Olen hävennyt niin paljon isompaa häpyhuultani, sillä se on reilun sentin isompi kuin toinen. Ajattelin nuorempana, että se on epänormaalia. Syvästi vihasin ja häpesin pilluani.
Olin nähnyt pornossa pilluja, joissa oli olemattomat häpyhuulet, ja ajattelin, että minussa on virhe. Olen toistuvasti meinannut leikata häpyhuuleni irti saksilla ja pohtinut kauhuskenaarioita, joita operaatiosta voisi koitua, ja silti olen vakavissani miettinyt viiltämistä irti... vaikka riskinä olisi runsas verenvuoto, myrkytys ja tulehdus, jopa kuolema... niin syvässä ahdingossa olen ollut.
Olen myös kokenut seksuaaliväkivaltaa, ja ajattelin pitkään, että pillussani oli jotain väärää ja ällöttävää, sillä siihen koskettiin ilman lupaani. Olen kuitenkin päässyt irti häpeästä ja inhosta sekä syyllisyyden tunteista vuosien terapian ansiosta.
Pyydän anteeksi rakas pilluni, miten rumasti olen puhunut sinusta. Olet upea ja ansaitset kaiken hyvän ja nautinnon. Hyvät tyypit pääsevät lähellesi, minä pidän sinusta huolta ja hemmottelen erilaisin alusvaattein ja seksileluin, pääset leikkimään muiden kuumien pimpillisten kanssa! Sinua palvotaan, minä palvon sinua oi kuumis! Ja nyt sinusta on myös piirros, jota aion ylpeästi esitellä ihan jokaiselle.
Tällainen on yksi seksologi Kajo Välikankaan, 25, saamista kokemustarinoista. Niitä löytyy Välikankaan uudesta kirjasta Vulvapositiivisuus (Nemo). Lisäksi kirjassa on Välikankaan piirtämiä vulvapiirroksia sekä asiantuntijahaastatteluja.
Moni ajattelee yhä, että vulvan pitäisi näyttää tietynlaiselta.
– Olen itsekin kysynyt gynekologilta, että olenko normaali, ja hävennyt kaikkea mitä vain voi, Välikangas kertoo.
Esimerkiksi porno, sosiaalinen media ja vajavainen seksuaalikasvatus voivat saada aikaan häpeän tunteita, jos oma vulva poikkeaa niiden kuvastosta. Myös erilaiset sairaudet, ihottumat sekä seksuaali- ja muut traumat voivat aiheuttaa häpeää.
Häpeä voi kummuta muiden ihmisten kommenteistakin. Kun Välikangas kyseli Instagramissa, onko hänen seuraajiensa alapäätä on haukuttu, monta sataa vastasi, että kyllä on.
Erään ihmisen vulvaa oli mollattu makaronilaatikoksi, toisen vulvaa possunfileesuikaleiksi.
Vulvataidetta seinälle
Omaa häpeää lieventääkseen Välikangas alkoi joitain vuosia sitten piirtää kuvia erilaisista vulvista. Hän halusi tuoda esiin vulvien moninaisuuden, jotta kukaan ei tuntisi olevansa vääränlainen.
– Haluan aina myös painottaa sitä, että kaikilla naisilla ei ole vulvaa ja kaikki vulvalliset eivät ole naisia.
Aluksi Välikangas piirsi ystäviensä vulvia. He lähettivät vulvastaan valokuvan ja kirjoittivat vulvaansa liittyvän kokemustarinan. Välikangas piirsi teoksensa valokuvan perusteella.
Välikangas ryhtyi myös julkaisemaan vulvataidettaan Instagramissa, @vulv4positiivisuus-tilillä. Tili tavoitti nopeasti tuhansia ihmisiä, ja Välikangas alkoi piirtää kuvia muillekin.
Tähän mennessä vulvapositiivisuusprojektiin on osallistunut 241 täysi-ikäistä vulvallista.
Osallistujien palaute on ollut Välikankaan mukaan lähes pelkästään positiivista. Piirroksia on kehystetty ja laitettu seinälle, annettu kumppanille lahjaksi tai laitettu päiväkirjan väliin. Osa on tehnyt alttarin, ja laittanut vulvataideteoksen sinne.
Pelkkää hyvää projekti ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan. Instagram on sulkenut jo kolme Välikankaan vulvapiirrostiliä.
Syytä tähän voi Välikankaan mukaan hakea siitä, että vulvallisten ja naisten nautinto, ja jopa ei seksuaaliseksi tarkoitettu sisältö, kuten marginalisoidut kehot ja taiteelliset alastonkuvat, seksualisoidaan. Sitten niihin iskee sensuuri.
Välikangas kertoo myös saaneensa osakseen vihapuhetta, seksuaalisävytteisiä viestejä ja peniskuvia. Hän itse kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön. Transfobia satuttaa ja pelottaa.
– Seksuaalisävytteisten viestien ja peniskuvia saaminen tuntuu kuvottavalta. Minulle tulee likainen olo, ja pienennyn pieneksi ja lamaannun. Otan hyvin raskaasti kaiken omia rajoja rikkovan sisällön.
– Olen saanut jopa itsemurhakehotuksia, olemassa oloni mitätöidään, ja minun sanotaan olevan mielisairas, koska kuulun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön.
Välikangas ei ole luovuttanut. Hän pitää Instagramissa kahta varatiliä, joille hän postaa sisältöä silloin, kun hänen varsinainen tilinsä on suljettu.
”Olen päässyt irti häpeästä ja inhosta sekä syyllisyyden tunteista vuosien terapian ansiosta.”
Häpeän tunnetta voi lievittää
Häpeä tulee toistuvasti esille Välikankaan saamissa kokemustarinoissa. Yleisin syy on ”liian” runsaat häpyhuulet.
Valloillaan on Välikankaan mukaan suorastaan toksista eli myrkyllistä jaottelua, joka arvottaa sukuelimet paremmuusjärjestykseen ulkonäön perusteella. Hän viittaa etenkin häpyhuuliin liittyvään ”innie- ja outie -jaotteluun”.
Innie tarkoittaa sitä, että sisemmät häpyhuulet ovat pienemmät kuin ulkoiset, ja outie sitä, että sisemmät häpyhuulet ovat uloimpia isommat. ”Innie on mukamas hieno ja upea juttu ja outie normien mukaan huono ja ällöttävä”, Välikangas kirjoittaa kirjassaan.
Näin ei Välikankaan mukaan todellakaan ole, vaan jokainen vulva on ”kaunis, uniikki, haluttava ja rakastettava”.
Häpeän tunteita voi pyrkiä lievittämään. Esimerkiksi katsomalla erilaisia vulvakuvia sekä keskustelemalla asiantuntijoiden, kuten gynekologin tai seksuaaliterapeutin ja vaikka omien ystävien kanssa.
– Mitä enemmän kuvastoa katsoo, sitä moninaisemmat vulvat tulevat esille, ja voi alkaa ymmärtää, että ei olekaan epänormaali tai ruma, Välikangas sanoo.
Ulkonäkö ei määritä vulvan normaaliutta.
– Minua auttoi se, että katsoin monipuolista vulvakuvastoa, esimerkiksi Instagramin vulvagalleriaa, ja kysyin gynekologilta, että olenko normaali.
Mulla on ollut tosi siveellinen ja epävarma suhde mun vulvaan nuoruudessa. Vietin osan aikaa nuoruudestani uskovaispiireissä, joissa esimerkiksi masturbointi oli syntiä ja kiellettyä. Siitä mulle tuli uskomus, että omaan kehoon tutustuminen on häpeällistä. Meni pitkään, ennen kuin uskalsin koskea itseäni.
Myöhemmin teini-iässä katsoin kaikkien muiden nuorten tavoin suosittua rikossarjaa, jonka kohtaus on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Siinä yksi hahmoista oli ulkonäöltään sen ajan kauneusihanteiden mukainen naisoletettu, joka tokaisi kehuen itsellään olevan design-pillu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin, että myös vulvan täytyy olla tietynnäköinen, ja aloin inhota omaani. Erityisesti häpesin eri kokoisia häpyhuuliani ja toivoin salaa, että minäkin voisin joskus leikata itselleni nordic design -alapään.
Tänä päivänä tuo ajatusmaailma ja nuo asenteet nuorten seksuaalisuutta kohtaan kuulostavat absurdeilta. Vaikka tabuja ja haitallisia asenteita edelleen on, ollaan me tultu tosi paljon eteenpäin, ja siitä mä olen kiitollinen. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Kiitos sulle, kun puhut seksuaalioikeuksista ja seksuaalisuudesta somessa. Olisipa mun nuoruudessani ollut tällaisia tyyppejä, joita seurata.
”Vaikka tabuja ja haitallisia asenteita edelleen on, ollaan me tultu tosi paljon eteenpäin, ja siitä mä olen kiitollinen.”
Intiimikirurgiakin voi hävettää
Keskustelu häpyhuulten koon ympärillä on Kajo Välikankaan mukaan pinnallista ja korostaa näennäistä tarvetta kosmeettisiin vulvan leikkauksiin.
Jos sinusta tuntuu, että kosmeettinen leikkaus on välttämätön keino itsetunto-ongelmiesi helpottamiseksi, tee ihmeessä leikkaus. Se mikä auttaa sinua on arvokasta! - Kajo Välikangas, Vulvapositiivisuus.
Genitaali- tai intiimikirurgia on yleistynyt viimeisten vuosien aikana. Suurelle yleisölle se on silti vielä suhteellisen tuntematon, arvelee plastiikkakirurgian erikoislääkäri Aino Rönnblad.
Hyvin harva kuitenkin hakeutuu Rönnbladin mukaan intiimialueen leikkaukseen puhtaasti esteettisistä syistä.
– Syyt ovat 95 prosenttisesti funktionaaliset, Rönnblad sanoo.
Tyypillisin intiimikirurginen toimenpide on sisimpien häpyhuulten muovausleikkaus eli labioplastia. Se tarkoittaa pääasiassa sisempien häpyhuulten pienennystä. Labiaplastian hinta liikkuu noin 2 500–4 000 eurossa.
Mikäli sisemmät häpyhuulet tulevat reilusti ulos ulompien häpyhuulten suojasta, ne voivat esimerkiksi kutittaa, hangata ja hiertää ja haitata siten jatkuvasti normaalia elämää.
– Labioplastia kohentaa tällöin elämänlaatua huomattavasti.
Silti leikkaukseen hakeutuminen voi Rönnbladin mukaan herättää syyllisyyttä ja häpeää.
– Vulvia on kaikennäköisiä ja hyvä niin, mutta välillä luonnon tekemä ratkaisu aiheuttaa käytännön haittaa. Jos joku haluaa leikkauksella ratkaisun tähän, sen ei pitäisi olla sen ihmeellisempää kuin miehen kireän esinahan leikkaushoito.
Häpyhuulten leikkauksen lisäksi ulompiin häpyhuuliin voidaan toisinaan siirtää rasvaa.
Vaginan kiristysleikkauksia tai immenkalvon korjausleikkauksia Rönnblad ei tee, eikä hän tunne niitä tekeviä muita plastiikkakirurgeja Suomessa.
Synnytysten korjausleikkauksia Rönnblad kuitenkin tekee, jopa vuosikymmeniä synnytysten jälkeen.
– ”Sinullahan on terve lapsi ja olet hengissä”, niin ihan sama mitä siellä alapäässä on, tunnutaan välillä ajattelevan.
Siitäkin huolimatta, että häpyhuulet ovat esimerkiksi revenneet, ja aiheuttavat jatkuvaa epämukavuutta jokapäiväisessä elämässä.
– Naisten vaivoja vähätellään yhä, Rönnblad harmittelee.
– Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on tärkeää, mutta siitä ei ole kyse tässä leikkaustyypissä. Toivoisin, ettei kehopositiivuuden nimissä naisia myöskään syyllistettäisi hakeutumasta hoitoon.
