”Ei ole mikään ihme, että se on niin vaikeaa” – Tämän tiede tietää rakastumisesta

Rakkautta ja rakastumista on tutkittu paljon, mutta puolison valinta on yhä tieteelle mysteeri. Mahdollisia oikeita on useita, sanoo aivotutkija Lauri Nummenmaa.

16.8.2020 15:00

Kesä on monille rakkauden kukoistusaikaa: tanssitaan kesähäitä ja tavataan juhannusheiloja. Neljän seinän sisällä vietetyn koronakevään jälkeen monella kaipuu toisen luo on ollut kova.

Mutta mitä tiede tietää rakastumisesta ja rakkaudesta? Millaiset ihmiset päätyvät yhteen?

– Periaatteessa on rajaton määrä kumppaneita, joista yleensä yksi valitaan kerrallaan. Käytännössä lähes kuka tahansa kelpaa, mutta parisuhdemarkkinoilla nuoret ja terveet ovat suosittuja kumppaneita kaikkialla maailmassa. Lajimme on niin virittynyt, että meillä on aika hyvä tutka sen suhteen, kenen kanssa voimme saada terveitä jälkeläisiä, sanoo tunteiden tutkimiseen erikoistunut aivotutkija Lauri Nummenmaa.

Nummenmaa on tunteiden tutkimisen kansainvälistä huippua. Hän kiinnostui tunteista tutkimusaiheena nuorena tutkijana, kun aivojen kuvantamismenetelmiä alkoi olla saatavilla.

Nummenmaan mukaan tunne-elämän häiriintyminen on keskeinen tekijä psykiatrisissa sairauksissa. Myös moniin somaattisiin sairauksiin liittyy tunne-elämän muutoksia.

– Tunteet ovat ihmiselämän keskiössä oleva mekanismi, ja siitä syystä niiden tutkiminen on hirvittävän kiinnostavaa. Kuvittelemme olevamme järkeviä ihmisiä ja tekevämme fiksuja ja analyyttisiä päätöksiä, mutta suuri osa toiminnastamme tapahtuu autopilotilla. Reagoimme enemmän ympäristöön kuin haluaisimme kuvitella, mikä on psykologisesti kiinnostavaa.

Tutkijoiden on vaikea ennustaa, ketkä lopulta pariutuvat. Ihmisten ennalta asettamat kriteerit tulevalle puolisolle eivät vielä kerro paljoakaan siitä, kenen kanssa lopulta parisuhde muodostetaan.

– Ainoastaan tiedetään, että ne ihmiset, jotka ovat läheisissä tekemisissä toistensa kanssa, todennäköisemmin ihastuvat, rakastuvat tai ylipäätään ystävystyvät keskenään.

Nummenmaan mukaan kaikkialla ihmiset ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, millaiset kasvot ja kehot ovat kauniita. Sekin liittyy lisääntymismahdollisuuksiin.

– Totta kai myös sosiaalinen status vaikuttaa. Kaikki tiedämme, että sellaisella ihmisellä, joka on johtavassa asemassa yhteiskunnassa, on mahdollisuus haalia paljon enemmän kumppaneita.

Rakkaus on tunne, jota ei voi järjellä hallita. Rakastumisen myötä aiemmin yhdentekevästä tyypistä tulee niin tärkeä, että toista kaivataan myös silloin, kun hän ei ole läsnä. Ihmiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa sielunkumppania, vaan mahdollisia oikeita on useita, Nummenmaa sanoo.

– Rakkaus sekä sulkee että avaa silmät. Emme kiinnitä enää huomiota muihin mahdollisiin kumppanikandidaatteihin, vaan yksi ihminen nousee jalustalle.

Rakastuessa aivojen tyvitumakkeessa tapahtuu mekanismeja, jotka synnyttävät mielihyvää ja nautintoa. Samalla alkaa erittyä oksitosiinihormonia, joka on keskeinen tekijä parisuhteiden syntymisessä. Oksitosiini lievittää myös kipua synnytyksessä ja auttaa kiintymyssuhteen luomisessa pieneen vauvaan.

– Lisäksi tarvitaan mekanismeja, jotka motivoivat ylläpitämään rakkaussuhdetta. Siinä näyttäisi olevan keskeistä dopamiinin välittyminen keskiaivojen alueella. Olisikin mielenkiintoista tutkia, onko ihmisillä, joilla on lyhytkestoisia parisuhteita, dopamiinin toiminnassa eroa.

Ihminen on eläinkunnassa poikkeuksellinen laji, koska suurin osa lajeista pariutuu vain saadakseen jälkeläisiä ja vaihtaa sitten kumppania.

– Perimmäinen biologinen syy rakastumiseen ja parisuhteeseen on kumppanista ja jälkeläisistä huolehtiminen ja hoiva.

Pieni osa meistä on niin sanottuja sarjapariutujia, joilla on lyhytkestoisia parisuhteita yksi toisensa jälkeen, Nummenmaa kertoo. Silloin geenit leviävät tehokkaasti, mutta jälkeläiset ja kumppani eivät välttämättä pärjää kovin hyvin.

Psykopaatit tai ihmiset, joilla on psykopatiaan liittyviä piirteitä, levittävät omaa geeniperimäänsä tehokkaasti. Se johtuu siitä, että he ovat piittaamattomia ja seksuaalisesti aktiivisia ja holtittomia.

– En tarkoita, että kaikki ihmiset, joilla on lyhyitä parisuhteita, ovat psykopaattisia. Ihmisillä on sellainen taipumus, että yleensä on yksi kumppani kerrallaan, mutta niitä voi olla peräjälkeen monta. Monesti sanotaan, että ihmiset ovat yksiavioisia, mutta se ei pidä tarkalleen ottaen paikkaansa. Ihmiset ovat sarjallisesti yksiavioisia toisin kuin jotkut linnut ja nisäkkäät, jotka saattavat olla oman kumppanin kanssa koko elinikänsä ja jos kumppani kuolee, uutta ei välttämättä tule.

Ihannetta koko elämän kestävästä parisuhteesta ei ole helppo toteuttaa, koska arvostamme suhteen eri vaiheessa hyvin erilaisia asioita. Aluksi tärkeää on rakkauden kuuma hekuma, onni ja hyvä seksi. Kun lapset ovat pieniä, arvostetaan kykyä huolehtia lapsista ja pyörittää perhearkea. Vanhemmalla iällä arvostetaan ihan erilaisia asioita, kun ei tarvitse enää huolehtia jälkikasvusta.

– Jos on kauhean kovat tavoitteet, on aika hankala löytää kaikki nämä piirteet yhdestä ihmisestä tai muokkautua niin, että homma toimii.

Nummenmaa on tutkinut, missä päin kehoa eri tunteet tuntuvat. Rakkaus näkyy koko kehossa, mutta erityisesti pään, rintakehän ja vatsan alueella.

– Rakkaus aiheuttaa muutoksia kaikkialla kehossa. Se on poikkeuksellisen voimakas kokemus.

Valtiotieteiden tohtori Keiju Vihreä­salo alkoi pohtia rakastamisen vaikeutta avioeronsa jälkeen. Samaan aikaan monien kaverien liitot rakoilivat.

– Kun tulee vanhemmaksi, huomaa, että omat nuoruuden ideaalit ja odotukset alkavat murtua. Siinä on jokin sisäinen ristiriita, että kaikki haluavat rakkautta, mutta silti se on aika monille ihmisille vaikeaa.

Rakastamisen vaikeus näkyy niin avioerotilastoissa, sydänsuruissa kuin onnettomissa parisuhteissakin. Sosiologina Vihreäsalo näkee rakkauden myös yhteiskunnallisena kysymyksenä.

– Yhteiskunnan intressissä on, että yksilöt, parit ja perheet voivat hyvin. Se johtuu siitä, että ne yksiköt kasvattavat tulevia kansalaisia.

Viime vuosina Vihreäsaloa on kiinnostanut rakkaus toisen kohtaamisen etiikasta käsin.

– On tärkeää huomata, että rakkaus ja parisuhde eivät ole sama asia. Rakkaus on huomattavasti laajempi, monitahoisempi ja abstraktimpi ilmiö kuin parisuhde, joka on yhteiskunnallisesti määrittynyt ajatus siitä, miten me tässä ajassa ja paikassa haluaisimme nähdä rakkauden toteutuvan.

Sosiologi Keiju Vihreäsalon mukaan parisuhdeihanteen toimimattomuus panee hakemaan muita romanttisia ratkaisuja.

Vihreäsalon määritelmän mukaan rakkaus on harmoniaa, yhteyttä, turvaa ja luottamusta. Ihmissuhteissa se on nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta.

– Meidän ajallemme on ominaista, että ajattelemme, että meidän tulisi olla vastarakastuneita koko ikämme kestävässä parisuhteessa. Ihmisen biologia ei tue ongelmattomasti tällaista ihannetta.

Nykyisessä parisuhdeihanteessa kohtaavat monta aiempaa yhteiskunnallista odotusta. Vanhimmasta päästä ovat avioliiton juridiset ja taloudelliset siteet sekä sopeutumisen paine. Sen päällä on onnellisen perheen ja tasapainoisen vanhemmuuden idea.

Uusimmasta päästä on liberaali seksuaalietiikka, joka on 1960-luvulta lähtien korostanut seksuaalista nautintoa ja omakohtaista onnen kokemusta.

– Tänä päivänä yritetään saada kaikki toimimaan: että asutaan samassa kotitaloudessa, meillä on onnellinen perhe ja päällimmäisenä parisuhde, jossa tunnetaan kiihkeää seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan.

Kun ihmiset havaitsevat, että yhtälö ei toimi, niin he alkavat etsiä jotain muuta. Siitä syystä vaihtoehtoiset romanttiset ja eroottiset tavat yleistyvät, Vihreäsalo sanoo.

– Tähän on paljon vaikuttanut naisten tasa-arvoistuminen. Siitä ei ole kauaa, kun naisella ei ollut juurikaan oikeuksia. Silloin nainen oli avioliitossa tavalla tai toisella miehen omaisuutta. Olemme perineet näitä rakenteita edellisiltä sukupolvilta ja ne toistuvat edelleen moderneissa parisuhteissa.

Eri tieteenalat ovat yrittäneet löytää vastausta siihen, kehen rakastumme.

– Yhteiskuntatieteilijät ovat tilastoilla osoittaneet, että ihmiset tuntevat vetoa samanlaisista tulo- ja sosioekonomisesta taustasta ja kulttuurista tulevia kohtaan. Psykologit puhuvat toistopakosta, eli siitä, että pyrimme toistamaan lapsuuden tunnemaisemaa siinä, mitä kohti tunnemme vetoa. Biologisesti puhutaan esimerkiksi tuoksuista.

Vaikka ihmisten parinvalintaa on tutkittu paljon, tutkimus ei ole tehnyt siitä yksilötasolla yhtään aiempaa ennustettavampaa.

– Se pysyy mysteerinä.

Pitkä, kestävä rakkaussuhde tuo monille ihmisille valtavasti turvaa. Niitä, jotka etsivät rakkautta löytämättä sitä, voi helpottaa tieto siitä, että eliniän kestävä katkeamaton huuma on käytännössä mahdoton, Vihreäsalo sanoo.

– Ei ole mikään ihme, että se on niin vaikeaa. Sen ymmärtäminen ottaa painetta pois siltä ajatukselta, että minussa on jotain vikaa.

Vihreäsalo on pohtinut, miten toisen ihmisen voisi kohdata ilman yhteiskunnallisten rakenteiden painetta, ihmisenä.

– Elämämme olisi helpompaa, jos olisi suurempi kirjo, miten tarve romanttis-eroottiseen rakkauteen voisi toteutua. Parisuhdeideaalissa painottuu muoto, mutta rakkauden näkökulmasta olennaista on myötätunnon ja kunnioituksen toteutuminen. Rakkaus ei satuta ketään.Koska tähän tilaan ei koskaan päästäkokonaan, on rakkaus olennaiseltaosin myös arvo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?