Eläkeikäiset sinkkunaiset kertovat, millaista on etsiä kumppania – ”Oman ikäiseni miehet ovat vanhoja”

Julkaistu:

Seniorisinkut
Tavallinen suomalainen, keskustelutaitoinen mies riittäisi. Miehiä ei vain tunnu olevan tarpeeksi, sanoo Kanerva, 75.
Eläkeikäisten parisuhdemarkkinat ovat epätasapainossa: miehiä on vähemmän kuin naisia. Läheskään kaikille kumppania etsiville naisille ei löydy miestä.

Ero sukupuolten välillä vain kasvaa sitä mukaa, mitä vanhemmaksi tullaan. Esimerkiksi 85–89-vuotiaita naisia oli viime vuonna 63 300, kun taas saman ikäisiä miehiä enää 32 700 (Tilastokeskuksen tiedot). Viime vuonna yli 84-vuotiaista naisista vain 13,4 prosenttia oli naimisissa, kun saman ikäisistä miehistä 52,5 prosenttia eli avioliitossa.

Ilmiön taustalla vaikuttaa esimerkiksi miesten elinajanodote, joka on matalampi kuin naisten. Myös yli 55-vuotiaiden avioerojen määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen 26 vuoden aikana.

Neljä kypsää sinkkunaista kertoo nyt, miltä tuntuu etsiä neulaa heinäsuovasta.

Kaikkien haastateltavien nimet on muutettu.

Kanerva, 75: ”Miehiä ei tunnu olevan tarpeeksi”

”Miesseuran löytäminen on vaikeaa. Etsin uutta kumppania kuuden tai seitsemän vuoden ajan sinnikkäästi, mutta nyt energiaa löytämiseen on aina vain vähemmän.

Leskeytymiseni jälkeen kävin aluksi pääkaupunkiseudun päivätansseissa, joissa naisia oli selkeästi enemmän kuin miehiä. Siellä ikäiseni miehet hakivat nuorempia naisia. Jos joku haki, kyseessä oli vain yksi tanssi. Väsyin siihen istuskeluun.

Seuraavaksi panin lehteen seuranhakuilmoituksen ja aloin nettideittailla. Kävin monilla treffeillä, mutta tavatessa miehet joko kertoivat olevansa naimisissa tai sitten kemiat eivät käyneet yksiin. En voinut kuvitellakaan tapaavani ketään heistä toista kertaa.

En pidä itseäni ronkelina miesten suhteen. En vaadi esimerkiksi korkeita koulutuksia tai hienoja vaatetuksia. Tavallinen suomalainen, keskustelutaitoinen mies riittäisi. Miehiä ei vain tunnu olevan tarpeeksi.

Eläkeläisten harrastuksissakin suurin osa on naisia: kylpylä- ja teatterireissuilla saattaa olla mukana muutama hassu mies, mutta heillä on vaimot mukana.

Haluaisin elämänkumppanin. Toivoisin kumppanista myös seuraa matkoille. Nykyisin matkustan useimmiten yksin, eikä matkoillakaan ole tullut vastaan yhtään sopivaa tarjokasta.

Jotenkin nuorempana nämä hommat olivat sujuvampia. Ei ollut tällaisia ongelmia, että olisi pitänyt yksin olla.

Olen vielä hyvässä kunnossa, terve, hoikka ja hoidan muutenkin itseäni. Toivo kumppanin löytymisen suhteen on hiipunut, mutta en aio vielä luovuttaa. Pian tässä lähellä alkaa pyöriä maanantaisin päivätanssit. Olen ajatellut, että alan kulkea siellä joka viikko. Se on vähän kuin viimeinen oljenkorteni.”

Kerttu, 72: ”Ikäiseni miehet ovat jo aika sairaita”

”Eläkkeellä olisi aikaa mennä yhdessä kumppanin kanssa, jos sellainen löytyisi. Ikäiseni miehet alkavat kuitenkin olla jo aika sairaita. Eräänkin kanssa pidin yhtä jonkin aikaa, mutta hän kävelee jo huonosti, eikä siinä tule lähdettyä lenkeille tai elokuviin.

Ravintoloistakin olen etsinyt. Jätin ne, kun kohdalleni osui vain työttömiä kännikaloja, jotka pyrkivät käyttämään hyödykseen.

Eräskin vei syömään tasokkaaseen paikkaan, jonne piti pukeutua hyvin. Ilta oli mukava, mutta maksamisen hetkellä selvisi, että häneltä oli jäänyt rahapussi kotiin. Minä maksoin. Kysyin myöhemmin, että eikös me panna se summa puoliksi, ja mies joutui tunnustamaan, että hänellä ei ole rahaa. Se oli siinä.

Olen tavannut herrasmiehiäkin, jotka ovat tuoneet ihan kukkia. He ovat olleet jo yli 80-vuotiaita.

Laitoin kerran lehteen ilmoituksen. Yksi vastanneista olisi ollut oikein kiva, mutta hän asui 600 kilometrin päässä. Sovimme, että emme edes yritä.

Nettideittailuun en ole uskaltautunut. Siellä on kuulemma monia, jotka puhuvat ensin kauniisti ja kohta pyytävät rahaa. Varattujakin löytyy. Moni kuulemma sanoo olevansa eroamassa, vaikka se ei olisikaan totta.

Olisi hyvä, jos olisi paikkoja, joissa voisi tavata ikäisiään vapaita ihmisiä. Jos vaikka olisi ravintola, jossa järjestettäisiin jotain Napakympin tyylistä ohjelmaa. Sitä odotellessa käyn lenkillä koirani kanssa, uimassa, ulkona syömässä ja teatterissa ja odotan, että joku tulisi juttelemaan.”


Kaisa, 65: ”Usein tuntuu, että oman ikäiseni miehet ovat vanhoja”

”Täytin juuri 65 vuotta, mutta sisälläni tulee päätyyn asti asumaan sama hassutteleva pikkutyttö. Usein tuntuukin, että oman ikäiseni miehet ovat vanhoja.

En ole käynyt treffeillä pitkään aikaan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kaipaan mieskaveria rinnalleni.

Voisin seurustella ja viettää vapaa-aikaa yhdessä, kuten käydä yhdessä teatterissa ja reissussa, mutta en voisi enää asua kenenkään toisen kanssa. Toivoisin, että löytäisin miehen, joka on hyvä keskustelija.

Olen tapaillut muutamia miehiä, jotka olen tavannut netissä, vapaaehtoistöideni kautta tai elokuva-avustajan ja mainosmallin hommissa. Sopivimpien kanssa olen päätynyt vain kaveriksi, ja yhden kanssa olen käynyt reissuissa kaverina, kun romanttisempi suhde ei tuntunut oikealta.

Enää en jaksa lähteä ravintoloihin etsimään, vaikka tiedän, että jos lähtisin, siellä aina joku tarttuu housunlahkeesta tai hameenliepeestä kiinni. Se näissä tarttujissa on, että jokaisessa on ollut joku kauhean iso vika. Olen kokenut myös häirintää.

Ikäviäkin tapauksia on sattunut kohdalle. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, kun mies jäi kiinni pettämisestä kolmannen kerran. Se teki minut ehkä jonkin verran varovaiseksi.

Jos liikkuisin enemmän ulkona, saisin varmaan enemmän mieskontaktejakin. Tällä välin nautin siitä, että en ole tilivelvollinen kenelläkään ja saan olla kuin taivaan lintu. Minulla on paljon ystävättäriä, naimisissakin olevia, ja moni heistä haluaisi enemmän omaa aikaa. Minulla sitä on.”

Kielo, 70: ”En ole tavannut ainuttakaan sopivaa”

”Muutin viisi vuotta sitten uudelle paikkakunnalle, kun halusin välimatkaa edelliseen suhteeseeni. Alkuun oli ihanaa, kun sai olla yksin. Vähän ajan päästä alkoi tuntua, että olisi ihan kiva, jos olisi joku vierellä.

Sen jälkeen kun aloin suhtautua avoimesti uuden kumppanin löytymiseen, en ole tavannut ainuttakaan henkilöä, joka voisi sopia minulle.

Olin aluksi jonkin aikaa mukana eläkejärjestön toiminnassa. Siellä olevat harvat vapaat miehet tuntuvat vanhan oloisilta tai sitten he ovat peräkamarinpoikia. Vuoteen en ole osallistunut mihinkään.

Nyt olen lihonut niin, että olen laiska lähtemään minnekään. Harrastuksetkin ovat vähän jääneet. Tykkään olla kotona ja tehdä ristikoita.

Olen kokeillut nettideittailuakin, mutta nyt en ole missään mukana. Tiedän kuitenkin, että se voi toimia. Eräs tuttuni ennätti olla vuoden leskenä, meni Tinderiin ja löysi heti uuden kumppanin. Hän on nyt hyvin rakastunut.

Vaikka haluaisin löytää kumppanin, en missään nimessä haluaisi asua kenenkään kanssa. Ihan treffailu riittäisi minulle. Minulla on nyt niin nätti pieni koti, ettei tulisi mieleenikään ottaa tähän ketään.

Tässä iässä on myös hyväksyttävä, että niin oma kuin kumppanin kunto huononee ennemmin tai myöhemmin. Olenkin ajatellut, että en missään nimessä ala ketään toista enää hoitamaan.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt