”Vaimoni mielestä en osannut tehdä mitään oikein” – mies kertoo suoraan, miksi jätti puolisonsa 40 vuoden liiton jälkeen

Julkaistu:

Ero
”Ajattelin, että jos selviydyn ensimmäisestä joulusta yksin, sen jälkeen minulla ei ole mitään hätää. Ja hyvin selviydyin”, kertoo seitsemänkymppinen mies.
”Jäin eläkkeelle. Jonkin aikaa yhteiselo vielä työssä käyvän puolisoni kanssa sujui hyvin, mutta hiljalleen hänessä alkoi ilmetä narsistisia piirteitä. Aiemminkin hän oli halunnut kontrolloida esimerkiksi sitä, kenen luona kävin kylässä, mutta nyt hän katkoi joitakin sukulais- ja ystävyyssuhteita kokonaan.

Aloin eläkkeellä harrastaa ja löysin uusia tuttavia, mutta siitäkään vaimoni ei pitänyt. Hän olisi halunnut, että jään yksin neljän seinän sisälle. Se taas ei sopinut minulle.

Ajan myötä tilanteet alkoivat kärjistyä. Tätä alkoi tapahtua yhä useammin. Elintilani kotonamme alkoi vähentyä, sillä vaimoni harmistui, jos minun tavaroitani oli esillä ja siirsi ne vihaisesti pois. Hänen tavaransa saivat olla siellä, missä hän halusi.

 

Ei ole järkeä jatkaa suhteessa, jossa kaikki omat tarpeet ja toiveet pitää lakaista maton alle.

En saanut tuntea hyvän olon tunteita, jos se ei hänelle sopinut, hän harmistui niistä. Ajan myötä sitä oppi luovimaan, välttämään turhia riitoja ja pitämään tunteet sisällään.

Jossain vaiheessa näitä vuosia kävimme parisuhdekurssilla, mutta se ei auttanut.

Kun lapsenlapset kävivät luonamme, elämämme oli aurinkoista ja saattoi näyttää sellaiselta myös ulospäin. Mielessäni tein kuitenkin lähtöä. Kävin välillä kiinteistövälityksen ikkunan takana katsomassa asuntoja ja ajattelin joka kerta, että nukun ensin yön yli. Niin päätöksenteko siirtyi.

Mittani tuli viimein täyteen. Sitä edelsi kausi, jolloin puolisoni mielestä mikään ei ollut hyvin: minä en osannut tehdä hänen mielestään mitään oikein, ja kaikki muukin oli huonosti.

Tunsin, että vaimonikin halusi erota, mutta hän ei halunnut olla aloitteellinen osapuoli. Kerran sitten hankin eropaperit ja pyysin vaimoani allekirjoittamaan ne, jotta piina loppuisi.

Niin neljä vuosikymmentä kestänyt avioliittomme päättyi siihen, että muutin pois. Ajattelin, että jos selviydyn ensimmäisestä joulusta yksin, sen jälkeen minulla ei ole mitään hätää. Ja hyvin selviydyin.

 

Ajan myötä sitä oppi luovimaan, välttämään turhia riitoja ja pitämään tunteet sisällään.

Eromme tuli yllätyksenä lähipiirillemme. He olivat ajatelleet, että meillä on kaikki hyvin.

Minun näkökulmastani eromme mahdollisti sen, että sain elää itseni näköistä elämää. Ei ole järkeä jatkaa suhteessa, jossa kaikki omat tarpeet ja toiveet pitää lakaista koko ajan maton alle ja varoa ärsyttämästä toista, kun tämä kuitenkin ärsyyntyy.

Eron jälkeen pelkäsin, että joudun olemaan yksin. Löysin kuitenkin sielunkumppanini vuoden sisällä erosta.

Nyt on helppoa, kun ei tarvitse miettiä, mitä uskaltaa sanoa ääneen ja sopiiko näyttää tunteitaan. Hänen kanssaan sovimme myös aluksi asiat, joista emme toisillemme nipota, vaikka mikä olisi. Siitä on pidetty kiinni. Nyt olen todella tyytyväinen elämääni.”

Seitsemänkymppinen mies

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt