6 erotarinaa lukijoilta: ”Rahat menivät, mutta henki jäi” – asiantuntija kertoo, miten avioerosta voi selviytyä

Julkaistu:

Ero
Avioeron voi hoitaa hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Eroasiantuntija kertoo, miten se käy.
Loppukesä on tilastojen valossa on avioerojen aikaa. Tutkimusten mukaan eropiikki johtuu kesälomalla koetuista pettymyksistä, joiden jälkeen alkaa erosta toipuminen, joka voi olla pitkäkin prosessi.

Erosta toipuminen seuraa yleistä kriisistä selviytymisen kaavaa: shokki, reaktio, käsittely ja uudelleen suuntaaminen. Parisuhteen päättymiseen liittyvä prosessi ottaa ihmiseltä ainakin vuoden, ellei pari.

– Jos sitä nopeammin sanoo selviytyneensä, niin taustalta löytyy usein jonkinasteista kieltämistä, tietää Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksen terapeutti ja eroasiantuntija Marika Rosenborg.

Surua ei pidä paeta

Rosenborg on työskennellyt eroauttamisen parissa jo 16 vuotta. Kiinnostus alaa kohtaan käynnistyi omasta kipeästä erosta 20 vuotta sitten. Rosenborgin mukaan paras tapa selvitä erosta on vastaanottaa kaikenlaiset tunteet hyväksyvästi sen sijaan, että pakenisi niitä tai lievittäisi surua haitallisesti, kuten päihteiden avulla.
Vaikka erosta selviytymistä kehystää tietyt raamit, sen vaiheisiin vaikuttaa vahvasti se, millainen oma rooli eropäätöksen takana on ollut, ja kuinka suurena yllätyksenä erouutinen tuli.

– Jos se on äkillinen tieto, ensin tulee klassinen shokkivaihe. Siihen kuuluu kieltämistä ja tunteiden voimakasta vaihtelua. Vaihe voi kestää muutamista viikoista neljään kuukauteen, jonka jälkeen yleensä päästään käsittelemään sitä, mitä tapahtui ja minkä takia.

Jos taas erosta on keskusteltu avoimesti jo pidemmän aikaa, eroprosessi saattaa lähteä käyntiin kivuttomammin.

– Ihminen ei koskaan voi ihan täysiä valmistautua johonkin uuteen, mutta tällaisessa tilanteessa on ehkä jo osittain päästy suru- tai vihatyön alkuun.

Vastuu on itsellä

Rosenborgin mukaan onnistunut ero on sellainen, jossa suhteen molemmat osapuolet kantavat vastuun omasta tunneprosessistaan, eli ovat valmiita ja halukkaita käsittelemään niitä asioita, jotka eroon johtivat.

– Siinä ei kanneta tynnyreittäin pahaa oloa toisen niskaan, vaan ymmärretään, että vastuu omista tunteista on itsellä.

Silloin mennään metsään, jos ei lainkaan pysähdytä prosessoimaan asioita, jotka johtivat eroon.

– Tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, mutta jos ei ole valmis käsittelemään tapahtunutta, niin siinä menettää mahdollisuuden tehdä erosta oppimiskokemus, jota se parhaimmillaan voi olla.

Kaikista pahin erovirhe liittyy kuitenkin lapsiin. Rosenborgin mukaan hallitsematon eroviha on erityisen vaarallista suhteissa, joissa lapsi saattaa joutua sijaiskärsijäksi. Pahimmassa tapauksessa lasta käytetään koston välineenä.

– Sitten taas, jos mietitään pienempiä virheitä, neuvon eroavia usein säästämään yhteiset valokuvat ja muistot. Niiden tuhoaminen voi sillä hetkellä helpottaa, mutta vuosien päästä se saattaa harmittaa.


”Ihminen on sopeutuvainen”

Vaikka kipeästä erosta toipuminen voi kriisin keskellä tuntua ylitsepääsemättömältä, Rosenberg muistuttaa, että ihminen on tehty pärjäämään kiperissäkin tilanteissa.

– Ihminen on sopeutuvainen ja suurin osa ihmisistä selviytyy kriiseistä ihan kunnialla. Sanotaan, että unohtamisen taito on yksi tärkeimmistä taidoista, joita ihmiselle on annettu.

Myös monet IS:n lukijat ovat kokeneet avioeron. Näin he kertoivat eroistaan:

Olen kokenut avioeron kahdesti. Molemmat liitot olivat alun alkaen tuhoon tuomittuja, oma mieli on vain liian optimistinen. Rahat menivät, mutta henki jäi. Ja kuten eräs ystäväni sanoi aikoinaan, miehiä tulee ja menee, mutta lapset pysyvät – heihin olisi pitänyt satsata enemmän.

Olen eronnut, 25 vuotta sitten – olisiko tullut kolmenkympinkriisi. Nyt kun itselläni on lapsenlapsia, ajattelen, oliko eropäätös oikea. Olisi ihanaa, jos lapsilla olisi yksi mummola. Mutta olemme hyvissä väleissä. Mielestäni eroaminen on liian helppoa nykyisin ja sen vuoksi parisuhteet eivät kestä.

Erosin 38 vuotta sitten, avioliitto kesti vuoden ja 10 kuukautta. Mies viihtyi enemmän muiden sängyissä kuin vaimonsa vieressä. Meille tuli hyvä elämä lapseni kanssa kahdestaan. Mies siis hylkäsi lapsenkin, joka oli silloin vasta reilun vuoden ikäinen.

Erosin miehestäni noin vuosi sitten. Ex-mieheni oli muuttunut kylmäksi, tunteettomaksi ja negatiiviseksi vuosien mittaan. Sitten hän ilmoitti, ettei rakkautta enää ole 28 yhteisen vuoden jälkeen. Se mies, johon olin aikoinaan rakastunut, muuttui täysin vieraaksi ja tunteettomaksi. Koin eron kuin läheisen ihmisen kuoleman. Eroprosessi on ollut piinallinen ja vaikeinta on ollut nähdä lasten kärsivän. Myös oman elämän rakentaminen uudelleen on ollut rankkaa ja omien arvojen uudelleen päivittäminen on vaatinut pitkän henkisen muutoksen. Jälkikäteen olen sitä mieltä, etten palaisi entiseen, mutta haluaisin käydä läpi eron syyt ja seuraukset. Tiedän, että katsomme eroamme ihan eri silmin ex-mieheni kanssa. Uskon, että liittomme kaatui keskustelemattomuuteen.

Olen nyt kolmannessa avioliitossani. Koen, että olen huono parisuhdeihminen. Vasta huonojen kokemuksien kautta oivalsin, etten voi ratkaista ongelmia eroamalla, vaan menemällä kohti ongelmien juurisyitä. En kuitenkaan kadu aiempia erojani, vaan olen itselleni armollinen. Tein vaikeat ratkaisut sen hetkisellä ymmärrykselläni ja voimavaroillani.

Erosin 15 vuotta sitten nuorimman lapseni ollessa alle vuoden. Se oli elämäni paras päätös, jonka mukana jäi myös väkivalta. Kasvatin yksin neljä lasta. Myös velkaa jäi, mutta siitäkin selvisin. Nyt lapseni ovat hyvissä ammateissa ja saan olla heistä ylpeä.

Ero on todennäköisesti oikea ratkaisu, jos...

1.Suhteessa on fyysistä ja / tai psyykkistä väkivaltaa.

2. Tunnelma on jatkuvasti ahdistunut, etäinen tai pelokas avun hakemisesta ja yhteisestä yrittämisestä huolimatta. Riidat eivät johda selkenemiseen, ymmärrykseen ja anteeksiantoon.

3. Olette jatkuvasti onnettomia ja tuotatte toisillenne pettymyksiä, vaikka yritätte suhteessa parhaanne. Ymmärrätte, että ongelmat johtuvat erilaisista ydintarpeista ja -arvoista, joita ette kumpikaan halua muuttaa.

4. Huomaat pelkääväsi jatkuvasti, minkä reaktion aiheutat toisessa, pienennät itseäsi ja teet kaikkesi ettei toinen suuttuisi.

5. Lapset todistavat jatkuvasti riitojanne ja elävät ahdistuksen ja pelon ilmapiirissä. Vaikka sinä suostuisit sietämään vaikeaa ja raskasta tilannetta, lapset ja nuoret ansaitsevat huolenpitoa, riidattoman kodin ja rakkautta.

Vinkit antoi eroasiantuntija Marika Rosenborg.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt