Sanni, 25, rakastui netissä mieheen ja lähti tapaamaan tätä toiselle puolelle maailmaa – aivan tavallinen suomalainen tapa saa miehen pelkäämään - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

Sanni, 25, rakastui netissä mieheen ja lähti tapaamaan tätä toiselle puolelle maailmaa – aivan tavallinen suomalainen tapa saa miehen pelkäämään

Miia ja Sannia yhdistää rakastuminen ulkomaalaiseen mieheen. He saivat huomata, että ennakkoluulot elävät yhä vahvana, mutta rakkaus voittaa.

Miia, 33, ja Sanni, 25, kertovat tarinansa.­

8.12.2020 19:10

Kun kolahtaa kunnolla, sen kyllä tietää. Vaikka rakkaus leimahtaisi, kaikki ei välttämättä ole yksinkertaista.

Toisinaan myös lähipiiri saattaa kyseenalaistaa valintoja. Omassa päässäkin ehkä pyörii ajatus siitä, voiko tämä suhde todella toimia.

Kaksi naista kertoo Ilta-Sanomille oman kokemuksensa rakkaustarinasta, joka ei ehkä ole ollut helpoin mahdollinen, mutta jota he eivät vaihtaisi. He osoittavat, että joskus rakkaus vaatii riskinottoa ja rohkeita päätöksiä.

Sanni, 25

– Tavattiin poikaystäväni kanssa tammi- ja helmikuun vaihteessa vuonna 2019. Juttelimme netissä, mutta emme varsinaisessa deittisovelluksessa. En ollut etsimässä miestä, vaan tutustumassa vain uusiin ihmisiin.

Rupesimme puhumaan paljon, ja parin päivän jälkeen soiteltiin jo videopuheluita. Puhelimessa saattoi hurahtaa helposti kuusi tai seitsemän tuntia päivässä. Kun oltiin juteltu aktiivisesti kuukauden päivät, päätin lentää moikkaamaan häntä ensimmäistä kertaa.

Alusta lähtien kaikki tuntui luontevalta, ja minulla oli sellainen fiilis kuin olisimme tunteneet jo useamman vuoden. Kaikki loksahti paikoilleen.

Muut ihmettelivät

– Muut kuitenkin ihmettelivät tekemisiäni. Ystävät ajattelivat, että olen hullu, kun tutustun ulkomaalaiseen mieheen ja tapaan hänet ensimmäisen kerran lentokentällä. He pelottelivat, että poikaystäväni voisi olla vaikka joku sarjamurhaaja.

Äiti ja isäpuoli lämpenivät samaten varsin hitaasti ajatukselle siitä, että minulla oli yhtäkkiä mies lähestulkoon toiselta puolelta maapalloa. Nykypäivänä he ovat kyllä läheisiä keskenään, ja äiti viestittelee poikaystäväni kanssa lähes viikoittain.

Nyt ollaan eletty kaukosuhteessa reilu puolitoista vuotta. Joulukuussa 2019 pääsin muuttamaan Yhdysvaltoihin opintojeni perässä, ja sain hetken asua lähellä kumppaniani. Koronaviruksen takia jouduin palaamaan takaisin Suomeen, ja nyt kaukosuhde jatkuu jälleen. Minulla ei ole hajuakaan, milloin näemme seuraavan kerran.

Kulttuurierot ovat rikkaus

– Suurin haasteemme on ehkä aikaero. Tällä hetkellä se on 12 tuntia, useimmiten 10 tuntia, riippuen siitä, missä tukikohdassa poikaystävä työskentelee. Tällä hetkellä hän on Havaijilla, normaalisti Washingtonissa. Puhumme puhelimessa yleensä silloin, kun jompikumpi on menossa nukkumaan.

Välillä pitkän työpäivän jälkeen tekisi mieli mennä suoraan nukkumaan, mutta poikaystävä on silloin pallon toisella puolen juuri herännyt ja täynnä energiaa.

Toki on kulttuurierojakin, mutta ne koen positiivisina ja pikemminkin rikkautena. Vietin viime uudenvuoden New Yorkissa poikaystäväni suvun kanssa, ja se oli mahtavaa. Jenkkikulttuuri pääsi esille toden teolla!

Mutta menee jotain ristiinkin. Poikaystäväni ei esimerkiksi ymmärrä, että Suomessa on ihan ok käyttää koiraa lenkillä, vaikka ulkona olisi jo pimeää. Hän myös panikoi, kun lähden yksin käppäilemään pihalle. Sen suurempia konflikteja meillä ei ole ollut!

Koen kuitenkin, että suomalaiseen kulttuuriin poikaystäväni pääsee sisälle täysin vasta siinä vaiheessa, kun on kokenut suomalaisen keskikesän juhlan rantasaunoineen ja juhannuskokkoineen.

Luota omaan fiilikseesi

– Olen oppinut, että kaukosuhteessa eläminen ei ole aina helppoa. Molemmat kuitenkin uskomme siihen, että mitä pidempään jotakin asiaa joutuu odottamaan, sitä enemmän asiaa aikanaan arvostaa ja vaalii.

Pyrimme aina siihen, että kun näemme toisemme pitkästä aikaa, teemme jotain erityistä ja annamme kaiken huomion vain ja ainoastaan toisillemme.

Kaikesta huolimatta kannustan jokaista seuraamaan hulluimpiakin unelmiaan siitä huolimatta, mitä läheiset sanovat. Oma ”gut feeling” on tärkeä ja toki myös maalaisjärki. Niillä pärjää pitkälle!

Miia, 33

– Tapasimme mieheni kanssa loppuvuonna 2015. Mieheni oli saapunut turvapaikanhakijana Suomeen ja joutunut sattumanvaraisesti hätämajoitusyksikköön Suolahteen Äänekoskelle, toisin sanoen kotikaupunkiini.

Kaupunki on pieni, joten törmäsimme toisiimme vähän joka nurkalla. Itselläni oli entuudestaan kovasti ennakkoluuloja irakilaisia kohtaan, mutta samalla halusin kuitenkin tutustua heihin.

Tuolloin elin vielä huonossa suhteessa toisen miehen kanssa. Suhde päättyi kuitenkin, kun tutustuin nykyiseen mieheeni. Aloimme tapailla nopeasti ja muutimme pian yhteen.

Minulle vaikein paikka oli se, mitä muut ihmiset ajattelevat. Turvapaikanhakijoilla on hurja maine meillä päin, ja ihmiset ovat jopa pelänneet heitä. Siksi sain osakseni paljon juoruja.

Muut lähtivät, mies jäi

– Lähipiirin piti totutella siihen, että kumppani ei osannut suomea, ja kulttuurikin poikkesi omastamme. Kulttuurierot näkyivät eniten ehkä ruokailutottumuksissa.

Pian ennakkoluulot alkoivat kuitenkin hälvetä. Mieheni on hyvin sosiaalinen, herkkä, hellä ja tulee helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mikä helpotti omalta osaltaan integroitumista pieneen kaupunkiin.

Jo muutaman kuukauden jälkeen, syksyllä 2015, muut turvapaikanhakijat lähtivät pois kaupungista. Mutta mieheni jäi. Nyt hän on jo tuttu näky monelle kaupunkilaiselle. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä ja valmentanut jalkapallojoukkuetta.

Elimme pitkään jatkuvassa pelossa: saisiko mies jäädä vai ei? Kun oleskelulupa tuli vihdoin, elämään tuli pysyvyyttä. Menimme salaa naimisiin toukokuussa 2017 ja reilun vuoden päästä pidimme hääjuhlat.

Tänä päivänä mies osaa jo hyvin suomea ja on oppisopimuksella rakennusalalla. Tämä matka on ollut täynnä mutkia, mutta se on ollut matka, joka meidän on pitänyt tehdä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen aidosti onnellinen.

Lapsi meille syntyi kesäkuussa 2020. Se on parasta, mitä meille on tapahtunut. Vanhasta irti päästäminen ja heittäytyminen uuteen elämään oli paras päätös. Sitä en ole katunut. Ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelevat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?