”Mielestäni olen ihan tavallisen näköinen, mutta kai se totuus on rumuuden puolella” – moni on yksin ja kokee sen johtuvan ulkonäöstä

Julkaistu:

Yksinäisyys
Joillekin yksinolo on raskas taakka, toiset nauttivat itsenäisyydestä, kertovat lukijat.
– Enpä minäkään ole 27–vuotisen elämäni aikana koskaan vielä seurustellut, sanoo yksi lukijamme.

Keskustelu yksinäisyydestä, itsenäisestä elämästä ja kumppanin löytämisestä on jatkunut.

Yksinäisyys painaa monien mieltä, toiset taas näkevät itsenäisessä elämässä hyviäkin puolia. Silloinkin, kun yksin eläminen ei ole oma valinta.

– Olen saanut rauhassa kasvattaa itsetuntoani, aikuistua ja miettiä, mitä elämältä haluan. Nyt tässä iässä koen olevani vasta valmis vakavaan parisuhteeseen ja perheen perustamiseen. En näe mitään syytä, ettenkö löytäisi itselleni hyvää naista. Olisin mielestäni erinomainen kumppani. Olen urheilullinen, rauhallinen, luotettava, rehti ja miehekäs mies, 27-vuotias kirjoittaa.

Tuu miulle, toivoo toinen lukija.

– Olen usein yrittänyt löytää toisen, joka kaipaa seuraa, hellyyttä, aivan vaikka vain jutteluun iltaisin, sellaista ei tahdo löytyä. Nytkin yksin kotona istun ja mietin, että olisi ollut parempi tehdä vaikka ylitöitä kuin olla täällä. Yksinäisyys on monesti vaikeasti ratkaistava ongelma, tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.

Ujous haittaa

10 vuotta sinkkuna ollut nainen pohtii samaa.

– Pintaliitäjiä, materiaalia enemmän arvostavia löytyy helpommin. Olen ujo nainen ja ujommaksi vain vuosien saatossa tullut, kun ei tunnu kellekään tavallinen kelpaavan. Minä pitäisin ihan tavallisesta miehestä, joka hoitaa asiansa eikä joka päivä juo alkoholia. Käydä metsäkävelyllä yhdessä tai syödä eväitä rannalla.

Ujous vaivaa myös kolmekymppistä naista. Hänen kokemuksensa on se, että aloitteen tekeminen ei juurikaan johda mihinkään positiiviseen.

– Olen kaksi kertaa ujosta luonteestani huolimatta pyytänyt miestä treffeille ja kysynyt seurustelun mahdollisuudesta. Suhteet loppui aika pian siihen, että minä jouduin olemaan se rohkeampi osapuoli ihan joka tilanteessa, vaikka oma luonne ei ole lainkaan sen mukainen.

Hän kaipaa miestä, joka ”osaisi välillä edes ottaa ohjat käsiinsä”.

– Eipä tässä muutamaan vuoteen ole seurusteltu, kun vaikea tavata ketään oikein missään muualla kuin netissä. Siellä tulee vastaan enemmän näitä, jotka ovat yhden yön jutun perään. Itse taas en yhden yön juttuja harrasta.


”Ruma ei löydä kumppania”

– 180 cm ja vyötärölihava. Siihen se jää hyvästä toimeentulosta, liikunnasta, hyvästä käytöksestä ja hyvin pukeutumisesta huolimatta. Kun ei kroppa kelpaa niin ei voi mitään, eräs lukija sanoo.

Moni pohtii, riittääkö oma ulkomuoto ihmissuhdemarkkinoilla laisinkaan.

– Olen melkein 30–vuotias, eikä ole koskaan ollut parisuhdetta. Itsetunto-ongelmia on, ja kun on miehekkäät kasvot, vaikka kroppa onkin jees, niin ei siinä juhlita. Yritän täyttää elämän muilla jutuilla, kuten reissuilla. Seksi ei kiinnosta, mutta olisihan se matkakaveri kiva, Nicky sanoo.

Surullista, tuumaa toinen lukija.

– Kävin just tänään deiteillä ja tulin torjutuksi ulkonäköni vuoksi. No, pääsin sentään sinne asti, mutta rumat ja ihan fiksut tyypit ei kyllä helposti löydä kumppania. Vanhemmiten se on aina vaikeampaa. Surullista, kun olisi niin paljon rakkautta annettavana, omaisuutta ja erittäin hyväpalkkainen työkin, mutta ei kelpaa.

Nimimerkki Itsenäinen nainen tunnistaa niin ikään ulkonäön vaikuttavan.

– Nuorena ja alipainoisena miehet eivät jättäneet rauhaan. Nyt 38-vuotiaana ja normaalipainoisena saan olla ihan rauhassa. Tinderiä kokeilin hiljattain, mutta sain vain seksiehdotuksia joko kaksin tai kolmin. Tekstini ja kuvani olivat asiallisia, mutta ilmeisesti liian seikkailullisia, nimimerkki kirjoittaa.

Ikätoveri kertoo, että vain yksi mies on pyytänyt häntä kahville.

– Mielestäni olen ihan tavallisen näköinen, mutta kai se totuus on sitten rumuuden puolella, koska en herätä vastakkaisessa sukupuolessa mitään intressiä. Olen sosiaalinen ja juttelen ihmisten kanssa, joten en koe että minua olisi vaikea lähestyä. Olen ilmeisesti vain sellaista tyyppiä, josta ei kiinnostuta. Eikö sitten ole tarpeeksi ulkonäköä.

Ulkonäköasioita puntaroi myös mies, joka erosi edellisestä suhteestaan seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen hän on yrittänyt etsiä seuraa netistä, mutta laihoin tuloksin.

– Kummallista ja turhauttavaa: olen kuitenkin sivistynyt, sanavalmis, huumorintajuinen, keskustelutaitoinen, vakituisessa töissä naisvaltaisella alalla, sosiaalinen, käytän alkoholia erittäin maltillisesti, tulen taloudellisesti toimeen. Mutta edes treffeille pääsy tuntuu mahdottomalta. Kaipa olen liian ruma, mitään muuta syytä en keksi.

Henkisiä haavoja

Luovuttaminen voi käydä joskus mielessä.

– Kyllä se asia nyt vain niin on, että kun on tähän 40 vuoden ikään asti päässyt ilman erikoisempia kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, on se vahva tunne, että turha sitä on enää mitään edes yrittääkään, eräs mies avautuu.

Kyse ei hänen mukaansa ole siitä, etteikö kiinnostuneita ja tilaisuuksia olisi tullut vastaan. Hän ei vaan ole uskaltanut toimia.

– Sitten on vain kahta kauheampi olo jälkeenpäin, kun tuli taas yksi tsäänssi mokattua. Ajattelen siinä tilanteessa usein asiat liian pitkälle valmiiksi ja epäonnistuminenhan siellä lopussa aina paistaa. Usein toivon, että saisi pidettyä vastakkaisen sukupuolen ja pariskunnat poissa silmistä, kun aiheuttavat vain näitä henkisiä vaivoja, haaveita ja kaipuuta siitä elämästä, jota en voi saavuttaa. Huomaan voivani paljon paremmin, kun ei ole mitään muistuttamassa asiasta. Ehkä paras ratkaisu olisikin vetäytyä erakoksi jonnekin.

Ei näistä kannata niin kamalasti vetää stressiä, tuumaa nuorempi mies.

– Itse olen 29 ja poikuus tallella, mutta ura lähtenyt käyntiin. Kiinnostavia naisia tulee joskus kyllä vastaan, mutta asioiden pidemmälle vieminen vaatisi jonkin onnekkaan sattuman. Uskon itse sellaiseen "ainoaan oikeaan", joten jos tulee vastaan, niin sitten tulee. Muuten olen mielelläni yksin.

Uskalla lähteä liikkeelle

Toisten mielestä ulkomuoto on jokseenkin toisarvoista.

– En ole komea, noin kiltisti sanottuna, enkä urheilullinen. Keskivartalo on kehittynyt hyvin, pituutta niukasti, tuloja ja varallisuutta vieläkin niukemmin. Mutta, Nykäsen Mattia lainatakseni, naisia on kuin mannaryynejä. Enkä edes käy kapakoissa, koskaan. Parittomuus on kiinni jostain muusta kuin yleensä ajatellaan, en vain osaa sanoa mistä, eräs lukija pohtii.

– Itse sain ensikontaktin elämänkumppaniin nettipalvelusta kun olin jo jonkin verran yli 30-vuotias, aika oli paljon ennen Tinderiä ym. Tuskailin ja kärsin ennen sitä aika paljon yksinäisyydestä, vaikka ystäviä ja joitakin intiimimpiäkin kontakteja harvakseltaan oli, toinen sanoo.

Hän kertoo miettineensä paljon sitä, miksi kumppanin etsiminen ja toisten kohtaaminen on niin vaikeaa monelle.

– Aika paljon on kyse siitä, että pitää uskaltaa lähteä liikkeelle, asettaa itsensä alttiiksi, tulla välillä ulos mukavuusalueelta, ottaa riskejä. Hyväksyä epätäydellisyys itsessä ja toisissa. Päättää haluta elää suhteessa mielummin kuin yksin. Kohtalo ja sattuma lopulta päättää, keitä kohtaamme, mutta itse päätämme, olemmeko pelissä mukana.

Nimimerkki Aina voi aloittaa on samoilla linjoilla.

– Itsekään en mikään helmi ole, kovapäinen pullukka nainen, joka ei varmasti vastaa joka miehen unelmaa, silti vientiä on ollut aina. Uskon, että osa syynä on se energia, jota lähetät muille ihmisille. Jos juttelet, vitsailet ja olet muuten helposti lähestyttävä, niin se vetää ihmisiä puoleensa.

Näitä taitoja voi hänen mukaansa myös kartuttaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt