoa kuvottavana, mutta korosti, ettei pidä Ben-Amoria likaisena pelaajana. Hän myös antoi ymmärtää, ettei Ben-Amor toiminut yksin. Se oli vahva viesti Jokerien seura- ja valmennusjohdon suuntaan, ja kertoo väkevää kieltään seurojen välisestä sodasta.

Tapahtuma on pysäyttävämpi kuin HIFK:n Ari Lähteenmäen hyökkäys Jokerien Petri Lampisen kimppuun marraskuussa 1986, koska teko kohdistui Peltosen kaltaiseen legendaan ja kapteeniin, jota yleisesti pidetään yhtenä suomalaisen jääkiekon hienoimmista pelaajista.

Jokerien tuore kakkosvalmentaja Tomek Valtonenkin kiirehti myöhemmin Iltalehdessä ylistämään suuresti arvostamaansa ja ihailemaansa Peltosta. Sisäpiiriläisten mukaan Peltonen ei sen jälkeen osannut päättää, kumpaa tekoa hän piti yököttävämpänä: itse hyökkäystä vai Valtosen puheenvuoroa.

Mutta ei Peltonenkaan pelkkä pyhäkoulupoika ole. Hän pelaa voittaakseen ja ymmärtää täydellisesti kaikki jääkiekon nyanssit. Eräs ammattituomari tarkensi Veikkaajalle, että Peltonen on herrasmiespelaaja, joka osaa käyttää asemaansa sekä myös tietää kaikki temput.

Koodi

Kun kansakunta on vaivoin toipunut viime kevään MM-kisalippujen riistohinnoista ja vanhemmat vieneet lapsensa vielä kerran jopa 500 euroa kuukaudessa maksavaan joukkuetoimintaan, tapahtuu tämä. Laji nimeltä jääkiekko on ensimmäistä kertaa suuruutensa vuosina vaaravyöhykkeellä, mutta suomalaisen jääkiekkoväen suurin huoli tuntui olevan, että koodi meni rikki.

Koodi meni rikki? Ei mennyt. Ei ole mitään koodia. Ei ole koskaan ollut koodia. On ainoastaan käytetty sanaa koodi, jolla on järjestelmällisesti yritetty puolustella silmä silmästä -käytäntöä, kauhun tasapainoa ja milloin mitäkin silmitöntä koulukiusaamista, mutta ilman minkäänlaista konkreettista koodin sisältömääritelmää. Koodia ei ole koskaan reilusti avattu, mutta sen taakse on mieluusti piilouduttu. Jokainen jääkiekkoihminen selittää koodin eri tavalla ja sitä on sovellettu miljoonin eri metodein. Koodia on aina sovellettu vain itselle sopivalla tavalla. Höpinät jostakin kunniakoodista ovat semantiikkaa ja sisällöllisesti samalla tasolla kuin lause ”pojat on poikia”.

Pohjois-Amerikassa koodi on ollut käytössä aina. Sen tarkoitus on lyhyesti sanottuna ollut varmistaa, että oman joukkueen parhaat pelaajat saavat pelata ilman pelkoa tarkoituksellisesta telomisesta. Jääkiekko on siitä erityislaatuinen laji, että fyysisen uhkan elementti vaikuttaa keskeisesti pelin dynamiikkaan ja voimasuhteisiin. Ikävä kyllä vuosikymmenten saatossa koodin käsite on NHL:ssäkin sekoittunut niin, että sen varjolla voidaan hakata sellainenkin pelaaja, joka taklaa vastustajaa puhtaasti.

Maailmassa on toinenkin organisaatio, joka myös elää salaperäisen, kaiken velvoittavan ja oikeuttavan koodin mukaan. Se tunnetaan nimellä Cosa Nostra, tuttavallisemmin Sisilian mafia.

HIFK:n tarkoin vaalittu brändi

HIFK on brändinsä kautta tämän koodiston härskein väärinkäyttäjä liigahistoriassa. Vaikka joukkue saa jäähyjä keskimääräisesti muita enemmän, pelaa ryhmä vuodesta toiseen aivan omilla säännöillään, koska härifrån tvättas ja se nyt vaan kuuluu brändiin. IFK:n pullistelu on aiheuttanut liigan sisällä kaunaa ja kateutta aina, mutta eniten siitä on tällä hetkellä ärsyyntynyt Jarmo Kekäläinen.

Jokerien ja HIFK:n välillä on ollut aina tulinen vastakkainasettelu. Asiantuntijat arvioivat, ettei tällä hetkellä kuitenkaan voida puhua viha-rakkaussuhteesta vaan yksinomaan vihasta. Se on hauskaa kun muistaa, että Jokerien omistaja Harry Harkimo oli nuorena HIFK:n fani, suomenruotsalainen kun on.

Vaikka kaukalon tapahtumat ovat toisistaan irrallisia ja tapahtuvat silmänräpäyksessä, kaikki seuran toiminta korkeimmalta tasolta lähtien näkyy viime kädessä tavalla tai toisella jäällä. Siksi Ben-Amorin teko ei missään tapauksessa ollut irrallinen aivohalvaus vaan sellaisen polun pää, jota oli valmisteltu pitkään ja huolella. On vaikea todistaa, että Ben-Amor olisi varta vasten komennettu jäälle hakkaamaan nimenomaan Peltonen siinä nimenomaisessa tilanteessa, mutta pöytä tapahtuneen kaltaiselle ylilyöntien ylilyönnille oli katettu. Jokerien sisältä vakuutetaan ehdottoman jyrkästi, ettei Tomek Valtonen käskenyt Ben-Amoria Peltosen kimppuun, mutta yhtä jyrkästi HIFK:n leirissä uskotaan, että näin tapahtui.

On sana sanaa vasten ja siihen päälle omertan laki, joka on jääkiekossa vahva.

Tapahtuma seuraa Ben-Amoria tämän loppu-uran ajan. Ari Lähteenmäki tunnetaan edelleen nimenomaan vuoden 1986 tapahtumista. Ben-Amorin on vaikea saada tämän kauden jälkeen jatkosopimusta muualta kuin Jokereista, vaikka hän on SM-liigaan hyvinkin käyttökelpoinen pelaaja. Hän pelaa Jokereissa jopa ylivoimaa, kuten nähtiin, vaikka seuralla on liigan nimekkäin hyökkäyskalusto. Näiden tapahtumien jälkeen kukaan ei kuitenkaan näe Ben-Amorissa joukkueensa puolesta pyyteettä kaiken peliin laittavaa työmyyrää vaan sian, joka hakkasi Leijona-ikonin.

Peltonen toivottavasti pystyy pelaamaan sarja-avauksessa 13.9. - Jokereita vastaan - mutta Ben-Amorin pelaamisen edellytykset SM-liigassa ovat merkittävästi kaventuneet. Jos hän toimi yksin, hän on tuomionsa ansainnut. Mutta jos häntä yllytettiin tai hänen toiminnalleen annettiin ylhäältä siunaus, on siunaajan kohtalon oltava vähintään yhtä kova. Tällä hetkellä Jokerien penkin takana häärää kaksi erittäin potentiaalista tulevaisuuden valmentajaa, joista ainakin toinen on suorassa maajoukkueputkessa. Jos he käyttivät nelosketjun pelaajaa moukarinaan ja jättävät hänet sen jälkeen yksin kantamaan elämänmittaista taakkaansa - jatkaen itse vihellellen omissa uraputkissaan - lajiyhteisön on syytä puhua ihan jostain muusta kuin koodista. On puhuttava moraalista.

HIFK:n uusi johto on röyhistellyt toissa vuoden mestaruuden jälkeen Suomen mittakaavassa lähes selittämättömässä taloudellisessa hurmoksessa. Joukkue on takonut kolmen viime vuoden aikana voittoa yli kaksi miljoonaa euroa. Tämä ei ole ainakaan vähentänyt seuraan sata vuotta olennaisesti kuulunuttua ylimielisyyttä. Urheilujohtaja Tom Nybondas tunnetaan tappeluiden ja kovan pelin ihailijana, varsinaisena koodin kannattajana. Nybondasin reilun neljän kauden aikana HIFK on ollut todellakin brändinsä näköinen. Seurassa on myös ymmärretty hyvin, miten paljon kierroksia setelipainokoneeseen tulee, kun hanskat lentävät jäähän.

Kari Jalonen oli palkattu jo siinä vaiheessa, kun Nybondas nousi tehtävään Pentti Matikaisen jälkeen, mutta mestariluotsin jälkeen valmentajat ovat olleet Nybondasin näköisiä: Petri Matikaisen imago on voimakkaasti tahtojääkiekon puolella ja hänen seuraajansa Pasi Sormunen voisi milloin tahansa valmentaa uskottavasti Charlestown Chiefsiä. Parhaat taitopelaajansa menettänyt ja peliään pahasti etsinyt HIFK on esitellyt harjoituskaudella erityisesti muskeleitaan, koska oikeastaan mikään muu osa pelissä ei ole toiminut suuren vaihtuvuuden ja nopean valmentajanvaihdoksen takia. Pelilliset ongelmat ovat huolettaneet luonnollisesti myös kapteeni Peltosta paljon.

HIFK on pelillisesti nyt selvästi heikommassa jamassa kuin mestaruuskauden syksyllä 2010, mutta organisaationa ja brändinä historiansa muhkeimmassa uhossa. Nybondasin maailmassa kaikki olisi täydellistä, ellei naapuriseuran johtoon olisi pari vuotta sitten nostettu miestä, jolla on paitsi mestaruus HIFK:ssa myös kansainvälinen ja ihailtu ura. Nybondas on kaikesta huolimatta edelleen se vähäpätöisempi seppä Stadissa.

Kekäläinen toi johdonmukaisuuden Jokerien toimintaan – ja Jarkko Ruudun

Jokerien vuosia jatkunut epäjohdonmukainen toiminta päättyi kuin seinään kesällä 2010, kun toimitusjohtajaksi nimettiin Kekäläinen. Jo hänen nimityksensä yhteydessä uumoiltiin, ettei hän nosta vain Jokerien tekemisen tasoa vaan koko suomalaisen jääkiekon, etunenässä HIFK:n, koska kilpailu kovenee. Ja kilpailu on totisesti koventunut. Kekäläinen oli HIFK:n urheilutoimenjohtajana mestaruuskeväänä 1998 ja hänet palkattiin Jokereihin vain yksi tavoite mielessä: tuomaan Hjalliksen halliin ensimmäinen mestaruus sitten kevään 2002.

Kannattaa muistaa, että HIFK eli sikailubrändinsä kulta-aikaa juuri Kekäläisen urheilujohtajajakson aikana. Voi olla, että viittäkymppiä lähestyvän kahden lapsen isän jääkiekkoarvomaailma on muuttunut niistä ajoista, mutta nämä piirteet eivät: ehdoton kunnianhimo ja voitontahto.

Ja Kekäläinen on pannut tuulemaan. Ensimmäisen kauden joukkue ei vielä ollut hänen, mutta jo viime ja varsinkin täksi kaudeksi hän on koonnut mestaruustasoisen ryhmän. Jokereita pidetään vahvimpana ehdokkaana runkosarjan voittoon. Kaiken tekemisen taso on korkea.

Jokerit ja HIFK eivät ole historiansa aikana oikeastaan koskaan olleet suuria samaan aikaan, korkeintaan hetkittäin. Kun toisella on ollut menestysjakso, toinen on ollut alamaissa. Paikallistaisto on ollut lähes kuriositeetti tähän päivään verrattuna. Nyt ne ovat niin suuria, että voisivat perustaa keskenään oman liigan. Ja tässä on ongelman ydin: seurat oikeasti luulevatkin pelaavansa SM-liigassa vain toisiaan vastaan. Stadin herruus on melkein suurempi asia kuin Suomen mestaruus. Jokerit ja HIFK mittauttavat tällä hetkellä melkein kaiken tekemisensä vain ja yksinomaan paikallisvastustajan kautta.

Vihaksi eskaloituneen nokittelun keskeisin hahmo on Jarkko Ruutu. Hänen piti NHL:stä paluun jälkeen mennä kasvattajaseuraansa HIFK:hon, jonka kapteenina hän toimi yli kymmenen vuotta sitten, mutta hän päätyi Jokereihin. Ruudulla on kovan pelaajan kovalla työllä ansaittu maine, mutta Jokerit hankki hänet mestaruuspalapelin kulmapalaksi nimenomaan pelaajana, ei pelotteena.

Ruutu on ammattimies, mutta viime kaudella hän teki kaukalossa asioita, jotka romuttivat raskaasti hänen imagoaan. Erityisesti IFK-leirissä häntä alettiin vihata tosissaan - vaikka kauden alla Peltonen oli toivonut hänestä pelikaveria eikä vastustajaa. Peltosen tiedetään jopa hieman suutahtaneen, kun HIFK hävisi kilpailun Ruudusta Jokereille, mutta tänä päivänä Peltonen ei taitaisi edes tervehtiä entistä kaveriaan kadulla.

Osaa Ruudun tempuista, kuten kyykistymistä Ilari Melartin taklauksen alta, onkin mahdoton antaa anteeksi - semminkin kun Ruutu nimenomaan on kova, koodin mukainen pelaaja. Hän on ravistellut hanskojaan ja sitten ilkkunut, kun toista on viety jäähylle. Hän on soittanut suutaan ja hämmentänyt joka suuntaan, erityisesti HIFK:ta vastaan, mutta ei ole suostunut vastaamaan tanssikutsuun eli tappelemaan. Viime kaudella Ruudulla oli tappelukielto, koska Kekäläinen korosti koko ajan, että Ruudun voi nähdä myllyttävän vain netissä.

37-vuotias Ruutu haluaa olla SM-liigassa eri pelaaja kuin NHL:ssä. Hän ei halua joka ilta olla tilanteessa, jossa seuraava isku voi päättää uran. Se on inhimillistä, kun vastapuolella on isoja, nuorempia miehiä, joille Ruudun päänahka olisi uran kovin voitonmerkki ja takaisi ikuisen kulttimaineen HIFK:n tunnetusti intohimoisten ja lojaalien fanien joukossa.

Se, ettei kukaan päänahkaa ole saanut, eikä oikeastaan ole edes päässyt yrittämään sen saamista, on yksi suurista syistä, miksi Ruutu aiheuttaa HIFK:n leirissä raivonsekaisen oksennusreaktion. Ruutu on HIFK:n ihon alla enemmän ja tehokkaammin kuin kukaan muu. Ja vaikka hänen tekonsa ärsyttävät, joutuvat HIFK:n pelaajat myöntämään, että se paskapää auttaa ryhmää voittamaan.

Lauantain pelissä Ruutu vihdoin tappeli, mutta päänahan saaminen jäi Siim Liivikiltä juuri sellaisen matkan päähän, että se vain lietsoo yrittämään lisää.

Taistelu kaupungin herruudesta

HIFK ei aio luopua asemastaan Stadin kinginä ja suorastaan nauttii – ja myös taloudellisesti merkittävästi hyötyy – SM-liigan virallisen lainsuojattoman roolistaan, mutta nyt Jokereillakin on toimitusjohtaja, joka ei ota taka-askeleita. Päinvastoin. Kekäläinen elää erittäin voimakkaasti joukkueensa kanssa ja vahvan pohjoisamerikkalaisen taustansakin takia suhtautuu omiin kohdistuneisiin vääryyksiin kiihkeästi.

Jokerien ja HIFK:n mittelö on ollut toimistotasolla nokittelua, vähättelyä ja uhittelua aina, mutta jään tasolla se on kuumentunut erityisesti kahden viime kevään pudotuspelisarjan takia. Toissa keväänä HIFK meni mestaruuteen, mutta välieräsarjaa pidettiin moraalisena mestaruusmittelönä. Kuka edes muistaa, että finaalissa hävisi Blues?

Viime keväänä HIFK lähti supersuosikkina puolivälierään, mutta Jokerit vei sen tylysti 4-0. Kun joukkueet vielä pelaavat Talviklassikoiden lisäksi tammikuun tasauksia, ja paikallispelejä voi tulla kaudessa seitsemän, on ilmeistä, että joukkueiden välille syntyy vihasuhde.

Taistelua Stadista on haluttu tietoisesti kiihdyttää maksimoimalla muun muassa paikallispelien määrä, koska se saa kassavirrat vuolaammaksi, mutta kuinka kiva niitä rahoja oli laskea, kun Peltonen makasi tajuttomana jäässä?

Viime keväänä Ilari Melart teki virheen antamalla sanomalehteen vähätteleviä ja loukkaavia lausuntoja Jokereista pudotuspelisarjan alla. Leike naulattiin Jokerien pukukopin seinään ja se toimi väkevänä innostajana. Melart on Siim Liivikin kanssa joukkueen vihatuin kasvo Jokerien leirissä. Jokerien pelaaja kuvaili kaksikkoa tissiposkiksi. Melartia kutsutaan myös nimillä, joita on vaikea painaa kunniaa loukkaamatta lehteen.

Hieman yllättäen tulee tieto, että Jokerien vihalistalla huomattavan korkealle nousee myös Peltonen. Peltosen väitetään pelaavan piilosikaa, mutta saavan statuksestaan massiivista hyötyä joukkueelleen. Jokerit kokee, ettei peli ole reilua Peltosta vastaan. Mutta vielä enemmän Jokerien leirissä kismittää se, että näyttää kuin kapteeni arvovallallaan hyväksyisi tissiposkien Ruutuun kohdistaman ajojahdin – ja muut Jokerien sikailuiksi kokemat tempaukset. Tämän tiedon jälkeen on vaikea uskoa, että Ben-Amor olisi valinnut kohteensa pelin tuoksinnassa sattumalta.

HIFK ja Jokerit kohtasivat jo toissa perjantaina European Trophyssa ensimmäisen kerran. HIFK johti pitkään, mutta Jokerit tuli tasoihin ja voittoon rankkareilla. Jokerit oli scoutannut HIFK:n tarkkaan. Valmennuksen viesti pelaajille oli, että kotijoukkue tulee fyysisesti kovaa. Jokerit on halunnut Tomi Lämsän lyhyellä päävalmentajakaudella korostaa kiekollisen pelin rohkeutta ja erityisesti nopeutta. Juuri sellaista uskallusta pelaajilta kaivattiin. Sitä ei hirveästi näkynyt, sillä HIFK oli selkeän askeleen edellä fyysisyydessä.

Olisi rumaa sanoa, että Jokerit pelkäsi, mutta aika moni poika kyykkäsi petoluolassa. HIFK pelasi korostetun kovaa: kaukalossa haettiin koko ajan törkeän rajoilla liikkuvia pommeja. Ottelu muistetaan kuitenkin siitä, kun Jarkko Ruutu taklasi HIFK:n nuoren hankinnan Iiro Pakarisen laitaan suihkukomennuksen arvoisesti. On sellaisiakin asiantuntijamielipiteitä, joiden mukaan suihkukomennusta ei olisi tullut, jos taklaaja olisi ollut joku muu - esimerkiksi Peltonen.

Yhtä kaikki Ruutu nousi jo kauden ensimmäisessä kohtaamisessa päärooliin ja vankisti asemiaan HIFK:n most wanted -listalla. Käsikirjoitus seuraavaan peliin oli varma: Ruudulle (Jokereille) on pakko kostaa. Näinhän jääkiekossa on aina toimittu.

Lisäksi pelin menettäminen vankasta johtoasemasta kotiluolassa oli HIFK:n päävalmentajalle Pasi Sormuselle katastrofi. Uran ensimmäinen iso peli lipui tulokasvalmentajan käsistä - ja paljasti myös joukkueiden taitoeron. Hän pisti paikkoja säpäleiksi pukuhuoneessa pelin jälkeen ja teki tiettäväksi, ettei vastaavaa saa enää tapahtua. HIFK lähti seuraavan päivän peliin äärimmilleen suututettuna.

Jokerit halusi pysäyttää HIFK:n uhittelun

Jokerien valmennus puolestaan näki joukkueensa fyysisen alavireyden ja halusi korostaa pelirohkeutta. Tomek Valtoselle, ensimmäistä vuottaan liigassa valmentavalle entiselle roolipelaajalle, oli kova pettymys nähdä, että hänen joukkueensa arasteli IFK:n uhittelun edessä. Jo Jokerien A-nuorten valmentajana Valtonen opittiin tuntemaan hyvin voimakastahtoisena ja kovaa mieskunniaa vaativana miehenä. Jos nuoren polven valmentajissa joku on tämän niin sanotun koodin mies, se on Valtonen.

Kaikesta näkee, että hän haluaa korkealle ja nopeasti, eräs pitkän linjan liigavalmentaja toteaa. Joten voisiko olla mahdollista, että oman joukkueensa fyysistä ilmettä lähes hävennyt nuori ja tulisieluinen valmentaja tuli ylikorostaneeksi kiekollisen ja erityisesti kiekottoman pelirohkeuden merkitystä seuraavan päivän ottelussa?

Myös Kekäläistä on jo pitemmän aikaa ärsyttänyt HIFK:n uhittelu ja törmäily niin, että sille on pantava jossain vaiheessa stoppi. Mikä olisi oivempi paikka kuin ensimmäinen kotipeli sarjassa, jonka pelikiellot eivät normaalitapauksissa ulotu SM-liigaan?

Lauantain peliä oli ehtinyt kulua vain pari minuuttia, kun rytinä alkoi. Melart hyökkäsi Ruudun kimppuun ja hakkasi tätä nyrkeillään takaapäin päähän. Suunniteltu kosto meni pieleen, koska tappelua ei syntynyt ja Melart sai heti pelin alkuun viiden minuutin jäähyn. Tarkoitus oli ensisijaisesti satuttaa Ruutua, mutta myös saada hänet jäähylle, ettei peliä tarvitsisi aloittaa vieraskaukalossa viiden minuutin alivoimalla. Tai sitten se oli HIFK:lle yksi ja sama. Ei pelattu voitosta, vaan brändin näköistä lätkää.

Jokerit pitää Ruutua omalle joukkueelleen samanarvoisena pelaajana kuin HIFK Peltosta. Melartin järjestyksessään aika mones ajojahti sai Jokerien leirin aivan sekaisin. Joukkue kiehui raivosta vaihtopenkillä, mutta viestien mukaan valmennus yritti rauhoittaa pelaajia ja korosti, että nyt on hyvä paikka tehdä ylivoimalla tärkeät maalit. Silti jokainen joka on nähnyt Valtosen valmentavan tietää, ettei hän tällaisissa tilanteissa matki Buddhaa.

– Jos sun kotiin hyökätään ja sun perhettä aletaan uhkailla, et sä rupea soittamaan poliisille ja jää odottamaan apua vaan sä toimit, yksi asian ytimessä ollut haastateltava sanoi.

Kun kaukalon tapahtumia aletaan verrata omien lasten uhkailuun, ollaan melkoisen koodiston alueella, mutta tällaista on jääkiekon kieli. Termit sota, taistelija, soturi ovat jääkiekon arkikieltä. Tai aja se kylmäksi, revi sen pää irti, hakkaa siltä kädet paskaksi, vedä sitä turpaan, tuiki tavallista valmentajan puhetta.

Ruutu oli raivona, eikä Lämsä olisi halunnut päästää häntä kentälle. Hyökkääjät peluuttava Valtonen käytti kuitenkin Ruutua ylivoimalla vastoin määräystä. Ruutu oli sekoilla kentällä pahasti, mutta selvisi jäähyittä.

Viha purkautui rumalla tavalla

Reilut kymmenen sekuntia ennen erikoistilanteen päättymistä kentälle pyyhälsi Semir Ben-Amor. Lämsän mukaan se on Jokerien normaali peluutustaktiikka, koska aina ylivoimapelin jälkeen pelin rytmiä pitää nopeuttaa, ja se onnistuu parhaiten simppeliä peliä pelaavilta ketjuilta. Niitä kutsutaan energiaketjuiksi. Ylivoima oli käytännössä silloin ohi, koska kiekko oli Jokerien päädyssä, joten Lämsän vakuuttelu kuulostaa perustellulta.

Mitään muuta normaalia tilanteessa ei sitten ollutkaan. Ben-Amor ei nähnyt kentälle mennessään kuin Peltosen. Hän ei olisi huomannut kiekkoa vaikka se olisi syötetty hänelle suuhun, siksi määrätietoisesti hän hyökkäsi Peltosen kimppuun.

Viha purkautui rumalla tavalla, mutta yhden päätelmän tapahtumaketusta voi tehdä: Peltosen telominen oli kosto, punttien tasoitus tai silmä silmästä - mitä termiä käyttää halutaankaan - Ruudun lyömisestä. Ja jos Ville Peltonen ei ole enää pyhä suomalaisessa jääkiekossa, mikä on?

Ben-Amorin motiiveja miettiessä on muistettava, että hän yrittää vuoden pelaamattomuuden jälkeen pelipaikkaa joukkueesta, jolla on kahteen viimeiseen ketjuun tarjokkaita neljän ketjun verran. Hän oli Melart-episodin jälkeen jäällä ensimmäinen sellainen Jokerien pelaaja, jonka repertuaariin kuuluu myös kostaminen. Oliko Ben-Amorilla vain niin suuri tarve miellyttää Valtosta, että järki sumeni? Urheilijana Ben-Amor oli jo ennen tapausta vedenjakajalla; syksy on hänen uransa kannalta tärkeä. Hän pelaa joka vaihdossa tulevasta työpaikastaan.

Jääkiekossa on nähty törkeyksiä ja tappeluita, mutta armottomuus jolla Ben-Amor rusikoi Peltosta, oli harvinaislaatuista. Kun katsotte netistä videota ja laskette iskuja, kannattaa miettiä, että siinä tiivistyy kahden suuren seuran monen vuoden viha. Suurimmat kärsijät olivat Peltonen, jonka terveys oli pahassa vaarassa, ja Ben-Amor, jonka ura saattaa olla taputeltu.

Seuraava kärsijä oli jääkiekko – maine heti kärkeen – mutta varsinkin kurinpitopäätöksestä riippuu mihin suuntaan laji lähtee kehittymään. Armottoman kova tuomio, jollaista on perustellustikin vaadittu, asettaa lajin peruselementin, fyysisyyden, jatkossa vaikeaan asemaan.

HIFK:n ja Jokerien sotaa on lietsottu ylätasolta kauan eikä SM-liigallakaan ole ollut mitään sitä vastaan, että pääkaupunkiseudulla on vihdoin kunnon säpinää.

Nyrkiniskut tai pelikiellot eivät kuitenkaan osu korkeimpiin seurajohtajiin, jotka jatkavat niin kuin ei mitään.

Kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin yhden pelaajan sekoamisesta tai nuoren valmentajan yliaggressiivisuudesta. Jääkiekkoon on aina kuulunut virallisen oikeusjärjestelmän rinnalla, yllä ja sivulla pelaajien ja valmentajien keskenään käyttämä järjestelmä, tämä villi koodisto, mutta ongelma on, ettei kukaan osaa tai uskalla määritellä sitä – eikä varsinkaan nähdyn perusteella käyttää sitä. Niin kauan, kun peli on kokemattomien valmentajien, uhittelevien johtajien ja vihaan lietsottujen pelaajien käsissä, kannattaisi ylläpitää vain sitä virallista.

On todistettu, ettei näille tyypeille saa antaa oikeutta omiin käsiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt