Tämän takia Patrik Laine on vielä ihmeellisempi poika kuin Jesse Puljujärvi

Näin Vesa Rantanen vertaili suomalaisia superlupauksia Patrik Lainetta ja Jesse Puljujärveä SM-liigan pudotuspelien aikaan.

12.4.2016 14:43 | Päivitetty 6.5.2016 22:59

* Kommentti julkaistiin Ilta-Sanomissa 12. huhtikuuta Tapparan ja Kärppien välisen pudotuspelisarjan aikana.

Kumpi ja kampi tappelivat – ja Patrik Laine teki highlight-maalin.

Vaikka erilaisten pelaajien vertailu keskenään on, Karri Kiven sanoin, ”hieman pöljää”, on jonkinlaista vertailua Tapparan junioritähden Patrik Laineen ja hänen Kärppien kollegansa Jesse Puljujärven välillä hauska tehdä.

Spekulaation spekulaatio, solun halkominen, on urheilun suola.

Laine on mielestäni aivan eri kategorian pelaaja kuin Puljujärvi. Kategoria ei sellaisenaan tarkoita, että hän olisi parempi pelaaja kaikin tavoin, mutta Laineesta on helpompi povata NHL:n supertähteä kuin Puljujärvestä.

Laineen laukaus, joka voi vielä kehittyä, on jo nyt muutamilta erityisominaisuuksiltaan maailman ehdotonta huippua, Aleksandr Ovetshkin mukaan lukien. Laine käyttää pitkää mailaansa hämmästyttävän pehmeästi, osaa teknisesti täydellisen lyönti- ja rannelaukauksen, mutta sen päälle hänellä on kiekkojumalten tiukimmin panttaama maalintekijän lahja.

Laine laukoo paljon monipuolisemmin kuin NHL:n kymmenen viime vuoden murhaavin maalintekijä Ovetshkin, jonka tykki puhuu paljon enemmän voiman kuin picassomaisen herkkyyden avulla.

Teemu Selänne on aina sanonut, että hänen maalintekijän lahjansa oli vuosia jatkuneen, täsmällisen ja tarkan jalostustyön tulos, mutta kyllä maalintekemiseen tiettyä syntymälahjakkuuttakin vaaditaan. Se on loputon halu tehdä ratkaiseva maali. Tämä erityisominaisuus Laineella on, mutta se ei tarkoita, etteikö myös Puljujärvellä olisi halu ratkaista yhtä paljon.

Hänellä ei vain ole yhtä paljon kykyä, vaikka tekikin viidennen välieräpelin voittomaalin jatkoajalla ja syötti Mika Pyörälälle kuudennen pelin jatkoaikaratkaisun.

Superkaksikon urotyöt ovat lähes yhdenveroiset, mutta silti Laine on askeleen edellä, ja mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä isommilta hiuksenhienot erot näyttävät.

Puljujärvi on urheilullisempi, energisempi ja kuplivampi pelaaja, mutta hänen pelin ymmärryksensä ei ole aivan Laineen tasolla, kun mennään viimeiseen maalintekosektoriin. Puljujärvi on tehnyt nuorempana tulosta paljon enemmän kokonsa ja voimansa kautta kuin Laine, jolle luontevampaa on käyttää astetta terävämpää pelisilmää ja paljon jouhevampia käsiä, joista myös maailmanluokan laukaus lähtee.

Laineen erityisosaaminen on sellaista, että hän voi pelata nelikymppiseksi NHL-joukkueen ykkösylivoimassa ja antaa ruoskan viuhua pisteen kaarelta, vähän kuin Brett Hull, Brendan Shanahan tai Dino Ciccarelli aikoinaan, vaikka ei muuten enää ehtisi tai jaksaisi kirmata kaukalossa päästä päähän.

Puljujärvellä tuloksen tekeminen vaatii laaja-alaisempaa, luistelun, aggressiivisen pelitunteen ja fyysisyyden kautta tulevaa osallistumista. Puljujärven on paikattava pelisilmänsä puutteita tekemällä enemmän töitä, ja hän haluaa ylipäätään osallistua peliin laajemmalla säteellä kuin Laine, jolle täsmällisempi sijoittuminen ja erityisesti ajoittuminen suhteessa oman erikoisaseensa käyttöön on luontevampaa ja energiatehokkaampaa.

Puljujärvi kirmaa, kuplii, laukoo, runttaa, juoksee välillä ohi ja takakarvaa. Laine liukuu, heijaa, harhauttaa, hiipii, mutta ratkaisee suhteessa kiekon kanssa vietettyyn aikaan paljon tehokkaammin kuin vastinparinsa. Karrikoidusti sanottuna Puljujärvi tekee maalin siinä missä Laine kaksi.

Jesse Puljujärvi ratkaisi Tapparan ja Kärppien välisen 4. semifinaalikohtaamisen jatkoajalla.

Laineella on paitsi parempi laukaus kuin Puljujärvellä myös luontevampi kyky olla pelin sisällä. Puljujärven tuntuu useammin olevan pakko käydä hankkimassa kiekko itselleen, kun taas Laine tuntuu useammin osaavan mennä sinne, minne kiekko tulee. Puljujärvi joutuu hieman juoksemaan peliä kiinni, kun taas Laine antaa pelin tulla luokseen, ja se on yksi tapa vertailla pelaajien pelikäsityseroa.

Toisella on enemmän energiaa, toisella parempi liuku.

Puljujärven täytyy puskea itsensä pelin sisään, Laine liukuu sinne. Puljujärvellä on hieman laajempi arsenaali erilaisia joukkuetta auttavia pelaajaominaisuuksia, mutta hän ei ole yhdessäkään keskeisessä osaamisessa merkittävästi parempi kuin Laine.

Laine on maalintekijänä ja pelaajatyyppinä aivan omassa kategoriassaan.

Erot ovat hiuksenhienoja, mutta jos taas hieman kärjistetään, niin Puljujärven kaltaisia taitavia voimahyökkääjiä mahtuu sataan useampi kuin Laineen kaltaisia täsmäaseita.

Laine on tällä hetkellä fyysisesti Puljujärveä jäljessä, ja ilman ihmemaalejaan hän katoaa kuvasta. Samaa tapahtuu Puljujärvellekin, mutta eri syistä. Hän pelaa itseään ulos touhuamalla energisesti sitä ja tätä, mutta hän pystyy luistelukapasiteetillaan ja rouhivammalla pelityylillään olemaan joukkueelleen hyödyllinen pelaaja silloinkin, kun ei tee tulosta.

Hän voisi pelata NHL:ssä jarruketjunkin roolissa, mutta Laine ei. Laine voisi jo nyt nostaa minkä tahansa NHL-joukkueen ylivoimatehoja, mutta Puljujärvi ei välttämättä koskaan, koska hänen ampumallaan kiekolla ei ole silmiä. Laineen ampumalla kiekolla on.

Tästä edespäin kumpikin nuori huippupelaaja määrittää tasan itse, miten pitkälle he menevät. Kumpikin varataan ykköskierroksella, kummallekin tarjotaan tulokassopimusta ja reilua näyttöpaikkaa, mutta miten korkealle heidän tähtensä taivaalla lopulta nousevat, riippuu pelkästään heidän halustaan tehdä töitä – jos siis loukkaantumiset ja muut force majeuret jätetään laskuista.

Puljujärvi on osoittanut, että hän on valmis elämään huippu-urheilun ehdoilla, ja se kertoo painavaa tarinaa urheilijan tärkeimmästä lahjakkuudesta eli halusta harjoitella ja kehittyä.

Laineen kohdalla odotellaan vielä viimeisen virkamieskierroksen kantaa, mutta ei häntäkään huonona harjoittelijana tunneta.

17-vuotiaan pelaajan uran povaaminen on lähempänä lottoa kuin tiedettä, mutta uskallan silti edellä mainitun perusteella arvioida, että Laineella on paremmat mahdollisuudet nousta NHL:n supertähtiluokkaan – eli 50–60 maalin rajan toistuvasti rikkovien pelaajien joukkoon – kuin Puljujärvellä, jonka osaaminen tällä hetkellä viittaa ”ainoastaan” pitkään ja komeaan NHL-uraan.

Ei huono tulevaisuudennäkymä nuorukaiselle, joka vielä ajaa polkupyörällä Kärppien treeneihin ja peleihin.

Mutta sitten on tietenkin kaksikkoa vuoden vanhempi Sebastian Aho, josta nuorten maajoukkueen kultavalmentaja Jukka Jalonen sanoi taannoin Urheilusanomissa, että seuralla, jossa hän pelaa, on sauma voittaa jotakin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?