”Vaikeinta oli kertoa lapsille”, sanoo Heikki, 47, – ero tuli kun läheisyys oli loppunut ja vaimo alkanut suhteeseen toisen miehen kanssa

Julkaistu:

Ero
Heikki kertoo, miltä tuntuu erota yli 20 vuotta kestäneen liiton jälkeen.
Siitä on nyt tasan 23 vuotta, kun menimme naimisiin. Viime syksynä tuli ero. Lapsemme ovat aikuisuuden kynnyksellä.

Olen kuullut paljon erotarinoita, myös ikäviä, ja tullut tulokseen, että entisten puolisoiden kannattaisi pysyä sovussa ja kunnioittaa toisiaan ihmisinä myös eron jälkeen. Ero koskettaa lapsia, ystäviä ja sukulaisia. On helpompaa, ettei polta siltoja.

Minulle ero tuli yllätyksenä, vaikka merkkejä oli ilmassa. Ei ollut läheisyyttä enää. Vaimoni oli alkanut suhteeseen toisen miehen kanssa. Se oli kova paikka, mutta olen löytänyt syytä myös itsestäni.

Moneen vuoteen en ollut perheen kanssa. Oli niin paljon työtä maatilalla ja kaikenlaisia luottamustehtäviä- ja harrastusjuttuja.

Ehkä olisimme voineet jatkaa, mutta ilman läheisyyttä ei sekään tuntuisi oikealta.

Kun maanviljelijälle tulee ero, talous voi mennä sekaisin. Pahimmillaan se johtaa konkurssiin. Onneksi pankkien ja rahoittajien kanssa voi neuvotella. Meni muutama kuukausi, ettei niitä asioita oikein jaksanut miettiä. Ei huvittanut. Jossain vaiheessa oli pakko.

Erossa on vain häviäjiä, ja jos ajaudutaan riitelemään, tilanne pahenee ja jälki on rumaa. Siksi on tärkeää, ettei sitä riitaa tulisi omaisuuden jakamisessakaan.

Kyllä tunteet vie, eivätkä ajatukset ole aina kovin fiksuja.

Kaikkein vaikeinta oli kertoa lapsille. Ne varmaan vieläkin miettivät, että miksi. Eihän meillä sellaisia riitoja koskaan ollut, että lapset olisivat voineet jotain aavistaa. Onneksi lapset ovat saaneet tukea muilta eronneiden vanhempien lapsilta.

Tilanne on lähentänyt minun ja lasten välejä. Sovimme ex-vaimoni kanssa, että lapset saavat päättää, kumman luona milloinkin ovat.

 

Välillä on outo olo, kun menee tupaan, eikä siellä ole ketään kenen kanssa joisi kahvit.

Onneksi on ihmisiä, joiden kanssa voi soitella. Parhaiten tilannettani ymmärtävät ne, jotka ovat kokeneet itsekin eron.

Sanotaan, että miesten on vaikea puhua asioistaan ulkopuolisille. Se varmasti pitää paikkansa. Luottoystäville on helppo puhua, mutta olisi iso kynnys avautua terapeutille.

Joka päivä tulee eteen vitutuksen hetkiä. Kun on yli 20 vuoden aikana tottunut siihen, että tämä on meidän juttu, yhtäkkiä se onkin toisen tai mun juttu vaan. Välillä on outo olo, kun menee tupaan, eikä siellä ole ketään kenen kanssa joisi kahvit. Syöminenkin on vähän sitä sun tätä. Tulee vain lämmitettyä jotakin, mitä sattuu jääkaapista löytymään. Itsestä pitäisi pitää parempaa huolta.

Kotieläintilalla ongelmana on, ettei tästä oikein pääse lähtemään lomalle tai mihinkään muuallekaan.

Alussa jo päätin, että viinakauppaan en mene. Ryyppy helpottaisi, mutta sen tietää, että aamulla se ei enää lämmitä. En minä silti mikään absolutisti ole.

En vielä keksi tästä erosta mitään positiivista sanottavaa. Ajattelen liiankin paljon kaikkia eroon liittyviä ihmisiä, joille tämä on tullut shokkina.

Olen tehnyt yhteisille kavereille selväksi, ettei heidän tarvitse valita puoltaan ja että he voivat olla kavereita meidän molempien kanssa.

Haaveilen, että lapset pärjäisivät ja että heistä tulisi täysjärkisiä yhteiskunnan jäseniä. Nyt en pysty tukemaan heitä tarpeeksi, mutta pala kerrallaan.

Yllätys on ollut se, miten paljon eroja tulee ja miten paljon ympärillä on eronneita ihmisiä. Ei tarvitse olla tilanteessa yksin.

Heikin nimi on muutettu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt