Kirsi ja Juha Penttinen ovat aviopari ja pariterapeutteja: Hekin ovat kokeneet kriisin ja paljastavat, miten siitä pääsee yli – ja mikä johtaa eroon - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

Kirsi ja Juha Penttinen ovat aviopari ja pariterapeutteja: Hekin ovat kokeneet kriisin ja paljastavat, miten siitä pääsee yli – ja mikä johtaa eroon

Juha ja Kirsi Penttinen ovat olleet yhdessä 37 vuotta.

Juha ja Kirsi Penttinen ovat olleet yhdessä 37 vuotta.

Julkaistu: 1.12. 18:58

Parisuhteessa on kolme vaihetta, eivätkä siirtymät ole aivan kivuttomia.

Yksi voi parisuhteessa pahoin ja kaipaa kipeästi omaa tilaa, vaikka samalla toisen mielestä kaikki on oikein hyvin. Tilanne on tuttu monelle pitkässä parisuhteessa elävälle, ja niin myös Kirsi ja Juha Penttiselle. He ovat paitsi aviopari, myös kollegoita, jotka työskentelevät muun muassa pari- ja seksuaaliterapeutteina.

”Ihminen alkaa voida huonosti, kun itseään on pienentänyt”

Kirsi Penttinen jakaa parisuhteen kolmeen vaiheeseen: alun symbioosivaiheeseen, sitä seuraavaan erillistymisvaiheeseen ja lopulta kumppanuuteen. Siirtymät vaiheelta toiselle eivät välttämättä ole aivan kivuttomia, ja jos symbioosissa eletään pitkään, toinen voi alkaa voida pahoin parisuhteessa. Pitkittyneessä symbioosivaiheessa on kyse siitä, että kaikki tapahtuu parisuhteen kautta. On me, muttei minua.

– Kun syntyy pitkittynyt symbioosimuoto, eikä ihmisellä ole omaa minuutta, jossain vaiheessa jommankumman henkilön oma itsenäistymisprosessi alkaa, Kirsi sanoo.

Tällöin henkilö alkaa pohtia sitä, kuka oikeastaan on ja mitä hän itse tahtoo. Jos ajatuksistaan ja tunteistaan ei pysty puhumaan kumppanille, vaiheesta voi yltyä kriisi.

– Ihminen alkaa voida huonosti, kun itseään on pienentänyt ja sopeuttanut ansaitakseen rakkauden. Hän ei ole ilmaissut omaa tahtoaan, tarpeitaan tai tunteitaan selkeästi ja suoraan kumppanilleen, vaan pantannut niitä, Kirsi kertoo.

Irtiottoa tekevällä on halu kapinoida

Kriisi alkaa vaivihkaa, eikä siihen välttämättä liity sen suurempia muutoksia elämänpiirissä. Juhan mukaan itsenäistymisprosessia läpikäyvän kokemus voi tuntua hyvinkin ristiriitaiselta.

– Samalla kaikki voi olla kunnossa. On työ, parisuhde ja lapset, joten henkilö ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, kun kaikki on ihan hyvin, Juha sanoo.

Kun panttaamista on jatkunut liian pitkään, alkaa tuntua siltä ettei mikään ole hyvin. Pienistä asioista alkaa tulla riitaa, ja ilmapiiri kotona muuttuu.

– Samalla toinen ihmettelee, mitä on oikein tapahtunut, Juha sanoo.

Ensimmäinen erillistymiskriisi tuli, kun olimme olleet noin 15 vuotta yhdessä.

Kirsin mukaan irtiottoa tekevän ihmisen tekee mieli kapinoida. Kapinoivasta tuntuu, että tunteiden taustalla on esimerkiksi se, ettei toinen enää välitä, ja siksi hänellä on paha olla.

Ja sitten kotona riidellään.

Tällaisessa kriisissä ei ole Penttisten mukaan mitään tavatonta. Moni pitkässä parisuhteessa elävä ei kuitenkaan pysähdy pohtimaan, mistä huono olo oikeastaan johtuu ja eroaa toisesta äkkiarvaamatta.

– On harmillista, että parit hakeutuvat usein liian myöhään avun piiriin. Jos ensioireiden ilmaantuessa ymmärtäisi hakea apua, käsittäisi, mistä on kysymys, Kirsi pohtii.

Kirsi ja Juha kävivät terapiassa kolme vuotta

Kirsi ja Juha ovat olleet yhdessä 37 vuotta, ja hekin ovat kokeneet vastaavanlaisen kriisin.

– Ensimmäinen erillistymiskriisi tuli, kun olimme olleet noin 15 vuotta yhdessä, ja aloin voida huonosti. Mietin, mitä teen, mitä tahdon ja mitä elämämme on. Ajattelin, etten tahdo tällaista elämää, Kirsi kertoo.

– Ja minun mielestäni elämässä mikään ei olisi voinut olla paremmin, Juha jatkaa.

Kirsi ja Juha Penttinen rohkaisevat pariskuntia antamaan toisilleen aikaa kriisien yllättäessä.

Kirsi ja Juha Penttinen rohkaisevat pariskuntia antamaan toisilleen aikaa kriisien yllättäessä.

Pariskunta kuitenkin ymmärsi hakea apua. Kirsi ja Juha päätyivät käymään terapiassa kolmen vuoden ajan. He ymmärsivät, mistä ongelmassa oli kyse, ja elämään ryhdyttiin rakentamaan uutta sisältöä. Kirsi lähti opiskelemaan, ja pari huomasi, että suhde kesti muutokset.

– Kriisiä ei tarvitse pelätä. Moni kuitenkin eroaa liian sukkelasti, kun ei tiedetä, miksi toisen on paha olla, Kirsi sanoo.

”Omista tunteistaan tulee ottaa vastuu”

Pahan olon tullessa olisi hyvä kuunnella itseään ja selvittää, mitä kaipaa ja mistä tunne johtuu.

– Kriisihän tarkoittaa sitä, että jonkin tulee muuttua. Kun ihmiset eivät hae apua, pitkät suhteet päättyvät, kun toinen lähtee lätkimään. Pakkaa kassit ja ilmoittaa, että tämä oli tässä. Toinen jää kuin nalli kalliolle.

Sen sijaan pitäisi opetella puhumaan tunteista.

– Itseilmaisun tulisi olla selkeää, jotta ihminen saisi kerrotuksi mitä tahtoo ja mitä tarvitsee. Omista tunteistaan tulee myös ottaa vastuu.

Odotuksia oman elämän sisällöstä ei tule sysätä kumppanille.

Toisenkaan ei pidä joutua arvailemaan, mikä on vikana.

Juha ja Kirsi rohkaisevat pariskuntia antamaan toisilleen aikaa kriisien yllättäessä. Usein käy niin, että kun toinen on päässyt henkilökohtaisesta kriisistään yli, toinen alkaa käydä läpi omaansa.

– Siinä menee pitkään, mikä ihmisten olisi hyvä tietää, koska sen jälkeen alkaa kumppanuusvaihe.

Minä-puhetta me-puheen sijaan

Kun Juha ja Kirsi tapaavat pariskuntia työssään, he näkevät mitä seuraa, kun pari oivaltaa ongelmien syyn ja tajuavat, että oma erityinen kriisi onkin ihan tyypillinen osa vuosikymmeniä kestävää parisuhdetta.

– Kun parit tulevat hakemaan apua ja heille avaa teorian, heille tulee ymmärrys ja ahaa-elämys. He alkavat opetella minä-puhetta me-puheen sijaan, ja vuorovaikutus muuttuu selkeästi, Kirsi kuvailee.

Juha sanoo, että minä-puhe on tärkeää myös siksi, ettei puolisolleen tule asettaneeksi vastuuta omasta hyvinvoinnista.

– Odotuksia oman elämän sisällöstä ei tule sysätä kumppanille.

Siksi esimerkiksi omista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista on hyvä pitää kiinni.

Kriisi kannattaa selvittää yhdessä, vaikka terapeutin vastaanotolle mentäisiinkin lopulta eroamaan. Kukaan ei jää kuin nalli kalliolle, ja mahdolliseen uuteen suhteeseen ei tuoda myöhemmin vanhoja ongelmia.