IS Pika-analyysi: Karsintapeikko kalvaa

Julkaistu:

SM-liigaan tuli roimasti lisää jännitettä, kun karsinnat palautettiin ohjelmaan viime keväänä.

Seitsemään peliin venyneestä Ässien ja Sportin ottelusarjasta olisi tullut klassikko ilman Juhani Tammisen mouhuamistakin. Ässät tarvitsi hiukan onneakin selviytyäkseen vaasalaisjoukkueen rajusta rynnistyksestä.

Mitä pidemmälle runkosarja etenee, sitä elävämmin nämä tapahtumat palautuvat SM-liigan hännille juuttuneiden seurojen mieleen. On selvää, että piinaavia karsintapelejä vältellään kuin ruttoa. Kukaan ei voi rauhoittaa mieltänsä sillä, ettei Mestiksestä löydy kuitenkaan yhtään liigakelpoista organisaatiota. Nousuun kun vaaditaan muutakin kuin liigakarsintojen voitto.

Mestistä seuranneena uskallan väittää, että kärkijoukkueet pystyvät haastamaan oikeasti SM-liigan huonoimmat porukat. Kuten viime keväänä nähtiin. Tämä heijastuu väistämättä liigaseurojen toimintaan ennen siirtorajan umpeutumista. Enää ei ole varaa tyhjentää pajatsoa edelliskausien malliin. Näin karsintapeikko on kiekkokuluttajien suuri onni.

Viime kevät todisti kiistattomasti paitsi liigakarsinnan vetovoiman myös niitä edeltäneiden playout-sarjojen turhuuden. Playout ei kiinnostanut tippaakaan pelaajia eikä katsojia. Yleisömäärät romahtivat alle kahden tuhannen. Niinpä kokeilusta luovuttiin kerrasta. Viisas ratkaisu.

On helppo ennustaa, että jumbona piipahtanut Jokerit kipuaa Hannu Jortikan komennossa pudotuspeleihin. Niinpä karsintapeikko vaanii ennen kaikkea SaiPaa ja Pelicansia.

SaiPalla oli sysimusta jakso lokakuun puolivälistä marraskuun puoliväliin. Lappeenrantalaisjoukkue jäi nollille peräti kahdeksan kertaa peräkkäin ja oli putoamassa jo muiden kelkasta, kunnes Ari-Pekka Selinin johtama valmennustiimi sai käännettyä kurssin viime tingassa. Kolmen voiton putki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Lauantainen HPK-voitto oli suoraa jatkoa hienolle jaksolle.

Romuluinen laitahyökkääjä Scott Barney on ollut tärkeä suunnannäyttäjä SaiPalle. Barney on takonut kymmenessä ottelussa kymmenen pistettä ja tuonut lisäpotkua koko joukkueeseen.

Niinpä katseet kääntyvät nyt Lahden suuntaan. Pelicansin syksy on ollut onneton sekä tuloksellisesti että pelillisesti. Taso on pudonnut roimasti sitten Hannu Aravirran ajan. Silloin Pelicans kaappasi sijoitukset 8-6-7.

Aravirran seuraaja Mika Toivola paistatteli parrasvaloissa keväällä 2006 johtaessaan Ässät sensaatiomaisesti SM-finaaliin. Sopii kuitenkin muistaa, että sitä ennen ja sen jälkeen Toivolalta löytyy vain huonoja liigatuloksia. Ei yksi täysosuma tee kenestäkään vielä huippuvalmentajaa.

Kun Aravirta luotsasi luotsasi Pelicansia, Pasi Räsäsen ja Pasi Nurmisen suuri rooli tuotiin tämän tästä esiin. Samat apuvalmentajat työskentelevät edelleen Lahdessa. Miksei heidän kädenjälkensä näy nyt? Vai onko sittenkin niin, että suurin ero löytyi Toivolan ja tänä syksynä Jokereissa epäonnistuneen Aravirran väliltä?

On selvää, että Pelicansin pelaajarakenne on kaukana ihanteellisesta. Ryhmästä löytyy peräti viisi yli 35-vuotiasta veteraania ja päälle tukku taitelijoita. On vaikea uskoa, että mielialapelaajista löytyy ratkaisua pahaan andinkoon.

Mielenkiintoista nähdä, pystyykö tuore kanadalaishankinta Marc Lamothe kasvamaan joukkueen tukipilariksi. Alku oli nolo. Nurmisen piti ottaa hanska käteensä kesken treenien ja näyttää Lamothelle miten kiekkoja kuuluu ottaa kiinni.