”Itkin seitsemän kuukautta”, sanoo Raija – mies kertoi, ettei voi enää jatkaa 35 vuotta kestäneessä liitossa

Julkaistu:

Ero
Elokuu on avioerojen aikaa. Raija Ilmasti, 63, kertoo, miltä tuntui erota pitkästä, vuosikymmenien liitosta.
”Sain kesken työpäivän sähköpostin, jossa hän kertoi, ettemme voi enää jatkaa. Soitin ja kysyin, mitä tämä tarkoittaa.

Selvisi, että hänellä on toinen nainen. Tuntui kuin olisin vajonnut jonnekin, aivan kuin välillemme olisi vedetty verho. Se oli ihan valtava järkytys. Olimme olleet yhdessä 35 vuotta.

En ottanut sairauslomaa, vaan jatkoin töissä, sillä siellä pystyin ajattelemaan muutakin. Kotona itkin, ja sitä itkua jatkui joka päivä ja monta kertaa päivässä seitsemän kuukautta.

Olen selviytynyt kaikenlaisista asioista, enkä ole koskaan antanut helposti periksi. Minulla on myös ollut aina oma elämä, omia ystäviä sekä Italia, joka on suuri intohimoni. Olin ollut erilainen maatilan emäntä, sillä olin lähtenyt opiskelemaan italiaa.

Kun tieto erosta tuli, meidän olisi pitänyt lähteä kolmen viikon kuluttua vetämään matkaa yhdessä. Lähdin matkalle lopulta ilman häntä.

Sain viikoksi muuta ajateltavaa. Nautin niistä hetkistä, ja voi ehkä sanoa, että Italia pelasti minut.

 

Menin ystäväni suosituksesta eroryhmään. Siinä ringissä istui 13 ihmistä, ja mietin, että tällekö porukalle alan avautua asioistani.

Ahdistavat ajatukset kuitenkin palasivat.

Kun erosta oli kulunut puoli vuotta, tapahtui jotakin ihmeellistä. Eräs ystäväni kertoi tuttavastaan, joka oli osallistunut aikuisena mallikurssille ja tekee mallintöitä. Olin nuorempana haaveillut mallin työstä, mutta olin liian arka osallistuakseni kurssille. Nyt en enää pelännyt, ja ilmoittauduin mukaan.

Kuvaukseen minut stailattiin, meikattiin ja laitettiin.

Olin tullut hylätyksi, ja oli joku toinen, minua viehättävämpi. Se oli valtava kolaus itsetunnolleni. Mutta niistä kuvista sain voimaa, ja ne auttoivat itsetunnon ja naiseuden rakentamisessa.

Poikani jakoi kuvat Facebook-sivuillaan, ja sain paljon rohkaisevia kommentteja. Häneltä kysyttiin, ”onko äitisi malli?”. Tuntui hyvältä olla jonkun mielestä viehättävä.


Perheeltä, lapsilta, ystäviltä ja työkavereilta olen saanut paljon tukea. Onneksi on ystäviä, jotka ovat jaksaneet loputtomiin kuunnella vuodatustani.

Kun erosta oli kulunut kahdeksan kuukautta, menin ystäväni suosituksesta eroryhmään. Siinä ringissä istui 13 ihmistä, ja mietin, että tällekö porukalle alan avautua asioistani. Yhtäkkiä sitten kävi niin, että me, täysin toisillemme vieraat ihmiset, aloimme kertoa tarinoitamme. Jokainen meistä oli kokenut saman ja ymmärsimme toisiamme.

 

Kuvista sain voimaa, ja ne auttoivat itsetunnon ja naiseuden rakentamisessa. Tuntui hyvältä olla jonkun mielestä viehättävä.

Olin kirjoittanut päiväkirjaa ensimmäisistä ahdistavista hetkistä lähtien. Sekin auttoi toipumisessa. Jossain kohtaa lopetin, enkä enää haluaisi lukea niitä tekstejä.

Jotkut ovat sanoneet, etteivät olisi koskaan selviytyneet tällaisesta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut. Sitä olen miettinyt, että miten oikein selviytyvät ne, joilla ei ole ystäviä ja jotka jäävät yksin.

Nyt voin sanoa, että tunnen itseni vahvaksi.

Kun ennen pelkäsin pimeää, nyt en enää pelkää sitäkään. Elämäni on parempaa kuin ennen.

Nautin pienistä asioista. Olen onnellinen siitä, että minulla on niin paljon kaikkea ja olen saanut pysyä terveenä.

Ostin asunnon ja otin lainan, ja olen tämän ikäisenä uuden elämän alussa. Taloudellinen tilanteeni ei ole kehuttava, mutta olen onnekas ja onnellinen, sillä minulla on perhe ja ystävät ja työ. Olen myös vapaa matkustamaan niin paljon kuin haluan ja mihin rahat riittävät. Lapset ja ystävät asuvat eri puolilla maailmaa, ja voimme tavata missä vaan.

 

Kun ennen pelkäsin pimeää, nyt en enää pelkää sitäkään. Elämäni on parempaa kuin ennen.

Uskon edelleen rakkauteen, ja kun näen hääpareja, tekisi mieleni sanoa heille molemmille, että pitäkää omat elämänne ja ystävänne, vaikka menette naimisiin.

Itse kouluttauduin aikuisella iällä opettajaksi. Pidän työstäni, ja haluan tehdä tätä niin pitkään kuin mahdollista. En haaveile eläkkeelle jäämisestä, vaan haluan elää tässä ja nyt. Kun joskus jään tästä työstä pois, haaveeni on muuttaa Italiaan ja toimia siellä tulkkina ja matkaoppaana.

Välillä ikävöin vanhaa kotiamme. Vaikka olin tullut kaupungista ja ryhtynyt maatilan emännäksi, viihdyin maalla ja nautin, kun ympärillämme oli aina paljon ihmisiä. Asun Tampereella, jossa minulla oli työpaikka jo ennen eroa.


Muistan eronjälkeisen joulun. Olin tullut vanhaan kotiin hakemaan jotakin. Kaikkialla oli pimeää. Erään naisen oli määrä noutaa kaupungista tuomani leivonnaiset. Hän ajoi siihen pimeään pihaan. Juttelimme pienen hetken. Kerroin, että minut on jätetty muutama kuukausi sitten ja ettei tähän taloon tule joulua.

Hän oli minulle aivan vieras ihminen, mutta hänen sanansa jäivät mieleen: Nainen katsoi minua ja totesi: tiedän, että sinä selviydyt.

Aivan kuin hän olisi ollut jokin enkeli, joka ilmestyi pimeydestä sanomaan sen minulle.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt