”Riittäisi, kun joku veisi vaikka kahville”, kolmekymppinen nainen sanoo – näin yksin jääneet kertovat elämästä ilman mitään romantiikkaa

Julkaistu:

Suhteet
Kumppanin löytäminen ei ole yksinkertaista, mutta yksinkin voi olla hyvä, lukijat sanovat.
Kerroimme aiemmin tällä viikolla Mikosta, joka ei koskaan ole seurustellut eikä harrastanut seksiä, ei edes suudellut.

– Vaikka onnistuisinkin pääsemään treffeille saakka, olen täysin introvertti, ujo ja sisäänpäinkääntynyt, etten keksisi yhtään mitään sanottavaa. Minulla ei ole hajuakaan mistä naisille pitäisi jutella, Mikko sanoi jutussamme.

Mikon tarina kosketti ja herätti vilkkaan keskustelun. Moni ehdotti, että Mikko etsisi itselleen jonkun harrastuksen. Se voisi rikastaa elämää ja auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin.

Itse asiassa sellainen minulla onkin, Mikko kommentoi. Hän pitää tuunailusta, taidemuseoista sekä pienten sisustuskauppojen kiertelystä.

– Tykkään sisustamisesta ja somistamisesta, työstä, jossa näkyy kädenjälkeni ja visioni. Juuri työpaikallani somistin yhden nurkkauksen, josta tuli todella kaunis. Olin lopputulokseen todella ylpeä, tein jotain itse, musta lähti visio, ajatus jonka toteutin, Mikko kertoo.

Sisustaminen on aina kiinnostanut enemmän kuin yökerhot ja biletys.

– Mietin joka päivä, miten saisin pienen yksiöni vielä näyttävämmäksi. Sisustan valoilla aika paljon, ja tykkään kun sisustuksessa on jokin yhdistävä aihe, esimerkiksi soturit, Afrikka tai ihan vain kaupunkiteema. Tykkään enemmän vanhasta rustiikkisesta teemasta kuin uudesta modernista.

”Tavallinen tarina”

Kohtalotovereita Mikolla riittää.

– Ikää jo 43 vuotta eikä ole naiset olleet koskaan minusta yhtään kiinnostuneet. En juo enkä polta, baareissa en käy, olen vain totaalisen epäkiinnostava tyyppi. Työt toki vieneet aikaa paljon, mutta olisi se kiva elämänkumppanikin löytää. Töissä asiakkaat luulevat, että tällainen rauhallinen, empaattinen ja kohtelias tyyppi olisi perheenisä lapsineen ja vaimoineen, vaan totuus on toisenlainen, sanoo Sam.

Yksin olen ollut jo vuosia itsekin, sanoo toinen lukija.

– En jaksa yhtään tindereitä ja muita, eikä kylille tule oikein enää ikinä lähdettyä. Ennen ihmisten kanssa sai jotenkin paremmin kontaktia, mutta nykyään se on todella vaikeaa. Ihmiset eivät enää juttele. Katsotaan vaan pari sekuntia naamaa ja painetaan tykkää tai ei tykkää. Pintaa ja kulissia suurin osa mitä somessa näkee. Oikeasta elämästä on ehkä mahdollisuus löytää joku jos on rohkea ja on hyvä tuuri. En silti paljoa henkeäni pidättele enää.

Tavallinen tarina, eräs lukija harmittelee.

– Itsellänikin on ollut vuosia samanlainen tilanne. Eipä tuo kovin hankalaa näyttäisi olevan vetää elämää läpi miehenä ilman ihmissuhteita, varsinkin jos on ”puutteita” jollakin sektorilla. Nykyään taidetaan jo yli puolet suhteista luoda netin kautta, mutta se on mielestäni vaikeampi pelikenttä kuin menneinä vuosina. Ennen feisbuukeja ja tindereitä siellä tuntui vielä saavan kontakteja ja keskusteluita vastakkaisen sukupuolen kanssa, hyviäkin sellaisia. Nykyään ei ole edes oikein mitään alustaa, minkä kautta edes viitsisi mitään yrittää. Tuntuu, että kaikki on hyvin pinnallista ja henkisyys on menettänyt otteensa.

Kolmekymppinen mies kertoo asuneensa koko aikuisikänsä, 20 vuotta, yksin.

– Minulla on parikin aktiivista harrastusta, jotka ovat myös liikunnallisia. Olen ollut taukoamatta hyväpalkkaisessa työssä elämän ollessa velatonta ja sijoituksilla rikastettua. Minun ongelmani on ruma ulkonäkö. Peräkammarin pojaksikin haukutaan ilkeyttään toisinaan kai siksi, koska olen tehnyt elämästäni helppoa, vaikka vanhempiani ei ole ollut mailla halmeilla enää vuosikausiin. Naisen saaminen ja perhe on ollut elämäni suurin haave ja haaste, joka jää näköjään toteutumatta. Olen ikuisesti katkera, etten syntynyt komeaksi, sillä pinnallisuus näkyy olevan pariutumisen tae.

”Mikko et ole ainoa”, sanoo ikisinkuksi itseään kutsuva mies.

– Minä olen 28-vuotias ja olen kerran harrastanut seksiä. Asun kaupungissa, olen raitis, urheilen, käyn töissä, maksan asuntolainaa pois, olen kiltti, mukava, sosiaalinen jne. Minua on kehuttu komeaksi myös, mutta koskaan en ole seurustellut. Olen jo tottunut elämään yksin, joten ei tämä tilanne minua sinällään harmita. Oma ”ongelma” on varmaankin se, että en näe naisissa muuta erikoista kuin ulkonäön, muuten he ovat ihmisiä siinä missä me miehetkin.


”Osaan elää ilman parisuhdetta”

Yksinäisiä on paljon, yksi lukija muistuttaa.

– Ehkä vaatimustaso ulkonäön ja iän suhteen on kuitenkin miehillä aika korkealla ja sitten on tuo ujous, ettei uskalleta lähestyä. Vaikuttaa ihan kivalta kaverilta, vaan kun ei moni yksinäinen nainenkaan roiku tuolla somessa, vaan kököttää kotona luovuttaneena jo ajat sitten. Ei huvita enää edes yrittää laittautua, ihan samantekevää kun ei ole kiinnostava kenenkään mielestä. Ei varsinkaan tämmöinen viidenkympin hujakoilla oleva kiinnosta edes satunnaisesti ketään, vaikka jaksaa vähän katsoa mitä päälleen laittaa ja noin. Osaan kyllä elellä ilman parisuhdettakin, vaikka joskus tuntuu aika yksinäiseltä.

Eräs nainen kertoo olleensa kahdeksan vuotta sinkkuna, vaikka pyrkiikin tapaamaan ihmisiä.

– Viimeiseen viiteen vuoteen ei ole kukaan edes ”yrittänyt”. Kuljen kyllä silmät auki, käyn erilaisissa paikoissa ja elän aivan normaalia elämää, mutta eipä ole tullut vastaan sellaista miestä, joka olisi halunnut alkaa juttusille. Pelkkää seksiseuraa varmaan olisi tarjolla, mutta en ole sellaisen perässä. Haluan löytää sellaisen miehen, joka haluaisi katella minua kauemminkin kuin yhden yön ajan.

Tiedän tunteen, kolmekymppinen nainen komppaa Mikkoa.

– Mutta totta se on, jos suutaan ei saa auki, niin ei voi kiinnostua. Itse en seuraa muotia, tykkään ulkoilla, matkustaa. Leipominen on paras harrastus ollut lapsesta asti ja toinen ammattini. En ole löytänyt, muutettuani Etelä-Suomeen, kuin salilla juoksevia pintaliitäjiä ja luotolla maksavia miehiä paremman elämän näytöllä! Itselle riittäisi kun joku veisi vaikka kahville, leffaan tai syömään. En kaipaa mitään kallista, ei sitä hautaan täältä aikanaan mukaan saa.

 

Haluan löytää sellaisen miehen, joka haluaisi katella minua kauemminkin kuin yhden yön ajan.

”Ai tätä sinkkuuden ihanuutta”

Jotkut kertovat toisaalta nauttivansa itsenäisestä elämästä.

– Eipä jää paljoo aikaa naisille. Töissä 7–16 ja kotona noin 17. Syön ja käyn lenkillä/kuntosalilla. Sitten lopun illan pelaan kavereitten kaa xboxia netissä ja otan pari bisseä. Päivän kruunaa lopulta Netflix tai luen kirjaa kunnes nukahdan. Ai tätä sinkkuuden ihanuutta. Ikinä en vaihtaisi mihinkään. Tuntuu, että elämä on täydellistä, rahaa on ja jää rutkasti näillä menoilla talteenkin, kirjoittaa yksi lukijoista.

Kohta viisikymppinen Mika kertoo seurustelleensa muutaman kerran lyhyesti. Enää hän ei sitä kaipaa, näin on hyvä.

– Seksiä harrastin kolmikymppiseksi. Huomasin, että en pidä naisista. Olen hetero. 30 vuoden jälkeen en ole ollut kosketuksissa naisen kanssa muuta kun töissä ja sielläkin tullut konflikteja. Olen 183 cm ja varmaan omaan hyvät geenit. Ihan sama, vaikka en koskaan ole naisen kanssa. Minulla on ollut hyvä elämä, on yhä.

Nimimerkki Hupe kertoo olevansa 65-vuotias täysin raitis eläkemies.

– Liikunta ja matkustelu vie aikani. Kukaan ei koskaan halunnut kilttiä ja raitista, joten yksin jäin, mutta kiva on näinkin.

Onni löytyy jos on löytyäkseen.

– Olen 33-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut. Ei vaan ole juttuni. Käyn töissä, harrastuksissa, maisterin paperit on. Nautin elämästäni kuitenkin ihan yksin, en kaipaa ketään rinnalleni. Joskus toki koen yksinäisyyttä, esimerkiksi matkaa varatessa kun lähtee yksin. Avoimin mielin kuitenkin olen, mutta en roiku Tinderissä tai baarissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt