Lappeenranta
Se oli punainen ruusu.
Siunaustilaisuus oli hetki sitten päättynyt Lappeenrannan Ristikankaan kappelissa, ja seurakuntapastori Laura Hienonen, silloinen Laura Liikanen, oli lähdössä autollaan toiselle hautausmaalle.
Mikäs ruusu tähän on ilmestynyt, hän ihmetteli punaista kukkaa, joka oli laitettu auton kuljettajan puoleiselle kahvalle.
Laura kohotti katseensa. Hänellä oli ruusun tuojasta aavistus.
– Näin noin kymmenen metrin päässä Mikon rauhassa kävelemässä, Laura Hienonen kertoo.
Laura nappasi kuvan tuoreeltaan 2015 saatuaan Mikolta ruusun.
Heidän katseensa eivät kohdanneet. Hautausurakoitsijana työskentelevällä Mikko Hienosella oli kiire. Kappelissa oli alkamassa uusi tilaisuus.
Mikko Hienonen kertoo, että salamaidea oli tullut siinä hetkessä, sinä maaliskuisena iltapäivänä.
– Siunaustilaisuudesta oli jäänyt muutama kukka, ja mietin mitä tehdä, Mikko Hienonen kertoo.
– Ihan spontaanisti laitoin ruusun Lauran auton kahvaan.
Kotona Laura laittoi Mikolle viestin: ”Sinuako saan kiittää? Tästä tuli tosi hyvä mieli.”
”Kiva kuulla”, Mikko vastasi.
Pari viikkoa oli ihan hiljaista. Se ei sinänsä ollut yllätys. He olivat tunteneet toisensa työkuvioista jo seitsemän vuotta. Kumpikaan ei ollut saanut kerrottua kiinnostuksestaan, vaikka he olivat koko sen ajan sinkkuja.
Laura oli muuttanut Lappeenrantaan Helsingistä 2008, kun hän aloitti Lappeenrannan seurakunnassa seurakuntapastorin sijaisuuden. Mikko on asunut Lappeenrannassa koko elämänsä. Hän oli työskennellyt tuolloin hautausurakoitsijana jo lähes kymmenen vuotta.
”Olen rekisteröinyt sinut ja kiinnittänyt huomiota, että sinulla ei ole sormusta.
Laura ja Mikko Hienonen tunsivat toisensa seitsemän vuotta työn kautta ennen kuin heistä tuli pari.
– Ollaan pähkäilty, missä nähtiin ensimmäisen kerran, oliko se hautausmaalla vai kappelissa, Laura Hienonen kertoo.
– Olen rekisteröinyt sinut ja kiinnittänyt huomiota, että sinulla ei ole sormusta.
Mikko Hienosen mieleen on jäänyt kevät 2009, jolloin oli hirveä loskakeli. Hän ajatteli kysyä Lauralta hautajaisten jälkeen, tarvitseeko hän kyytiä.
– Mutta en ehtinyt, kun sie menit vauhdilla eteenpäin, Mikko Hienonen kertoo hymyillen.
Muutaman viikon kuluttua ruusuepisodista Laura päätti laittaa Mikolle viestin. Oli huhtikuun 17. päivä 2015.
Hänellä oli vahva tunne, että heistä voisi tulla pari.
– Olin hakenut Mikkelistä töitä ja saanut työpaikan. Vietin unettoman yön, kun painin itseni kanssa, että mitä minä teen.
”Vietin unettoman yön, kun painin itseni kanssa, että mitä minä teen.
Lopulta Laura päätti, ettei ota työtä vastaan.
– Se on ollut elämäni vaikein valinta. Ajatus, että juuri siinä kohdassa olisin lähtenyt Mikkeliin, tuntui väärältä.
Se oli iso päätös, mutta kannatti. Ensimmäisten treffien jälkeen Laura ja Mikko ovat olleet yhdessä.
– Ihastuin Lauran koko olemukseen, Mikko Hienonen kertoo.
Mikko Hienonen kuvattiin Ristikankaan kappelissa Lappeenrannassa, jossa pidettyjen hautajaisten jälkeen hän aikoinaan rohkaistui antamaan tulevalle puolisolleen Lauralle ruusun.
– Laura on aina iloinen ja valoisa.
Laura Hienonen kertoo ihastuneensa Mikkoon kokonaisuutena. Heillä on samanlainen huumorintaju.
– Oli helppo olla yhdessä, juttu luisti.
– Mikko on kiltti ja välittävä. Hän on valmis tekemään toisten eteen mitä vaan. Sinä olit pitkään tehnyt minulle valmiiksi leivät, kun tulin harrastuksesta kotiin.
Naimisiin mentiin pyhäinpäivänä marraskuussa 2016 puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen. Siinä samassa Ristikankaan kappelissa Lappeenrannassa, minkä parkkipaikalta Laura oli löytänyt auton kahvaan jätetyn ruusun.
– Kappelissa on aina hautajaisia paitsi pyhäinpäivänä. Hääpäivä sopi meille, sillä pyhäinpäivä on kuolleiden muistopäivä, Mikko Hienonen kertoo.
– Kappelin ympärillä on hautausmaa. Ihmiset kävivät viemässä kynttilöitä haudoille, kun meitä vihittiin, Laura Hienonen muistelee.
”Ihmiset kävivät viemässä kynttilöitä haudoille, kun meitä vihittiin, Laura Hienonen muistelee.
Lapsettomuushoidot lopetettiin vuosi sitten. – Hyvin viihdytään näinkin, mutta on se ollut suru myös, Hienoset sanovat.
Kumpikaan ei sure menetettyjä seitsemää vuotta, jolloin he viettivät tahoillaan sinkkuelämää. Laura Hienonen sanoo, ettei ollut vielä valmis suhteeseen.
– Ajattelin, että asiat tapahtuvat, kun aika on, Laura Hienonen miettii.
– Minulla kesti, että rohkenin, Mikko Hienonen sanoo.
Lapsettomuus on ollut yhteiselämän suurin pettymys. Lapsettomuudelle ei ole selvinnyt syytä.
– Vuosi sitten lapsettomuushoidot lopetettiin, Laura Hienonen kertoo.
Viime kesänä he kävivät lääkärin kanssa loppukeskustelun. Lääkäri sanoi, ettei tiedetä, miksi joku lapsettomuushoidoissa käynyt pari onnistuu saamaan lapsen ja mistä se on kiinni.
– Hyvin viihdytään näinkin, mutta on se ollut suru myös, Hienoset sanovat.
Työ on iso osa kummankin elämää ja identiteettiä. Hautausurakoitsijan ja papin pitää osata olla ihmisten kanssa. Niin elävien kuin kuolleidenkin.
– On tärkeää, että kestää surun kohtaamista, Laura Hienonen sanoo.
Hautausurakoitsija on usein ensimmäinen henkilö, jonka luokse vainajan omaiset tulevat. Mikko tietää jo kahden minuutin tapaamisen perusteella, mihin suuntaan hän lähtee tilannetta viemään. Kaiken pitää mennä aina oikein.
”Kuolema on sellainen, että kaikki yhteiskuntaluokat ovat läsnä. Tässä työssä kohtaa monenlaisia sukuja ja perheitä.
Hautausurakoitsijan ja papin pitää osata olla ihmisten kanssa. Niin elävien kuin kuolleidenkin. – On tärkeää, että kestää surun kohtaamista, Laura Hienonen sanoo.
– Miljoona asiaa pitää hoitaa, Mikko Hienonen kertoo.
Hautausurakoitsijan työssä iso osa menee käytännönasioiden parissa. Tavataan omaisia, mietitään millainen arkku tai hautakivi valitaan, mitä kuolinilmoitukseen kirjoitetaan. Hautausurakoitsija hakee vainajan laitoksesta ja pukee vainajan. Hän on myös kirkon sakastissa paikalla varmistamassa, että kaikki on kunnossa, kun hautajaiset alkavat.
– Olemme omaisten kanssa loppuun asti ja katsomme, että kaikki menee niin kuin pitääkin, Mikko Hienonen sanoo.
– Kuolema on sellainen, että kaikki yhteiskuntaluokat ovat läsnä. Tässä työssä kohtaa monenlaisia sukuja ja perheitä, Laura Hienonen sanoo.
Omaisilla voi olla hautajaisissa kaaosmainen tilanne, mutta papin ja hautausurakoitsijan ei pidä lähteä vellovaan tunteeseen mukaan. Kuunteleminen on tärkeintä.
– Meille kuuluu järjestys ja rauhallinen suhtautuminen, Laura Hienonen sanoo.
Hienoset ovat töissä samoissa hautajaisissa noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin.
Mikko Hienonen uskoo, että hautausurakoitsijan tai papin työssä pitää olla tietyntyyppinen. Pitää olla luontainen kyky kohdata surevat omaiset.
”Mikko Hienonen uskoo, että hautausurakoitsijan tai papin työssä pitää olla tietyntyyppinen. Pitää olla luontainen kyky kohdata surevat omaiset.
Omassa perheessä on ollut jo varhain menetys. Mikko Hienosen isä kuoli MS-tautiin, kun Mikko oli 20-vuotias.
– Ollaanko me jollain tavalla vahvoja ihmisiä, hän kysyy.
Käytännössä Mikko ajautui alalle ollessaan nuorena miehenä hautausmaalla töissä sekä suntiona kirkossa.
– Tuttu hautausurakoitsija sanoi, että Mikko voisi tulla auttamaan meitä.
Omassa perheessä on ollut jo varhain menetys. Mikko Hienosen isä kuoli MS-tautiin, kun Mikko oli 20-vuotias. Kymmenen vuotta sitten Mikon veli kuoli ja Mikko hoiti äitinsä kanssa veljensä hautajaiset.
– Olet kokenut kuoleman jo. Kyllähän omat kokemukset vaikuttavat, että tiedät tällaista tapahtuvan, Laura HIenonen sanoo.
Laura Hienonen on haudannut isänsä, mummonsa ja kummitätinsä. Isän kuolema oli yllättävä.
– Koin, että Mikosta oli suuri apu siinä tilanteessa, hän sanoo.
Työpäivän jälkeen kuolema ei jää vaivaamaan Hienosia kovinkaan usein. He eivät puhu paljon työasioista kotona.
– Jonkun omaisen tilanne voi jäädä vaivaamaan, että miten hän pärjää, Laura Hienonen sanoo.
– Vainajat eivät jää kummittelemaan vaan omaiset, joilla on vaikea tilanne, Mikko Hienonen sanoo.
”Hautajaisissa voi nähdä hankalia ihmissuhteita. Minulle on tärkeää, että omissa hautajaisissani on toimivat suhteet.
– Tässä työssä kirkastuu, mikä elämässä on tärkeää ja millä on merkitystä, Laura Hienonen sanoo.
Jatkuva kuoleman kohtaaminen laittaa elämään arvojärjestyksen.
– Ei enää pienestä hetkahda, Laura Hienonen sanoo.
– Tässä työssä kirkastuu, mikä elämässä on tärkeää ja millä on merkitystä.
Laura Hienonen kertoo oppineensa arvostamaan tavallista arkea ja elämää. Huippukokemukset eivät ole tärkeitä vaan tavallinen, hyvä arki.
– Hautajaisissa voi nähdä hankalia ihmissuhteita. Minulle on tärkeää, että omissa hautajaisissani on toimivat suhteet, Laura Hienonen sanoo.
– Töissä näkee, miten pienestä asiasta voi saada riidan aikaiseksi, Mikko Hienonen miettii.
Työ vainajien parissa on opettanut myös sen, että elämässä voi tapahtua jotakin yllättävää. Kaiken voi menettää. Papin työ on opettanut hyväksymään, että elämässä asiat voivat jäädä kesken.
– Olen miettinyt, mitä kaikkea ihminen voi periä. Voi periä huonoja ihmissuhteita tai sukupolvien kaunoja, Laura Hienonen sanoo.
”Olen miettinyt, mitä kaikkea ihminen voi periä. Voi periä huonoja ihmissuhteita tai sukupolvien kaunoja.
– Olen perinyt pappani pitkän mustan takin, jota käytän hautajaisissa, Mikko Hienonen sanoo.
Laura Hienonen on perinyt kolme kertaa omaisuutta. Hän oli 12-vuotias, kun äidin eno, jolla ei ollut omia lapsia, testamenttasi ison omaisuutensa sisarustensa lapsenlapsille. Laura oli yksi perijöistä. Sittemmin hän on perinyt isänsä ja mummonsa.
– Pääsimme tähän asuntoon kiinni isäni perintörahoilla, Laura Hienonen sanoo.
Kolmikerroksisen rivitaloasunnon ikkunoista avautuu näkymä Saimaalle. Olohuoneen seinillä on ikoneita.
– Olen perinyt pappani pitkän mustan takin, jota käytän hautajaisissa, Mikko Hienonen sanoo.
Yhteisiä vapaapäiviä Hienosilla on vähän. Vapaahetkinä he istuvat yhdessä sohvalla, katsovat televisiota, siivoavat ja saunovat. Kesällä pariskunta mökkeilee Lauran suvun mökillä.
– Ensimmäisenä koronakeväänä myllättiin meidän rivitalon piha ja toisena koronakeväänä remontoitiin keittiö, Laura Hienonen kertoo.
Matkoilla he käyvät mielellään hautausmailla ja ottavat siellä hautausmaaselfieitä. Sitä kutsutaan kalmistoturismiksi. Tutut osaavat jo odottaa selfieitä.
Maaliskuussa lennetään Wieniin ja käydään säveltäjien haudoilla.
Laura Hienonen kertoo, että hautausmailla Mikko arvioi usein hautakivien hintoja. Se on ammattitauti.
”Enää ei ole yhtä suuria hautajaisia, saattojoukot ovat pienentyneet. Kuolema on vaikea asia. Olisiko niin, ettei sitä haluta jakaa suurella porukalla?
Molempien työ on opettanut, että jokainen pienikin hetki on tärkeä.
– Hautausmaissa kiinnostaa myös se, miltä hautausmaat ja hautakivet muualla näyttävät, Mikko Hienonen sanoo.
– Kunpa Suomessa olisi hautakiviä, jotka edustaisivat vainajaa jotenkin. Nyt on usein musta, kantikas hautakivi, jossa on kultaisella teksti.
Kumpikin on huomannut suomalaisissa hautajaisissa uuden ilmiön.
– Enää ei ole yhtä suuria hautajaisia, saattojoukot ovat pienentyneet, Laura Hienonen miettii ja kertoo, että suunta oli nähtävissä jo ennen pandemiaa.
– Kuolema on vaikea asia. Olisiko niin, ettei sitä haluta jakaa suurella porukalla?
Mikko Hienonen on huomannut, että myös sellainen on lisääntynyt, että hautajaiset pidetään jo viikko kuoleman jälkeen.
– Haluavatko ihmiset, että hautajaiset ovat mahdollisimman nopeasti ohi, Mikko Hienonen miettii.
Hienosten kodin yläkerrassa on yhä tallella ruusu, jonka Mikko Hienonen antoi tulevalle puolisolleen Lauralle.
Molempien työ on opettanut, että jokainen pienikin hetki on tärkeä. Yhteisiä vapaapäivä pariskunnalla on niin vähän, ettei niitä kuluteta riitelyyn.
Mikko Hienonen kertoo ostavansa vaimolleen yhä kukkia, mutta ei juuri koskaan ruusuja.
Pariskunnan rivitalon yläkerrassa on maljakko, jossa on useampia kuivattuja ruusuja. Ruusujen kuivattaminen on Lauralle tuttua jo lapsuudesta.
Yhdessä ruusussa on jotakin erityistä. Se on se sama punainen ruusu, jonka Mikko antoi Lauralle kahdeksan vuotta sitten.
