”Jos kosket, teen mitä vaan” – miehet kertovat rehellisesti, miten he haluavat tulla kosketetuksi - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

”Jos kosket, teen mitä vaan” – miehet kertovat rehellisesti, miten he haluavat tulla kosketetuksi

Eino Saaren uusi kirja avaa suomalaisen miehen suhdetta kosketukseen.

Jokainen Eino Saaren haastattelema mies halusi koskettaa ja tulla kosketetuksi nykyistä merkityksellisemmin.

24.8.2020 20:04

Juuri tämä kosketus on minulle polttoainetta. Että näin jos kosket, teen vuoksesi mitä vaan, vaikka sitten siivoan.

Näin sanoo eräs suomalaismies teatterintekijä Eino Saaren kirjassa Miehen kosketus (Gummerus). Saari käsittelee teoksessaan eri-ikäisten miesten suhdetta koskettamiseen.

Saaren oma suhde aiheeseen tiivistyy arkipäiväiseen havaintoon.

– Kun palaan työpäivän päätteeksi perheen läheisyyteen, palaan kotiin välisessämme hellyydessä, kosketuksessa ja läsnäolossa, Saari sanoo.

Halu tulla kosketetuksi

Kosketuksen tiedetään olevan kaikille tärkeää, ja sen on havaittu muun muassa vähentävän stressiä ja parantavan unenlaatua. Kosketuksen merkitystä ei silti juurikaan ole tutkittu miesten näkökulmasta. Sitä on kenties pidetty liian feminiinisenä teemana.

Miesten välisiin keskusteluihin aihe ei myöskään kuulu. Monella Saaren haastattelemalla miehellä ei ollut edes sanoja kuvaamaan tuntemuksiaan. Tarinaa tuli helpommin vaikka työelämästä.

Jokainen Saaren haastattelema mies halusi kuitenkin koskettaa ja tulla kosketetuksi nykyistä merkityksellisemmin. Rakkauden, hoivan ja kunnioituksen kaipuu kosketti kaikkia.

Moni mies oli kärsinyt isän tai äidin poissaolosta – ja joissain tapauksessa ruumiillisesta kurituksesta – pitkään aikuisiälläkin.

– Valtaosa lapsuuden kosketusmaisemista maalattiin karuin ja niukin vedoin. Toisaalta ne harvat hetket kun miehet olivat tulleet kosketuksen kautta ravituiksi, olivat jääneet muistoiksi, joita miehet kantoivat mukanaan kuin kalleinta aarretta. Mummon syli tai isä, joka ei normaalisti koskettanut, ja joka tulikin illalla sängyn viereen, ja jäi siihen istumaan ja silittelemään.

Ahdas miehuuden malli

Miehet kaipasivat enemmän läheisyyttä myös toisiin miehiin. Se on herkkä alue, johon liittyy esimerkiksi homofobisia pelkoja.

– Tästä johtuen miehet päätyvät yhteen kerääntyessään vetämään erilaisia maskuliinisia rooleja, kilpailemaan ja esittelemään fyysistä vahvuuttaan ja urheilullisuuttaan. Omassa elämässäni olen kokenut tällaiset tilanteet tukaliksi.

Saari kertoo vältelleensä toisten miesten läheisyyttä, etenkin ”äijäporukoita” murrosiästä alkaen. Kirjan tekeminen oli yksi yritys ymmärtää, mistä se johtuu.

– Kun istuin keskustelemaan yhden miehen kanssa, siitä katosikin porukan löyhkä.

Syntyi tilaa nauttia toisen kohtaamisesta.

– Miehet alkoivat piirtyä yksilöinä ja inhimillisinä olentoina, jotka yrittävät oppia tulemaan toimeen oman tarvitsevuutensa kanssa. Oli hoivaavaa kuulla, että monet ovat kärsineet ihan samanlaisista miehuuden malleista.

Sellaisista, joissa esimerkiksi herkkyydelle ja feminiinisyydelle ei ole tilaa.

Monia miehiä yhdisti halu muuttaa totunnaisia käyttäytymistapoja ja -malleja.

Lempikosketuksia

Muun muassa tällaiset kosketukset ovat jääneet Saaren haastattelemien miesten mieliin:

Oma lapsi, joka nyt työpäivän jälkeen juoksee sylliin.

Kun tapasin nykyisen vaimoni, ja me kosketettiin toisiamme,vaikka otettiin kädestä, niin mulla oli semmonen tunne, rakastuneena, huom., et kukaan ulkopuolinen ei kosketa mua. Et se tulee jotenkin niin kuin sisältä.

Mun lempikosketus on kyllä niinkö hallaaminen. Sekä yksityiselämässä että töessä. Semmonen kiireetön niinkö pitkä.

Luonto, luonnon kosketus, luonnon kauneus. Sellainen hetki, johon on esteettisesti panostettu.

Selkä. Tai sit jos työntää käden pyllyyn ja puristaa!

Rinnan koskettaminen. Tästä, rintalastasta.

Käsi, joka tarttuu käteen.

Kädet, jotka hieroo jalkapohjia.

Voimakas ja rauhallinen halaus.

Sylikkäin käpertyminen.

Veden syli. Ja auringonsäteet jotka lämmittävät hiuksia.

Huulet jotka koskettavat niskaa.

Isyys käännekohta

Saari kasvoi turvallisessa ja välittävässä perheympäristössä.

– Isossa vähävaraisessa suurperheessä, jossa vanhemmat olivat saatavilla, mutta ehkä tunteiden ilmaisemisen jäyhyys leimasi kasvuympäristöäni.

Tunteita ja kosketuksen tarpeita on pitänyt opetella ilmaisemaan aikuisena.

– Isyyteen kasvaminen on ollut ihana ja nöyräksi tekevä matka. Esimerkiksi itkun näyttäminen omille lapsille on ollut hyvin hitain askelin tapahtunutta toimintaa.

Niin Saarelle kuin monelle hänen haastattelemalleen miehelle juuri isyys on ollut jonkinlainen käännekohta.

– Vaikka oma lapsuus olisi ollut kuinka karu, isyyden myötä tajuttiin, että se mistä olen selvinnyt, ei saa tapahtua lapselleni.

Eino Saari toivoo, että myös miehuuden ja maskuliinisuuden moninaisuutta opittaisiin juhlistamaan.

Kaksi-kolmekymppiset vaikuttavat Saaren aineiston valossa olevan arvoiltaan sallivimpia.

Keski-ikäiset puolestaan joutuvat ja ovat halukkaimpia pohtimaan ja työstämään tunne-elämän taitojaan. Esimerkiksi ruuhkavuosissa siltä ei oikeastaan voi edes välttyä.

Omaan seksuaalisuuteen liittyviä kipuja ja kaipuita sanoittivat rohkeimmin juuri keski-ikäiset miehet.

– Kaikkein lempein katse miehenä kasvamiseen oli vanhuksilla. He näkivät oman matkansa jo etäältä ja suhtautuivat siihen lämpimän itseironisesti.

Miehet kertovat

”Olen joskus ajatellut, että kaikki elämäni tärkeimmät asiat mahtuvat yhteen parisänkyyn. Sellaiset tilanteet, joissa siinä on vaimo, lapset ja koirat, kaikki me samassa parisängyssä, jolloin me väistämättä myös kosketetaan toisiamme.”

”Miehet eivät puhu, vaan nikkaroivat linnunpönttöä autotallissa, vaikenevat ja käsittelevät tunteensa näin... Ärsyynnyn niistä. Minä nimenomaan puhun. Käsittelen tunteet sanallisesti. Omassa avioliitossanikin minä olen se ’stereotyyppinen nainen’, joka ensimmäisenä puhuu tai kysyy, että pitäisikö nyt sanoittaa tämä painostava tilanne tässä.”

”Sitä, että vois nukkua esimerkiksi samassa sängyssä vierekkäin, se ois jo tosi jees. Seesteistä läheisyyttä. Rauhaa. Levollisuutta. Ja sitten sellaista fyysistä kosketusta, joka kohdistuu selkään. Tänne lapojen väliin. Tykkäisin olla sikiöasennossa seläkkäin. Mahdollisimman iso pinta siinä. Se oleminen riittäisi.”

”Miten kaunista se on: rakastava, parantava kosketus. Tämä näin, jota olen itse kaivannut. Tämä joka tulee multa jo aika luonnostaan. Ja jota lapsetkin kaipaa. Kun mun poika ei saa unta, tai kun tyttö kaatuu ja lyö päänsä, otan hänet syliini, alan silittää, täältä, näin... se kosketus on meille molemmille: kun silitän häntä, silitän samalla itseäni. Ja se on myös puhetta: suhun on sattunut, käynyt kipeästi, sä saat olla siinä, olet siinä vaan, isin sylissä rakas. ”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?