Sari ja Juha rakastavat kiihkeästi toisiaan – ja jenkkiautoja - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

Sari ja Juha rakastavat kiihkeästi toisiaan – ja jenkkiautoja

Sari Kolehmaisen ja Juha Leppäsen yhteisessä autotallissa pussaillaan sanojen sijasta, mutta autoja he eivät jaa.


31.1. 19:00

Sari Kolehmaisen ja Juha Leppäsen perjantai-ilta alkaa usein autotallissa Chevrolet Impala -65:n takapenkillä rennosti lötkötellen. Wunderbaumien tuoksu ja jenkkiauton tunnelma saa helposti unohtamaan arjen murheet.

– Täällä me nollataan työviikko, pariskunta kertoo.

Välillä autoa käynnistellään tallissa ja kaasutetaan kovilla kierroksilla. Yli viisilitraisen moottorin ääni on hurja ja jyrinä tuntuu koko kehossa. Bensan tuoksu, auringonvalossa leikkivät pölyhiukkaset, likaiset trasselit ja rakkaus kuuluvat tämän tallin vakiovarusteisiin.

Kipinä roihahti autotapahtumassa Seinäjoella. –Ratissa näytti olevan tyylikäs ”jenkkityttö”, Juha muistelee.

Sari ja Juha tapasivat jenkkiautotapahtumassa kesäkuussa 2019. Pitkään pääkaupunkiseudulla asunut Sari oli muuttanut muutamaa kuukautta aiemmin Jyväskylään, eikä ystäviä ollut vielä löytynyt. Hän oli käynyt autotapahtumissa, mutta uutena ihmisenä kavereita on vaikea saada jos ei itse ole aktiivinen.

– Olen muutenkin aina ollut sellainen oman tieni kulkija, vähän erakkotyyppi, Sari kertoo.

Cruising oli alkamassa Vaajakosken ABC:llä, kun Juha huomasi autoletkassa huomiota herättävän ison Chrysler Newportin oman autonsa edessä.

– Ratissakin näytti olevan tyylikäs ”jenkkityttö”, Juha muistelee.

Sari näki lempeästi hymyilevän miehen lähestyvän autoa ja mietti, että mitähän kaveri aikoo sanoa. Juha ei sanonut mitään, mutta kaivoi puhelimen taskustaan.

– Ajattelin, että nythän on jännä tilanne ja ehdin laittaa jo tyttärellenikin viestin: ”Apua, yksi ihana mies on just vieressä ja se kaivaa luuria ja varmaan antaa numeronsa mulle”, Sari muistelee.

Sarilla on ollut kolme varsinaista jenkkiautoa. –Vaikka pituudella ei ole väliä, niin olihan 6,3-metrinen limusiini Cadillac Fleetwood aika näyttävä menopeli, hän muistelee.

Juha näytti kännykkäänsä ja viestissä luki: ”Minkä kokoinen moottori autosta löytyy?”

Sari ymmärsi heti, että mies ei kuule ja kommunikoi puhelimella. He tekstittelivät tovin, ennen kuin starttasivat autonsa ja cruising alkoi.

– Ajojen loputtua jatkoimme viestittelyä, ja rohkenin kysyä miehen nimeä, Sari hymyilee.

 Sari opetteli sormiaakkoset heti suhteen alussa, sillä tavalla kommunikointi oli helpompaa.

Jotain järjetöntä tapahtui – mannerlaatat taisivat liikahtaa ja tähdet syttyivät molempien silmissä – eivätkä ne ole sammuneet tänäkään päivänä. Kännykkäjuttelun jälkeen pari sopi treffit kahvilaan, ja pian sen jälkeen autot siirrettiin yhteiseen talliin. Yhteen pariskunta muutti elokuussa 2019.

Sari opetteli sormiaakkoset heti suhteen alussa, sillä tavalla kommunikointi oli helpompaa syntymästään asti kuuron, mattofirmassa työskentelevän Juhan kanssa.

– Opin sormiaakkoset tunnissa, Sari kertoo. Jenkkiautoyrityksessä aikaisemmin työskennellyt Sari on opetellut myös jotain perusviittomia kansalaisopiston kurssilla, ja pariskunta on kehittänyt myös omia merkkejä.

Sydänmerkki tarkoittaa Chrysleriä. Juha on myös opetellut sanomaan ääneen tärkeimmät sanat kuten suukko ja Sari.

Kännykkäjuttelun jälkeen sovittiin treffit kahvilaan, ja kohta autot siirrettiin yhteiseen talliin.

– Trirkus, sanoo Juha ja se tarkoittaa rakasta.

Juha ei ole kokenut ongelmia seurustellessaan normaalisti kuulevan naisen kanssa.

– Kommunikointi ei ole este, jos ei tee siitä estettä. Käytämme Sarin kanssa luovuutta ja eri keinoja, jotta ymmärrämme toisiamme, Juha kertoo.

– Se ehkä välillä tympii, kun en pysy perässä mitä Juha ja hänen kuurot kaverinsa viittovat nopealla tahdilla, Sari sanoo.

 Sarista ja Juhasta on tullut läheisiä senkin takia, että he eivät voi huudella toisilleen kauempaa, vaan kommunikoivat aina lähekkäin ja katsekontaktissa.

Sarista ja Juhasta on tullut läheisiä senkin takia, että he eivät voi huudella toisilleen kauempaa, vaan kommunikoivat aina lähekkäin ja katsekontaktissa.

– Vaikka ollaan tosi erilaisia luonteita, minä olen räväkämpi ja Juha rauhallinen, meillä ei riidellä ja suututa, vaan silitellään toisiamme, Sari kertoo.

Ennen Juhaa Sari oli kokenut muutaman epäonnisen ihmissuhteen ja elämässä oli muitakin ongelmia, jotka veivät energiaa. Sari lievitti välillä stressiä ajamalla päämäärättömästi Opel Rekordillaan ympäri Helsinkiä sekä kuuntelemalla kajareista täysillä 70-luvun heviä.

Sari ja Juha viihtyvät yhdessä autotallissa.

– Tunnissa sain pahan oloni purettua, kun sain olla rakkaan autoni kanssa ja kuunnella voimamusiikkiani. Kotiin palatessa ei enää itkettänyt, vaan suorastaan nauratti. Nyt kuuntelen vain sitä heviä, Juhan seurassa kaikki murheet unohtuu, Sari hymyilee.

Sarin innostus autoihin alkoi seitsemänvuotiaana.

– Toiset tytöt leikkivät barbieilla, minä haaveilin jenkkiautoista.

Sarin kotitilalla kävi paljon mansikanhakijoita ja hän tarkkaili aina, millaisella autolla kukin tulee. Eräänä kuumana kesäpäivänä 70-luvulla hän näki naapurin rouvan saapuvan kiiltävän punaisella Toyota Crownillaan pihaan.

– Sain istua autossa, jossa oli pitkä penkki edessä ja rattivaihde – se oli ihmeellistä.

Pieni Sari toivoi silloin, että voisi isona ostaa samanlaisen auton.

Punaisen ”kruununsa” hän sai vihdoin hankittua 90-luvun alussa.

– Rakastuin niin kovasti Crowniin, että lopulta minulla oli niitä neljä kappaletta.

Autossa Saria viehättää sen erilaisuus; sulavalinjaisuus, pitkät perävalot ja vanhan auton tuoksu.

Crownin jälkeen autoihastumiset vaihtuivat Vauxhall Victoriasta Opel Rekordiin.

– Minulla on ollut varsinaisia jenkkiautoja yhteensä kolme kappaletta. Vaikka pituudella ei ole väliä, niin olihan 6,3-metrinen limusiini Cadillac Fleetwood aika näyttävä menopeli, Sari muistelee.

Juha ei kuule, mutta kielimuuria parin välillä ei ole noussut lainkaan. –Opin sormiaakkoset tunnissa, Sari kertoo.

Jokaiseen autoon on syntynyt omanlaisensa rakkaussuhde. Jenkkiautoilla on sielu, jota hän ei ole nykyautoista löytänyt.

– Autoa parkkeeratessani sanon sille aina Heippa, huomenna nähdään ja nuku hyvin.

Juhan moottoriharrastus alkoi jo kolmevuotiaana, kun hän kaasutteli ensimmäistä kertaa pienellä mönkijällä kotipihassaan. Sittemmin harrastus laajeni motocrossiin, jossa hän kilpaili myöhemmin SM-tasolla.

– Piirsin jo lapsena kuvia, joissa minulla oli oma Chevrolet V8 -asuntovaunu.

 Piirsin jo lapsena kuvia, joissa minulla oli oma Chevrolet V8 -asuntovaunu.

Juha opiskeli 2000-luvun alussa Vallilan ammattikoulussa ja seurusteli samaan aikaan amerikkalaisen tytön kanssa. Opettaja antoi luvan tehdä Amerikan-reissuja tyttökaverin luokse Philadelphiaan kolmesti vuodessa.

Seurustelu loppui parin vuoden jälkeen, mutta Jenkkireissut eivät.

– Yhteensä olen käynyt Jenkeissä 11 kertaa. Viimeisimpänä äitini kanssa Dallas–Austin–Galveston–New Orleans–Jacksonville–Daytona Beach-reissulla. Siellä kävimme katsomassa tietenkin moottoripyöriä ja supercrossia.

–  Odotan kovasti kuin korona-aika on ohi. Sitten matkustamme Sarin kanssa Jenkkeihin ja näytän hänelle Amerikan roots-meininkiä.

Nykyistä Chevroletiaan Juha on tuunannut kahdeksan vuotta. Juhan toinen jenkkiauto, vuoden -59 sininen Cadillac Coupé Deville oli vuosia Latviassa korjattavana ja saapui vihdoin lokakuussa 2020 kotiin upeana kaunottarena.

Sari ja Juha tuunaavat autoja yhdessä mutta eivät omista puoliksi. –Omaa rakastaan ei voi jakaa, Juha sanoo

– Ostin sen itselleni 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Tavoitteenani on että se on täysin valmis sisuksia myöten, kun täytän 40 vuotta, Juha kertoo.

Vaikka Juha ei kuule moottorin ääntä, hän on säätänyt autoja ja moottoripyöriä silti aina tarkasti opitulla tiedolla sekä ”perstuntumalla”.

 Hyvin olen pystynyt vehkeitä korjaamaan ilman ääntäkin.

– Hyvin olen pystynyt vehkeitä korjaamaan ilman ääntäkin, Juha hymyilee ja läpäyttää takalistoaan.

Pitkät ja lesot jenkkiautot kääntävät katseita liikenteessä ja usein ensimmäinen kysymys on aina sama – paljonko tuo vie polttoainetta?

– Siihen vastaan yleensä, että niin paljon kuin tankkiin menee eli 80 litraa, Sari nauraa.

Nainen jenkkiauton ratissa on myös edelleen ihmetyksen aihe.

– Monta kertaa miehet ovat kysyneet, että miten saat parkkiin tuon auton tai on ”tiedetty” mikä minun autossa on vikana, ilman että on edes tutkittu asiaa. Aika paljon olen säästänyt rahaa ajattelemalla omilla aivoillani, enkä kuuntelemalla ”asiantuntijoita”, Sari kertoo.

Omat autot ovat molemmille tärkeitä perheenjäseniä, kuten toisille lapset tai lemmikit. Vaikka Sari ja Juha tuunaavat autoja yhdessä, olisi vaikea kuvitella omistavansa niitä puoliksi.

– Omaa rakastaan ei voi jakaa muiden kanssa, pitää olla aina oma, Juha hymyilee.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?