SM-liiga

Näin Tapparan tshekkimaalivahti oppi suomen kielen – ”Olisi vähän vaikeuksia, jos olisi pakko olla hiljaa”

Julkaistu:

SM-liigan vierastyöläiset
Juttusarjassa haastatellaan SM-liigajoukkueiden ulkomaalaisvahvistuksia.
TuToon 16-vuotiaana tullut Dominik Hrachovina, 22, pelaa kuudetta kauttaan Tampereen Tapparan organisaatiossa.

Brnosta, Tshekistä kotoisin oleva maalivahti on aloittanut syksyn SM-liigassa erinomaisesti. Hän on kirvesrintojen selvä ykkösmaalivahti. Jo viime kaudella Hrachovina oli uskottava haastaja sittemmin KHL:ään siirtyneelle Tomi Karhuselle.

Maalivahti on siinä mielessä poikkeuksellinen tapaus, että hän on jo pitkään puhunut suomea. Kieli taittuu liki virheettömästi.

Kuinka pitkään siinä meni, että opit suomen kielen?

– Vuoden verran. Olen sitä mieltä, jos ihminen haluaa oikeasti haluaa oppia jotain, niin sen kyllä lopulta saavuttaa. Tykkään höpötellä paljon. Mulla olisi vähän vaikeuksia, jos olisi pakko olla hiljaa. Tulin Suomeen 15-16-vuotiaana, niin ei se silloin ollut niin vaikeaa tartuttaa itseen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Miten opiskelit kieltä?

– Olin jätkien ympäröimä joukkueessa ja kuuntelin. Katsoin suomenkielisiä elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Vähitellen se alkoi tarttumaan. Ensin opin ymmärtämään ja vähemmin myöhemmin puhumaan. Aluksi ei ollut helppoa, olin vähän ujo. Sitten aloin kuitenkin puhumaan ja puhumaan enemmän.

Ja ensimmäisenä tietysti opit kaikki rumat sanat.

– No totta kai. Kaikki v-sanat ja s-sanat... Ne kaikki tärkeimmät!


yllä olevalla videolla Hrachovinan haamupelastus lauantain HIFK–Tappara-ottelusta.

Pelaat jo seitsemättä kautta Suomessa. Miten olet viihtynyt?

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Täällä on aika rauhallista, mikä on mukavaa. Ihmiset ovat positiivisia ja yrittävät auttaa.

Mitä kaipaat kauden aikana eniten kotoa?

– Omaa perhettä, meidän koiria ja ruokaa... Tshekkiläistä ruokaa ehdottomasti. Ja tietysti kaikkia kavereita, heidän kanssaan olisi kiva olla enemmänkin.



Kuinka usein käyt kotona Tshekissä?

– Kesäisin olen siellä aina silloin, kun meillä ei ole harjoituksia. Lähden aina kun on mahdollista, vaikka sitten pariksi päiväksi. Jouluna olen aina päässyt pariksi päiväksi kotiin, paitsi silloin kun olin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Viime vuonna en olisi halunnut mennä, mutta äiti vaati niin kovasti, että pakkohan se oli.

Kuinka usein perheesi käy Suomessa?

– He eivät oikein voi käydä, koska isä (Petr Hrachovina) on valmentaja ja he pyörittävät myös kauppaa. He eivät oikein kerkeä tulla, kun on omia bisneksiä ja töitä.

Keitä maalivahteja olet ihaillut?

– Tim Thomas oli joskus sellainen. Ja Jean-Sebastien Giguere. Ja tietysti isä silloin kun hän pelasi. Mutta ei minulla sellaista yhtä idolia ole ollut.

Miltä mestaruus tuntui viime keväänä kakkosvahtina?

– Se tuntui tosi hyvältä, nautin varsinkin niiden poikien puolesta, jotka olivat kolme vuotta peräkkäin jääneet hopealle. He olivat tehneet niin paljon töitä ja ottaneet mustelmia. Arvostan sitä tosi paljon ja pääsin pari kertaa pelaamaankin puolivälierissä. Niin kuin olen joskus sanonut, haluan lopettaa huipulla ja mun olisi varmaan pitänyt lopettaa siinä vaiheessa, hah!

Miltä kauden alku on tuntunut, kun olet päässyt aloittamaan Tapparan pelaavana maalivahtina? Jännittikö uusi rooli?

– No, ei sillä lailla. Olen kuitenkin pelannut A:ssa, B:ssä ja Mestiksessä sellaisessa roolissa, että tiedän pystyväni pelaamaan aika paljon pelejä. Ei pelottanut, vaikka tämä on vähän eri sarja.

Mitä tavoitteita sinulla on tähän kauteen?

– Ei oikein mitään ihmeempiä. Vain se, että joukkue menestyy. Joukkue on tärkein.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt