Otolla ja Iinalla on kolme lasta alle kolmekymppisinä ja takana 9 yhteistä vuotta – he tietävät, miten toiseen ei tympäänny ja se pätee myös seksiin

Julkaistu:

Suhteet
Iinan ja Oton mielestä hyvän suhteen salaisuus piilee siinä, että kumppanin valitsee joka päivä.
He tapasivat uudenvuoden juhlissa, kun Oton mustanpunainen irokeesi kiinnitti tanssilattialla Iinan huomion. Suutelivat vuoden vaihtuessa. Helmikuussa selvisi, että Iina oli raskaana.

Mikä alku!

Raskaustestin positiivinen tulos ei järkyttänyt Iinaa, joka oli aina halunnut tulla nuorena äidiksi. Mutta mitenhän Otto tähän suhtautuu, hän mietti.

– Sanoin, että minä en ole lähdössä mihinkään, Otto, 29, kertoo.

Yhdeksän vuotta ensikohtaamisen jälkeen he ovat naimisissa. Lapsia on kolme.

Liima, joka pitää Ottoa ja Iinaa, 28, yhdessä on molemminpuolinen tunne siitä, että toisen kanssa voi olla juuri sellainen kuin on. Ei tarvitse teeskennellä, kaikesta voi puhua.

Vaikeistakin asioista, kuten vaikka siitä, millaiset jäljet Iinaan jätti se, että hänen äitinsä sairastui vakavasti Iinan ollessa 14-vuotias. Vasta Oton kanssa Iina on pysynyt käymään asiaa läpi. Niin turvalliselta Otto tuntuu.

Oton mielestä Iinassa parasta on sydämellisyys.

– Iina kuuntelee ja osoittaa rakkautta. Välillä hän ottaa jopa stressiä siitä, ovatko asiat hyvin, sillä hän haluaa ottaa kaikki huomioon.

Toinen pitää valita

Elämässä on ollut välillä rankkaa, mutta suhteessa ei.

– Olin toisen lapsen raskausajan monta kuukautta vuodelevossa, ja se kiristi hermoja, mutta Oton seura auttoi vain tsemppaamaan, Iina sanoo.

Otto taas teki juuri ennen parin häitä paljon töitä sillä aikaa kun Iina oli kotona lasten kanssa. Se väsytti molempia, mutta silloinkin he jaksoivat tukea toisiaan. Ja halusivat.

Iinan ja Oton mielestä hyvän suhteen salaisuus piilee nimittäin siinä, että kumppanin kanssa haluaa olla joka päivä.

– Mielenkiinnon ylläpitäminen on valinta. Ei parisuhde itsestään pysy kasassa, Iina sanoo.

Joka päivä on oltava sitä mieltä, että juuri tuon kanssa haluan olla, ja että paikkani on hänen vierellään. Kyse on tahtomisesta. Joskaan sitä ei voi pakottaa.

Omatkin jutut pitää olla. Otto tykkää pelata ja käydä kiipeilemässä. Iina käy juoksemassa, lukee paljon ja tekee illalla usein töitä silloin kun Otto pelaa.

Vaikka itseä ei ole syytä unohtaa, toisen voi sisällyttää omiin tekemisiin.

– Kuuntelen ja haluan tietää, mistä Otto tykkää, mitä hän tekee ja mitä hän ajattelee.


Ne on ne pienet jutut

Arki rullaa Iinan ja Oton perheessä pääpiirteissään periaatteella ”se kuka milloinkin parhaiten ehtii, tekee”.

Työnjakoa on syntynyt luonnostaan. Iina pesee pyykit, Otto hoitaa kuivumaan laittamisen. Iina herää aamuvirkkuna mielellään aikaisin lasten kanssa, Otto hoitaa iltapuuhat.

Miten pitkä suhde on pysynyt mielenkiintoisena arjen pyörityksessä?

– Meillä on tosi hauskaa yhdessä. Iina on sekä vaimoni että paras kaverini. Ihminen, jolle haluan ensimmäisenä kertoa, jos jotain tapahtuu, Otto sanoo.

Parasta yhteistä tekemistä on syöminen. Yhdessä on kiva myös lenkkeillä sekä pötköttää ja katsoa tv-sarjoja. Kummatkin huomioivat toisiaan päivittäin pienin sanoin ja teoin.

– Kun Iina on tietokoneen ääressä, saatan paijata häntä ohimennen hartioista. Se vie sekunnin, mutta minulle tulee hyvä fiilis, Otto sanoo.

– Jos Otto tekee vaikka kahvia ilman paitaa, saatan sanoa, että näytät hyvältä.

 

Olemme toistemme vastakohdat, mutta olemme molemmat hioneet terävimpiä kulmia pois.

Tasapainottelua

On erojakin – muussakin kuin arjen vuorokausirytmissä. Iina tuppaa myöhästelemään, mikä ärsyttää välillä Ottoa. Etenkin silloin jos he ovat lähdössä reissuun ja Otto on ratin takana. Silloin aikataulujen kiinni kurominen jää käytännössä hänen vastuulleen.

Iina on Oton mukaan vähän turhankin suurpiirteinen.

– Vaatteet eivät aina päädy takaisin kaappiin saakka vaan jäävät sängylle ja sohvalle.

Silloin Otto saattaa kerätä ne kasaksi portaiden alapäähän odottamaan, että Iina vie ne takaisin. Hän on puolestaan suunnitelmallisempi ja ”pienipiirteinen”.

– Olen pikkutarkka, ja meillä on sellainen läppä että Iina kutsuu minua optimointi-Otoksi.

He haluavat viljellä huumoria ja naurua.

– On tosi tärkeää pitää toisen kanssa hauskaa, vaikka onkin välillä väsynyt. Huumori auttaa kaikessa.

Otto ja Iina ovat oppineet tasapainottelemaan erilaisuudessaan. Otosta on tullut rennompi, Iina yrittää olla siistimpi.

– Aikaisemmin ei ollut puhettakaan siitä, että Oton kanssa olisi voinut lähteä spontaanisti jonnekin. Nykyään voimme vaikka lähteä illalla uimaan, jos ehdotan sitä iltapäivällä. Olemme toistemme vastakohdat, mutta olemme molemmat hioneet terävimpiä kulmia pois.


Hiljaisuuttakin on osattava sietää

Avoin kommunikaatio säteilee myös seksielämään. Se on vuosien varrella vain parantunut.

– Mitä paremmin toisen tuntee, sitä paremmin tietää mitä toinen haluaa.

Lasten saaminen ei ehtinyt juurikaan vaikuttaa petipuuhiin.

– Meillä oli vasta kuherruskuukausi menossa kun esikoinen syntyi, joten aikaa kyllä löydettiin vauvavuonnakin. Samalla huomattiin, että ei vanhemmuus tarkoita, että aikaa seksille ei enää olisi tai se vähenisi automaattisesti. Me ollaan tosi spontaaneja, tämä pätee myös seksiin, Iina sanoo.

Kaikesta pitää pystyä puhumaan. Seksistäkin.

Toisaalta on osattava sietää hiljaisuutta. Päiviä, jolloin ei jaksa sanoa montaa sanaa.

– Pitkällä autoreissulla papatettiin kerran ensin kaksi tuntia ja oltiin sitten puoli tuntia ihan hiljaa, Otto kertoo.

Sekin tuntui vain luonnolliselta.

Yhteiset haaveet

Luotto toiseen on niin vankka, että Otto on saanut lukea Iinan teiniaikaisia päiväkirjoja. Se ilahdutti Ottoa. Oli hauskaa päästä katsomaan, millaisia ajatuksia pikku-Iinan päässä liikkui ja mistä hän haaveili.

Nyt haaveet ovat yhteiset. Uusi koti ja yhteinen yritys.

Pitkässä parisuhteessa voisi kyllästyäkin.

– En usko, että me kyllästytään, koska me ei haluta antaa tapahtua niin, Iina sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt