– En voi jäädä odottamaan, että toinen muuttuisi, mutta toisaalta tuntuisi pahalta jättää kaikki se, mihin olen uskonut. Vaikka hetkittäin toivonkin, että tämä tästä vielä lähtisi, rinnalla kulkee epäily, ettei uusi alku ole enää mahdollinen. Päätöstä puoleen tai toiseen vaikeuttaa kuitenkin tunne, että edelleen rakastan sitä miestä.
Näin kuvailee Reetta parisuhdettaan alkoholistimiehen kanssa toimittaja Kristiina Harjulan uutuuskirjassa Loukussa – Elämää alkoholistin läheisenä (Kirjapaja).
Kristiina Harjula kertoo, että juuri tämänkaltaiset ristiriitaiset ajatukset ovat päihdeongelmaisen puolisolle tyypillisiä.
– Hän saa hyvin usein kuulla kysymyksen, että mikset jätä sitä. Siinä ei oteta huomioon, että alkoholistin kanssa parisuhteessa oleva rakastaa puolisoaan.
Kirjaa tehdessään Harjula huomasi, että erityisesti yksi tunne yhdistää alkoholistin puolisoita.
– Kaikkein sitovin tunne on häpeä. Alkoholismiin liittyy edelleen valtavasti häpeää: sitä häpeää alkoholisti itse ja sitä häpeävät hänen läheisensä.
Häpeä johtaa helposti puhumattomuuteen.
– Esimerkiksi syövästä voidaan kertoa avoimesti, mutta alkoholismista ei.
Rento ja herkkä mies oli vastustamaton
Reetta kertoo kirjassa tavanneensa miehensä eron jälkeen nettideittipalstalta. Hän myöntää, että ajatus yksin jäämisestä ahdisti, ja siksi hän ei halunnut odotella uutta parisuhdetta.
Pian löytyikin mukava mies, joka oli vastustamaton yhdistelmä rentoutta ja herkkyyttä. Mies osasi myös tehdä ruokaa, osallistui kotitöihin, ja molemmat tykkäsivät koirista ja mökkeilystä.
– Olin rakastunut ja onnellinen. Mies kyllä joi aika reippaasti, mutta en välittänyt, koska alkuun joimme yhdessä, ja se oli vain mukavaa. Lapsuuskodissani oli ollut tiukka kuri ja paljon sääntöjä, nyt tuntui siltä, että viimein voi nauttia elämästä ja antaa mennä, Reetta kertoo.
”En voi elää niin, että lataan yhteen ihmiseen kaiken arvoni tai mahdollisuuteni olla onnellinen.
Ensimmäisen kerran hän muistaa hätkähtäneensä miehen juomista mökkireissulla.
– Illalla oli yhdessä lipitelty viiniä aika reippaasti, mutta mies alkoikin heti aamulla uudelleen. Olihan hänellä jo ollut aika rempseätä juomista, mutta en silti ymmärtänyt, että se oli hänelle niin tärkeää.
Tämän jälkeen yhä useammin tuli kertoja, ettei mikään määrä alkoholia tuntunut riittävän miehelle. Jos esimerkiksi ensin oli juotu viiniä, miehen piti saada vielä jotakin väkevää.
”Jokin siinä vain alkoi tympiä”
Aluksi Reetasta tuntui, että mies tuli vain mukavammaksi, kun hän oli hiukan humalassa.
– En kärsinyt juomisesta yhtään.
Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin muuttui.
– Jokin siinä vain alkoi tympiä. En osaa oikein tarkentaa, milloin kaikki muuttui. Alkoi omituinen karuselli. Minusta tuli ”kyylä ja nalkuttava akka”, ja mies alkoi salailla juomistaan, koska tiesi, että alan ärtyä ja muuttua pahantuuliseksi.
Poissa oli myös suhteen alkuvaiheen avoimuus. Reetta huomasi, että salailu lisääntyi juomisen myötä. Hän myös oppi, että alkoholistin ”pari kaljaa” voi yhtä hyvin olla kymmenen.
– Miehen mielestä ylireagoin ja suurentelen asioita.
Erokin olisi valtava pettymys
Viime aikoina Reetta on pohtinut paljon hellittämistä.
– Tiedän, että yhtä hyvin voi hellittää kuin olla huolissaan. Sitä harjoittelen.
Hän on myös alkanut ymmärtää, että kuviossa on jotakin todella kuluttavaa.
– En voi elää niin, että lataan yhteen ihmiseen kaiken arvoni tai mahdollisuuteni olla onnellinen.
Jälkikäteen Reetta näkee, että ehkä hän alkuhuumassa tuli katsoneeksi juomista liian paljon läpi sormien.
– Neuvottelin ja pyytelin, yritin sopia kohtuukäytöstä. Nyt huomaan, että miehen ”kohtuukäyttö” onkin sitä, että hän vain sinnittelee ja kiukuttelee.
”Tuskin erokaan on ratkaisu, ellen pääse selville vesille läheisriippuvuudesta.
Kaikesta huolimatta erokin olisi valtava pettymys, sillä rakkauden tunteesta on vaikea luopua.
– Se lupaus ja toivo jostakin paremmasta oli aikanaan ihmeellistä. Meillä oli paljon yhteistä. Tykkäsimme kalastaa ja sienestää ja hoitaa puutarhaa. Molemmille sopi vanhanaikainen elämä vanhassa puutalossa.
Vertaistukiryhmä on ollut tuki Reetalle hänen pohdinnoissaan.
– Vertaistukiryhmässä ei onneksi neuvota. Jää tilaa ymmärtää itse ja tehdä itse ratkaisunsa. Tuskin erokaan on ratkaisu, ellen pääse selville vesille läheisriippuvuudesta.
Myös puoliso voi sairastua
Kristiina Harjula totesi kirjaa kirjoittaessaan, että alkoholistin läheiset ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle, vaikka tilastojen mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista juo yli riskirajojen.
– Tästä luvusta voi päätellä, kuinka moni on alkoholistin puoliso tai läheinen. Yllätyin itsekin, miten vähän heistä on kirjoitettu verrattuna siihen, paljonko alkoholismia on tutkittu.
Alkoholistin lisäksi myös puoliso voi sairastua, koska hän elää jatkuvassa jännityksessä sen vuoksi, että koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa.
– Uusi retkahdus tulee puskista, aina yhtä kauheana yllätyksenä – vaikka tietääkin, että toinen on alkoholisti. Toivo pitää aika karmeaakin rumbaa yllä. Että jospa toinen kuitenkin kohta ymmärtäisi.
Kirjan viesti läheisille on, että pitäisi ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että toisen päihdeongelmalle ei voi tehdä juuri mitään.
– Pitää rauhoittaa itsensä elämään omaa elämää. Suhteesta voi lähteä tai siihen voi jäädä – mutta se on tuhoisaa, jos vähänkin rupeaa kuvittelemaan, että olisi olemassa jokin viides tai kuudes keino, jota vielä voisi kokeilla.
Reetan nimi on muutettu kirjaan.
Lähde: Kristiina Harjula: Loukussa – Elämää alkoholistin läheisenä, Kirjapaja, 2020.
