Pelicansin kiistelty tähti Justin Hodgman: ”Kun menen jäälle, katkaisija napsahtaa päässäni” - SM-liiga - Ilta-Sanomat

Pelicansin kiistelty tähti: ”Kun menen jäälle, katkaisija napsahtaa päässäni”

Juttusarjassa haastatellaan SM-liigajoukkueiden ulkomaalaisvahvistuksia.

8.1.2017 17:38

SM-liigassa peräti viidentenä oleva Lahden Pelicans on kauden aikana tehnyt isoja satsauksia ja hankkinut kolme kovan luokan paluumuuttajaa Antti Tyrväisen, Mikko Kousan ja Justin Hodgmanin.

Hodgman, 28, on yksi liigan kiehtovimmista pelaajista. Kun taitoniekka hyppää kaukaloon, voi tapahtua ihan mitä tahansa. Viime visiitillään kaudella 2011–12 Hodgman teki 59 ottelussa 53 tehopistettä ja otti 123 jäähyminuuttia. Kanadalainen on jälleen ollut maineensa veroinen (19 ottelua, 8+9=17 tehopistettä ja 36 jäähyminuuttia).

Hodgman on koko tammikuun sivussa loukkaannuttuaan 30. joulukuuta ottelussa JYPiä vastaan. Sentterin käsi murtui vastustajan huitaisusta. Juuri ennen ottelua oli 5- ja 7-vuotiaiden lasten isän perhe saapunut Suomeen viikon lomalle.

– Oli mahtavaa olla yhdessä heidän kanssaan. Alku ei ollut paras mahdollinen, sillä ketjullani oli vaikea alku JYPiä vastaan. Kaksi maalia omiin kolmessa vaihdossa. Neljännessä vaihdossa käteni murtui. Jos se unohdetaan, oli mahtavaa. Kävimme ulkojäillä luistelemassa ja uutenavuotena Virossa. Myöhemmin sain nauttia Pelicansin ottelusta katsomossa lasten kanssa.

– Rehellisesti sanottuna tiesin käteni murtuneen ensimmäisessä erässä. Mutta kun he olivat tulleet tänne asti ja näkivät rakkaan isänsä pelaamassa, halusin saada pelattua ottelun loppuun. Ikävä kyllä en onnistunut ratkaisemaan peliä meille, Hodgman sanoo.

1-vuotiaan australianpaimenkoiran kanssa asuva Hodgman liittyi Pelicansin vahvuuteen lokakuun lopulla.

Minkälaista aika takaisin Lahdessa on ollut?

– Juuri sitä, mitä odotin. Pari viime vuotta ovat olleet vaikeita ja olen etsinyt paikkaani. Olemme ”Nupen” (Pasi Nurminen) kanssa puhuneet monesti paluusta. Ikävä kyllä emme aiemmin saaneet sitä onnistumaan, mutta onneksi nyt onnistui. Tarvitsin paikan, jossa tunnen oloni kotoisaksi. Halusin saada urani takaisin oikealle raiteelle, ja se on toistaiseksi onnistunut. Sen on toivottavasti nähnyt pelistäni ja siitä, mitä olen saanut aikaan. Kaikki on menossa oikeaan suuntaan. Loukkaantuminen oli takaisku, mutta toivon pystyväni jatkamaan samalla lailla, kun palaan kaukaloon.

Onko mikään Lahdessa muuttunut?

– Hah, parasta on ollut se, että kaikki on niin kuin ennenkin. Rakastan Lahtea. Viime kausi oli ylivoimaisesti parasta aikaa urallani, pois lukien tietysti NHL:ssä pelaaminen. Kausi oli mahtava kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Minulla oli palatessani isot odotukset, että voimme toistaa saman.

Mikä on paras muisto viime kaudelta, joka päättyi huimaan pudotuspelikevääseen?

– Yksinkertaisesti pukuhuoneemme ja kaikki jätkät siellä. En ole yhteydessä puoliinkaan siitä määrästä pelaajia urani muista joukkueista, kuin siitä jengistä. Se oli erityinen joukkue. Siksi pääsimme niin pitkälle. Emme päässeet päätyyn asti (Pelicans hävisi finaalit JYPille), mutta olen ylpeä siitä, mihin pystyimme. Se kausi työnsi minut 23-vuotiaana eteenpäin, pääsin Venäjälle ja NHL:ään. Kaikki alkoi Lahdesta.

Pystyttekö toistamaan saman tällä kaudella ja saamaan samanlaisen ilmapiirin joukkueeseen?

– Tiedätkö, sanoin tästä jo ensimmäisellä viikollani, että joukkue tuntuu hyvin samankaltaiselta. Rakastan koppiamme. Puhuimme tästä Nupen kanssa ennen joulua viimeisen ottelun jälkeen. Kaikki muut olivat jo lähteneet hallilta. Meillä oli rehellinen keskustelu ja sanoin, että parasta mitä he ovat joukkueen kokoamisessa tehneet, on johtajien ja hyvien jätkien määrä kopissa. Emme kaadu johtajuuden puutteeseen, mikä on tärkeää voittamista, menestystä ja pitkää pudotuspelikevättä haettaessa. Meillä on yhä paljon tehtävää, mutta kun on oikeanlaista johtajuutta, sen varaan voi laskea paljon.

 

Minkälainen valmentaja on Petri Matikainen?

– Erinomainen. ”Petu” on loistava motivoimaan pelaajia. Hän on pelaajien valmentaja ja vaatii kaikilta parasta. Ei sillä, etten olisi halunnut antaa parastani, mutta muutamassa viime joukkueessa osa minun potentiaalistani jätettiin käyttämättä. Ei siksi, etten olisi yrittänyt. Hän on onnistunut käyttämään minua tavalla, joka tuo tulosta ja auttanut minua olemaan johtaja, jollainen olen aina halunnut olla.

Pelasit NHL:ssä viisi ottelua Phoenix Coyotesin paidassa. Millaista se oli?

– Tämä on klisee, mutta se oli dream come true. 26-vuotiaana tulokkaana se oli vielä vähän erityisempää. Olin rehellinen itselleni ja seura oli minulle rehellinen, minut hankittiin pelaamaan AHL:ssä ja tekemään siellä pisteitä. Ei heillä ollut syytä uskoa, että olisin NHL-tason pelaaja. Harjoitusleirillä kaikille annetaan kuitenkin mahdollisuus näyttää olevansa paikan arvoinen. Siitä pitää ottaa kaikki irti. Nuorempana en onnistunut siinä, mutta silloin aioin tehdä kaikkeni. Aiemmin yksi valmentaja oli sanonut minulle, että ”älä anna heille syytä lähettää itseäsi farmiin”. Pidin kiinni siitä neuvosta.

Justin Hodgman oli Veikkaajan (nyk. Urheilusanomat) kuvauksissa keväällä 2012.­

– Tein ensimmäisessä harjoitusottelussani Staples Centerissä 1+1. Onnistuin taas Anaheimissa ja San Josessa maalinteossa. Maaleja tekemällä tekee itsensä pudottamisesta vaikeampaa. Pysyin mukana, vaikkei päävalmentaja tiennyt, kuka olin. Viimeisten pudotusten jälkeen olin yhä joukkueessa ja pääsin kokoonpanoon kauden avaukseen. Se oli täyttä unelmaa. Tein maalin Roberto Luongolle, pääsin 3. erässä pelaamaan ylivoimaa ja mikä tärkeintä, voitimme ottelun jatkoajalla. En ikinä unohda sitä tunnetta. Washingtonissa sain pelata Aleksandr Ovetshkinia vastaan. En pystynyt nukkumaan ennen ottelua. Lähdin hotellilta katselemaan Valkoista taloa, otin kaiken irti ja mietiskelin asioita. Viimeisessä pelissäni en meinannut pystyä ottamaan aloitusta Sidney Crosbya vastaan. Olin kysyä häneltä nimmaria.

Onko sinulla tallessa kiekko, jolla osuit Roberto Luongoa vastaan?

– On. Coyotesin organisaatio on tyylikäs: minut lähetettiin AHL:ään, minun täytyi kiirehtiä enkä muistanut ottaa kiekkoa mukaan. Kun minut kutsuttiin kaksi kuukautta myöhemmin ylös, sain kiekon ja sen yhteydessä kuvan itsestäni tekemässä sitä maalia.

Kerro nuoruusvuosistasi OHL:ssä.

– Ne olivat elämän parasta aikaa. Sain neljän vuoden aikana paljon hyviä ystäviä ja oli mahtavaa edustaa samaa organisaatiota (Erie Otters) niin pitkään. Toivottavasti pääsen vielä samaan jossain. Minun ei silloinkaan odotettu pääsevän joukkueeseen, olin 13. kierroksen varaus. Dave MacQueen otti riskin ja minut joukkueeseen. Olin late bloomer. Aikani OHL:ssä hyvää ja menestyksekästä (254 ottelussa 87+130=217 pistettä).

 

Pelasitteko samassa ketjussa Ryan O’Reillyn kanssa?

– Jep, hän oli tulokasvuotenaan ketjukaverini. En ole ikinä pelannut yhtä hyvän pelinrakentajan kanssa. Pelasimme vielä Venäjällä yhdessä NHL:n työsulun aikaan. Hän on täydellinen roolimalli nuorille pelaajille. Suomessa kaikki katsovat varmasti nyt Patrik Lainetta ja Buffalo ei saa paljoa media-aikaa, mutta Ryan O’Reilly on yksi parhaista. Olen todella iloinen hänen menestyksestään.

Olet kaukalossa jonkinasteinen showmies, syksyllä heilutit jäähyaitiossa mailallasi ”valkoista lippua” (pyyhettä)...

– Olemme kaikki erilaisia persoonia. Joskus toivon, että olisin vähän vähemmän show’mainen. Mutta kun menen jäälle, päässäni napsahtaa katkaisija, jota en voi laittaa pois päältä. Minä vain olen sellainen ja pidän siitä, minkälainen olen. Voin toki yrittää parantaa: vähemmän show’ta ja enemmän peliä. En kuitenkaan olisi oma itseni, jos muuttuisin liikaa. Rakastan jääkiekkoa ja pelaan intohimolla. Siitä valkoisesta lipusta: en tykkää, jos minua ei kunnioiteta. Jos koen, ettei minua kunnioiteta, saatan tehdä jotain hölmöä. Rehellisesti sanoen sellaiset pitäisi jättää pois. Saa nähdä, mitä keksin ensi kerralla, kun tunnen itseni epäkunnioitetuksi, hah hah.

 

Varsinkin Oulussa rakastetaan sinua.

– Heh, he eivät ole isoimpia fanejani. Toivon, että kaikkien muiden joukkueiden fanit vihaavat minua. Jos olet lätkäfani, pidän sinusta. Jos et ole Pelicansin kannattaja ja vihaat minua, teen vain työtäni. Jokainen buuaus tai vihellys vieraskentällä on kuin kannustusta kotona. Se ruokkii minua.

Mitä tarkoitit, kun kirjoitit Twitterissä SM-liigassa tapahtuvasta ajojahdista?

– En halua avata sitä enempää. Viestini kertoo kaiken, siitä voi lukea rivien välistä. En halua sakkoja tai pelikieltoa.

Hodgman Phoenix Coyotesin paidassa syksyllä 2014. Viihdyttävä ja juonikas hyökkääjä pääsi pelaamaan NHL:ssä viisi ottelua.­

Lahtelaiset rakastavat Justin Hodgmania.­

185-senttinen ja 92-kiloinen Hodgman taitaa myös fyysisen pelin.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?