Yllätyitkö ailahtelevan taiturin Juhamatti Aaltosen ihmevireestä SM-liigassa? Niin minäkin

Julkaistu:

Kommentti
Juhamatti Aaltonen pelaa elämänsä parasta jääkiekkoa juuri nyt, kirjoittaa jääkiekon sisältöpäällikkö Vesa Rantanen.
Ennen SM-liigakauden alkua esitettiin sellaista teoriaa, että mestarisuosikkina kauteen lähteneen HIFK:n pilvilinnat joko nousevat tai kaatuvat Juhamatti Aaltoseen.

Ajatus oli, että mielialapelaajana tunnettu Aaltonen voi tuittuilullaan tai velttoilullaan tuhota HIFK:n varmana pidetyn mestaruuden.

Kun kautta on pelattu yli puolet, on syytä tarkentaa arviota. HIFK:n taiteilijahyökkääjä pelaa uransa parasta jääkiekkoa. Hän on ollut ailahtelevasti esiintyneen HIFK:n kirkkain positiivinen yllätys. Hän on hoitanut oman ruutunsa ja ylikin, mutta silti HIFK on kauempana mestaruudesta kuin viime vuonna tähän aikaan, jolloin joukkue, jossa Aaltonen ei edes pelannut, suorastaan dominoi SM-liigaa.

Mysteeri on suuri, mutta keskitytään nyt ihastelemaan Aaltosen nykyvirettä HIFK:n huonon pelin vastapainoksi. HIFK:n repaleisen viisikkopelin moittiminen on nimittäin niin kulunut juttu, ettei siihen jaksa syventyä kukaan.


Sen sijaan Aaltonen kuuluu siihen huolestuttavan harvalukuiseen joukkoon liigapelaajia, joiden takia voi ostaa 30 euron lipun otteluun hyvällä omallatunnolla. Muita vastaavia pelaajia eliittiryhmässä ovat mm. Mika Pyörälä, Henrik Haapala, Veli-Matti Savinainen, Tomi Kallio, Erik Thorell, Antti Suomela sekä – yllätysnimenä KalPan nuori puolustajasensaatio Niko Mikkola, joka kannattaa ottaa viimeistään nyt tarkkaan seurantaan.

Aaltonen on tässä kivikovassa ja kiintoisassa ryhmässä päätä muita korkeammalla, sillä hän tekee jatkuvasti suorituksia – joko maaleja tai syöttöjä – joihin pystyy vain Juhamatti Aaltonen. Siis huippuvireinen Juhamatti Aaltonen.

Hidastettu syöttö lähes maaliviivaa pitkin Roope Hintzin maaliin Ilvestä vastaan 7. joulukuuta oli sekä teknisesti että oivalluksen puolesta aivan ylivertainen suonenveto. Viime aikoina Aaltonen on tehnyt itse maaleja, jotka saavat katsojat haukkomaan henkeään: rannevetoja ylänurkkiin, lämäreitä takanurkkiin. Soolomaali JYPiä vastaan taannoin kilvoittelee Hintzin maalin ja muutaman Haapalan suorituksen kanssa kauden upeimman osuman tittelistä.

Aaltosen salaisuuden tietää vain Aaltonen itse, mutta valistuneen näkemyksen voi esittää myös ulkoapäin. Väitän, että Aaltosen salaisuus on sama kuin kaikilla muilla menestyneillä urheilijoilla: harjoittelu. 31-vuotias taituri floppasi pahoin viime kaudella Jokereissa ja päätti sen jälkeen sekä vaihtaa maisemaa että tyyliä. HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen otti tietoisen riskin, kun hän antoi Aaltoselle aikaa omatoimiseen kesäharjoitteluun.

Niitä hedelmiä poimitaan nyt. Aaltonen on aina ollut teknisesti hämmästyttävän taitava luistelija. Sen ansiosta hän on erinomainen suojaamaan kiekkoa, mutta nyt hänen jalkansa ja keskivartalonsakin ovat entistä vahvemmat. Aaltoselta ei yksinkertaisesti saa kiekkoa pois. Lisäksi hän jaksaa pelata 60 minuuttia illasta toiseen sekä energiaa säästävän luistelunsa ansiosta että erityisesti sen takia, koska on paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin.

Väitteen kiekon suojaamiskyvystä voi vahvistaa ainakin JYPin puolustaja Mikko Kuukka, joka yritti roikkua Aaltosen niskassa koko tämän soolomaalia edeltäneen vaihdon.


Törmäsen johtamistyyli ja HIFK:n pelaajille paljon vapauksia antava pelitapa näyttävät sopivan Aaltoselle täydellisesti. Muut 19 pelaaja eivät sitten olekaan osanneet hyödyntää vapauksia niin kuin Aaltonen, mutta se on toinen tarina. Aaltonen ottaa kaukalossa riskejä ja saattaa venyttää vaihtojaan, kuten Kärppiä vastaan, kun hän pelasi yhtäjaksoisesti kaksi minuuttia ja 20 sekuntia, mutta hän tuottaa vastaavasti niin kovalla tahdilla vaarallisia tilanteita hyökkäyssuuntaan, että Törmäsen on pakko katsoa joitain ratkaisuja sormien läpi.

Vastaavasti Aaltoselle on tullut harvinaisen vähän niin sanottuja ohipelejä, joihin hän on joskus sortunut jopa MM-kisoissa. Aaltosen asenne, siis se josta häntä on uransa aikana eniten kritisoitu, on ollut tällä kaudella hyvällä tai erittäin hyvällä tasolla ottelusta toiseen.


Tällä tavalla pelatessaan Aaltonen on melkein liian hyvä pelaaja SM-liigaan. HIFK:n pelaaminen on vielä sen verran vaiheessa, että joukkueesta ei ole pitkään aikaan voinut puhua mestarikandidaattina, mutta Aaltonen on tiukasti kiinni sarjan parhaan pelaajan tittelissä. Ja vaikka hän ei kokonaisvaltaisesti olisikaan sarjan paras pelaaja, on hän ehdottomasti viihdyttävin.

Sen tittelin Aaltonen ottaisi varmasti mielellään – taiteilija kun on.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt