Elli rakastui esimiehen poikaan ja kertoo, miten siinä lopulta kävi – 7 naista kertoo, kannattiko työpaikkaromanssi

Julkaistu:

Työpaikkaromanssit
Seitsemän suomalaista kertoo, mitä seurasi työpaikkaromanssista.
Työpaikkaromanssi – uhka vai mahdollisuus? Kuten usein, on tälläkin kolikolla kaksi puolta.

Nyt suomalaiset kertovat omat tarinansa siitä, millaisia suhteita heillä on ollut työpaikkansa sisällä. Osalla ne ovat johtaneet kihlauksiin ja perheen perustamisiin, osalla kaatuneet mahdottomuuteensa.

Työpaikkaromanssi johti avioeroon

Merja tapasi miehensä vuonna 2011. Tällöin nainen suoritti opiskeluihin kuuluvaa harjoittelua, ja tuleva puoliso toimi työpaikkaohjaajana.

– Jo ensimmäisen viikon aikana huomasin viihtyväni hänen seurassaan erikoisen hyvin. Eikä siitä mennyt pitkään, kun olin huomaavinani jotain pientä kipinöintiäkin.

Lopulta flirttailu alkoi olla niin näkyvää, että miehen työkaveritkin sen huomasivat, vaikka pari yrittikin kieltää suhdetta.

– Taisimme olla eräänlainen työpaikan kohupari, eikä vähiten siksi, että kaikki tiesivät minun olevan naimisissa, Merja paljastaa.

– Jossain vaiheessa kieltely alkoi olla turhaa, kun meistä näkyi kilometrien päähän, että jotain sutinaa on. Koska kyseessä on hyvin miesvaltainen ala, tuntui ensialkuun siltä, että olin vain ”sen yhden työntekijän säätö”. Pikkuhiljaa pääsin näyttämään ammattitaitonikin, ja jotenkin ehkä sitä kautta meidänkin suhde hyväksyttiin.

Lyhyt työharjoittelu mullisti koko loppuelämän.

– Sen piti olla vain työharjoittelu, mutta se olikin muun muassa avioero, uusi parisuhde ja uusiin perhekuvioihin tutustumista – minulla on näet poika edellisestä liitostani, nainen sanailee.

Harjoittelun jälkeen Merja ei saanut kesätyöpaikkaa kyseisestä firmasta osittain juuri siksi, että pomot ajattelivat miehen haluavan Merjan töihin vain jotta pari voisi viettää aikaa yhdessä.

– Vakipaikkahan sieltä onneksi silti lohkesi kesän jälkeen kuitenkin.

Nyttemmin, seitsemän vuoden jälkeen, pari on yhä yhdessä. Heillä on kaksi yhteistä lasta, ja naimisissa on oltu viitisen vuotta.

– Ja kyllä, olen vieläkin samassa paikassa töissä!

Kaatui omaan mahdottomuuteensa

Päivin työpaikkaromanssista on jo vuosia aikaa.

– Siivottiin silloin samassa kohteessa – tai siis minä siivosin, ja mies oli ohjaajani. Hän rupesi sitten flirttailemaan, johon totta kai vastasin. Pian oltiin jo suoraan sanottuna naimassa, hän muistelee tapahtumia.

Pari vieraili myös yhdessä laivalla, ja joskus he kahvittelivat.

– Lähinnä se oli kuitenkin pelkkää seksiä. Sitä kesti muutaman kuukauden, mutta lopulta homma kaatui omaan mahdottomuutensa, kun molemmilla oli omat kumppanitkin.

Myös työpaikalla heidän lämmenneet välinsä noteerattiin, ja siitä tuli Päivin mukaan sanomista.

– Ei mitään sen vakavampaa onneksi, mutta vittuilua kyllä saatiin kuulla, ja aika pian sen jälkeen lopetettiin homma.


”Työkaverit onnellisia meidän puolesta”

Meri kertoo olleensa töissä eräässä firmassa, jossa vietettiin jokavuotisia kesäjuhlia. Bileissä nainen rupesi puhumaan aika uudelle työkaverille, ja he huomasivat tulevansa hyvin juttuun.

– Juteltiin siinä koko ilta ja lähdettiin kahdestaan jatkoille läheiseen kuppilaan. Meillä oli tosi hauskaa, ja taisin jo siinä ihastua tähän mieheen.

– Kuppila meni kiinni ja mentiin samalla taksilla, hän heitti minut ekana kotiin ja jatkoi siitä omaansa. Laitettiin viestiä muutamana päivänä ja sovittiin treffit Linnanmäelle. Meillä oli tosi kiva päivä. Mies tuli silloin meille yöksi, eikä koskaan lähtenyt!

Tämän vuoden elokuussa parilla tulee yhdeksän vuotta täyteen. Heillä on myös kahdeksan kuukautta täyttävä poika.

– Töihin tämä suhde ei sinänsä vaikuttanut mitenkään. Työkaverit oli vain onnellisia meidän puolesta, kun heidän mielestään sovittiin niin hyvin yksiin. Tehtiin toisaalta semmoista työtä, ettei edes nähty joka päivä työpaikalla.

Meri sanoo miehen olevan edelleen samassa firmassa, mutta hän itse lopetti siellä pari vuotta sitten.

Pusuja vaihdettiin varastohuoneessa

Elli kertoo kokeneensa työpaikkaromanssin noin viisi vuotta sitten ollessaan työharjoittelussa paikallisella huoltoasemalla.

– Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja muuttanut uudelle paikkakunnalle. Työporukka oli kaikkinensa mahtava, mutta jostain syystä huomasin pitäväni erityisesti meidän kokistamme. Tuo vaalea, vähän alta kolmikymppinen mies oli upea ilmestys.

Koska työharjoittelu kesti useamman kuukauden, kerkesi kaksikko tehdä rauhassa tuttavuutta, ystävystyä – ja lopulta ihastua.

– Koska mies oli esimiehemme poika, voinee arvata, kuinka pimennossa kaiken täytyi tapahtua. Pusut vaihdettiin visusti salassa varastohuoneessa ja koitettiin muutenkin pitää ilmeemme peruslukemilla.

Kun työharjoittelu eteni kohti loppuaan, pari vietti myös yhteisen yön. Sitten sovittiin yksissä tuumin, että katsottaisiin, mihin juttu johtaisi harjoittelun loppuessa.

– Silloin hän ei enää olisi työkaverini, eikä hänen äitinsä esimieheni. Jäin odottamaan.

Ikävä kyllä Elli ei kuitenkaan kuullut miehestä enää sen koommin.

– Arvailun varaan jää, mitä kaikkea olisimme saaneet vielä yhdessä kokea. Vinkkini on joka tapauksessa kaikilla työpaikalla ihastuneille se, että ole rohkea. Se, että minulla tämä ei toiminut, ei tarkoita, ettei kannattanut ottaa riskiä. Opin tästä paljon, hän arvioi.


Vilkuilua ja viestejä

Milalla sen sijaan kävi toisin. Hänen työpaikkaromanssinsa kehittyi avioliitoksi, johon kuuluu myös kaksi lasta sekä talo maaseudulla.

– Olin ollut jo tovin töissä ICT-alalla, kun uusi porukka saapui meille töihin – siinä mukana nykyinen myös. Molemmat kierrettiin toisiamme kauan kuin kissat kuumaa puuroa. Jotenkin, kun oli aiemmin rakkauselämässä siipeensä saanut, ei uskaltanut aluksi antautua tunteidensa vietäväksi, Mila kuvailee.

– Kun jotain juttua alkoi kuitenkin olla, esitettiin töissä ettei oltaisi missään tekemisissä. Salaa vilkuiltiin ja läheteltiin pusipusi-viestejä.

Arkena rakastavaiset siis esittivät, etteivät edes tuntisi toisiaan. Töitä tehtiin rinta rinnan avokonttorissa, mutta kontaktia ei pidetty.

– Sitä kesti ehkä kolmisen kuukautta, kunnes työpaikan kekkereissä osa arvasi, että meillä onkin jotain meneillään. Seuraavissa pikkujouluissa se olikin kaikille täysin selvää, eikä enää peitelty asiaa!

Pikkuhiljaa suhde siis syveni. Parin vuoden jälkeen muutettiin jo yhteen, ja tänä vuonna pariskunnalla tulee täyteen yhdeksän vuotta. Niistä kaksi on oltu naimisissa.

– Edelleen ollaan samassa työpaikassa, Mila mainitsee.

Hänen mukaansa sama työpaikka ei itsessään ole mikään este parisuhteelle.

– Meidän firmassa on monta muutakin pariskuntaa.

Jääkiekko yhdisti kaksi sitä seuraamatonta ihmistä

– Ollaan tavattu puolisoni kanssa vuosien 2012–2013 SM-liigakauden ensimmäisessä Ässien kotipelissä Isomäen jäähallissa, kertoo Elina.

Hän oli tällöin itse aloittamassa toista kauttaan hallilla työtehtävissä.

– Uutena töihin tuli pitkä, kalju, harteikas ja parrakas mies, ja esimieheni pyysi minua opastamaan hänet töihin. Siinä pääsinkin heti kirjaimellisesti hänen iholleen, kun näytin turvatarkastusten tekemistä, nainen muistelee.

Siitä suhde ei kuitenkaan alkanut, vaan eräästä työpaikalla sattuneesta ongelmatilanteesta, minkä vuoksi kaksikko alkoi jutella Facebookissa.

– Jossain vaiheessa mies pyysi minua ulos. Hetken aikaa kaveerattiin vain, ja jotekin ystävyys alkoi muuttua ihastumiseksi ja niin edelleen, Elina fiilistelee.

He eivät voineet tuoda suhdettaan esille työpiirissä kuin vasta reilun vuoden kuluttua ensitapaamisesta. Hallilla ei siis hempeilty.

– Kun suhde tuli ilmi, totta kai yllättyneitä oli. Jos joku sai nähdä meidät jossain, sitten sai tietää, mutta eivät kaikki tajunneet. Meidän järjestyksenvalvojaporukkamme oli myös siihen aikaan varsin iso, eivätkä kaikki olleet samaan aikaan töissä.

– Edelleen, kuuden ja puolen vuoden jälkeen ensitapaamisesta, minua naurattaa se tosiasia, että vaikka kumpikaan meistä ei seuraa jääkiekkoa millään tasolla, se yhdisti meidät!

”On ihanaa vuodattaa työasioita kumppanille”

Kira sanoo tietäneensä miehensä entuudestaan. Sattuman kautta he päätyivät puolituttuina työskentelemään samaan tiimiin.

– Töissä tutusutimme paremmin, ja alusta asti oli selvää, että välillämme oli jotain. Yritimme aluksi pitää romanssimme salassa, mutta eihän se kovin hyvin onnistunut, Kira kertaa.

Myöhemmin, kun suhde sitten vakiintui, he uskaltautuivat kertomaan jo kauan asiaa epäilleille työkavereilleen.

– Meillä samassa työpaikassa työskentely ei ole tuottanut mitään ongelmia, päinvastoin. On ihanaa vuodattaa työasioita kumppanille, joka myös ymmärtää, mistä puhun. Lisäksi meillä on samat työkaverit, joka yhdistää.

Kira paljastaa senkin, että työyhteisön keskuudessa parille on kehitelty omat lempinimetkin. Nyt he ovat olleet yhdessä lähes kaksi vuotta, eikä toisen naama kyllästytä. Kihloihinkin on menty.

– Elämäni paras päätös oli, että uskaltauduin heittäytyä tilanteeseen, enkä pelännyt ongelmia. Mikäli siis olet ihastunut työpaikalla, ja molemmista tuntuu että välillänne on jotain enemmän, anna mennä vain! Kira rohkaisee.


Haastateltavien nimet muutettu.

Oletko sinä kokenut työpaikkaromanssin? Kävikö siinä hyvin vai huonosti? Kerro tarinasi alla kommenttikentässä!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt