Käytätkö kaiken energiasi toisen ihmisen auttamiseen? Teetkö toistuvasti uhrauksia parisuhteesi ja kumppanisi vuoksi? Koetko jopa olevasi ansassa nykyisessä parisuhteessasi?
Jos tällainen parisuhteen dynamiikka kuulosta tutulta, kyse voi olla läheisriippuvaisesta suhteesta, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita juuri ilmestyneessä kirjassaan Mustasukkaisuus (Kustannus Oy Duodecim).
Läheisriippuvuus-käsitettä on käytetty alun perin kuvaamaan alkoholistin puolison roolia ja siihen on liitetty termi ”mahdollistaminen”. Sillä tarkoitetaan, että puoliso mahdollistaa alkoholistin juomista arjessa, kun hän huolehtii krapulaisesta kumppanistaan ja korjaa tämän jälkiä.
”Läheisriippuvaisessa suhteessa toinen on huolenpitäjä ja pelastaja, kun taas toinen ottaa vastaa tukea ja apua.
Myllyviita kertoo kirjassaan, että nykyään läheisriippuvuus-termiä käytetään kuitenkin laajemmin kuvaamaan parisuhteen epätasapainoa eli tilannetta, jossa toinen osapuoli on uhrautuvuuteen taipuvainen ”ylivastuullinen” ja toinen ”alivastuullinen”.
– Läheisriippuvaisessa suhteessa toinen on huolenpitäjä ja pelastaja, kun taas toinen ottaa vastaa tukea ja apua. Apu on luonteeltaan pysyvää, eikä tilannesidonnaista, Myllyviita kirjoittaa.
Pysyvä apu ja tuki tarkoittaa myös sitä, ettei autettava osapuoli ole ottamassa haltuun omia elämänalueitaan.
– Ero niin sanottuun tavalliseen auttamiseen on siinä, ettei ylivastuullinen tue autettavaa ottamaan haltuun kaikkia niitä askareita, joita hän autettavan puolesta tekee. Voi jopa olla, ettei ylivastuullinen anna autettavan itse kokeilla ja opetella tekemään näitä askareita itsenäisesti.
Läheisriippuvuudelle on tyypillistä, että muut ihmissuhteet näivettyvät, koska kaikki aika ja voimavarat käytetään kumppaniin ja parisuhteeseen.
Vetovoima tuntuu vastustamattomalta
Läheisriippuvaisessa suhteessa kumpikin osapuoli toimii mahdollistajana toiselle.
Alivastuullinen osapuoli kamppailee addiktion tai jonkun muun elämänhallintaan liittyvän pulman kanssa ja kaipaa rinnalleen kumppania, joka voisi ylläpitää hänen kokemusta itsestään.
– Pitelisi peiliä, josta hän voisi nähdä olevansa olemassa, psykologi kuvaa.
Toinen osapuoli taas kaipaa rinnalleen ihmistä, joka tarvitsisi häntä ja siten auttaisi häntä olemaan rakkauden arvoinen.
– Ylivastuullisen itsearvostus riippuu siitä, kuinka paljon häntä tarvitaan.
Nämä kaksi ihmistä kokevat vastustamatonta vetovoimaa toisiaan kohtaan, ja aluksi kaikki vaikuttaakin täydelliseltä. Psykologin mukaan kumpikin kokee, että he rakastavat toisiaan, ja edellä kuvatut toimintamallit ovat rakkauden osoittamista käytännössä.
Pidemmän päälle tällainen dynamiikka aiheuttaa kuitenkin ongelmia: kun kummankin resurssit on valjastettu keskinäisen riippuvuussuhteen ylläpitämiseen, ei voimia, aikaa tai energiaa riitä esimerkiksi sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja psyykkiseen tai ammatilliseen kehittymiseen.
Pitkällä aikavälillä parisuhde voikin saada hyvin ikäviä sävyjä, kun katkeruus ja kauna vahvistuvat.
– Kumpikin osapuoli on katkera siitä, miten aika on valunut hukkaan ja elämä ikään kuin mennyt ohi.
Tunnista läheisriippuvuus
Kun toisen rooli on kantaa ongelmaa ja toisen rooli auttaa, parisuhteen dynamiikka on lähtökohtaisesti epätasapainossa, eikä suhde ole tasa-arvoinen ja -puolinen.
Nämä merkit kertovat läheisriippuvaisesta suhteesta:
1. Ylivastuullisen roolissa olevan on vaikea tunnistaa omia tunteitaan, koska hänen huomionsa on aina virittynyt kumppanin tunteisiin.
– Kun häneltä kysyy, millainen päivä hänellä on, hän vastaa, millainen päivä on hänen kumppanillaan tai lapsillaan, Myllyviita antaa esimerkin.
”Kun häneltä kysyy, millainen päivä hänellä on, hän vastaa, millainen päivä on hänen kumppanillaan tai lapsillaan.
2. Vastuunkanto ei jakaudu tasapuolisesti, vaan ylivastuullinen kantaa vastuun lähes kaikesta. Ylivastuullinen ei myöskään delegoi tehtäviä kumppanilleen eikä kannusta tätä harjoittelemaan uusia vastuualueita.
– Hän saattaa ajatella: ”Minun täytyy käydä töissä ja huolehtia perheen taloudesta, koska kumppanini on jäänyt työttömäksi. Minun täytyy myös laittaa ruoka, koska kumppanini ei osaa kokkailla. Minun täytyy myös huolehtia lastenkasvatuksesta, koska kumppanini ei kykene asettamaan lapsille rajoja.”
3. Alivastuullinen puolestaan voi ajatella, että kumppani on niin tarkka keittiön järjestyksestä, että parempi jättää ruoanlaitto hänelle – tai että lasten kasvatuksesta tulee riitaa, jos siihen yrittää osallistua.
4. Onko suhteessanne luvallista viettää aikaa muiden ihmisten seurassa ja ylläpitää läheisiä ystävyys- ja sukulaissuhteita parisuhteen lisäksi? Onko toisinaan lupa hemmotella ainoastaan itseä?
Myllyviita kirjoittaa, että läheisriippuvaisessa suhteessa tällaiset asiat koetaan uhaksi suhteelle ja niiden toteuttamiseen liittyy syyllisyyden tunteita.
5. Hoivasi ja huolenpitosi eivät ole pyyteettömiä, vaan niiden avulla manipuloit ja kontrolloit kumppanin elämää – mikä on ainoa tapa kokea suhde turvalliseksi.
Koetko turvallisemmaksi sellaisen ihmissuhteen, jossa vastapuoli vaikuttaa olevan avun tarpeessa?
Miten läheisriippuvuudesta pääsee irti?
Yksi näkökulma, josta voit lähteä tarkastelemaan tilannettasi, on se, että tunnistat taipumuksesi miellyttää.
Jos minäkäsityksesi rakentuu suurelta osin läheistesi tunteiden, ajatusten ja mielipiteiden varaan, on luonnollista pyrkiä miellyttämään heitä ja uhraamaan omat tarpeet.
– Olet kuitenkin luultavasti jo huomannut, että on mahdotonta pitää kumppania, lapsia, sukulaisia, ystäviä, esimiehiä ja työkavereita aina tyytyväisinä, psykologi huomauttaa.
”Kun seuraavan kerran olet avulias ja ystävällinen, tee se itsesi takia, älä ostaaksesi sillä hyväksyntää.
Ihmiset ottavat yleensä mielellään vastaan kiltteyttä ja avuliaisuutta, mutta he eivät tiedä, milloin avuliaisuus muuttuu uhrautuvuudeksi tai myötämielisyys alistuneisuudeksi.
– Läheisesi eivät siis voi asettaa rajoja sinun avuliaisuudellesi, vaan rajojen asettaminen on sinun tehtäväsi. Kun seuraavan kerran olet avulias ja ystävällinen, tee se itsesi takia, älä ostaaksesi sillä hyväksyntää.
Uusia näköaloja avaa myös se, että alat vahvistaa muita ihmissuhteitasi.
Läheisriippuvuudelle on tyypillistä, että muut ihmissuhteet näivettyvät, koska aika ja voimavarat käytetään kumppaniin ja parisuhteeseen. Ota yhteyttä niihin ystäviin ja sukulaisiin, joiden kanssa olit läheinen ennen nykyistä parisuhdettasi.
– Kun tapaat ystäviäsi, älä puhu heille parisuhteesta tai kumppanistasi, vaan kerro itsestäsi ja kuuntele aktiivisesti, mitä ystäväsi elämään kuuluu.
Palauta mieleesi myös se, että parisuhde ei määrittele arvoasi ihmisenä.
– Usko, että olet riittävä myös yksin. On mahdollista voida hyvin ilman parisuhdetta ja on mahdollista voida hyvin parisuhteessa, Myllyviita kirjoittaa.
Voit pohtia myös näitä kysymyksiä:
■ Onko sinulla taipumus päätyä suhteeseen sellaisten ihmisten kanssa, jotka kaipaavat pelastajaa?
■ Onko sinulla tarve pelastaa kumppanisi myös silloin, kun hän itse ei kaipaa pelastajaa? Tutki, mitä tarvetta pelastaminen tässä yhteydessä palvelee.
■ Koetko turvallisemmaksi sellaisen ihmissuhteen, jossa vastapuoli vaikuttaa olevan avun tarpeessa?
■ Uskotko, että vastapuolen tarvitsevuus suojaa sinua hylätyksi tulemiselta?
■ Auttaako suhde sinua myös siten, että pelastaessasi vastapuolta et joudu kohtaamaan omia haavojasi?
Lähde: Katja Myllyviita: Mustasukkaisuus, Kustannus Oy Duodecim, 2023.
Juttua muokattu klo 20.54: korjattu otsikosta virheellinen ilmaisu psykiatri. Jutun asiantuntija on psykoterapeutti ja psykologi.
