Espoolainen Nicole näki Aminin Prismassa ja etsi miehen heti käsiinsä Instagramista: ”Hänellä on aina aikaa minulle ja hän rakastaa täysin sydämin”

Julkaistu:

Suhteet
Kaksi paria kertoo, miten eri kulttuuritaustat vaikuttavat heidän suhteeseensa.
He tutustuivat, kun Nicole meni paikalliseen Prismaan ja näki siellä Aminin.

– Olimme nähneet toisiamme satunnaisesti joskus ulkona tai kaupassa. Olimme jopa samaan aikaan luokkaretkellä samassa paikassa. Emme kuitenkaan silloin vielä tunteneet toisiamme, Nicole kertoo.

Nicolen päässä välähti ajatus, että hän haluaa tutustua Aminiin paremmin.

– Muistin hänen etunimensä, sillä olin kuullut sen luokkaretkellä, ja löysin hänet Instagramista. Menin seuraamaan häntä ja saman illan aikana aloitin keskustelun. Puhuimme noin viikon ja sen jälkeen tapasimme ensimmäisen kerran, Nicole kertoo.

Amin on afgaani ja Nicole suomalainen. Nicole on 18-vuotias ja Amin 20.

Amin ihastui Nicolessa siihen, että hän on ”niin ymmärtäväinen ja rakastava”. Ymmärtää ihmisiä ja heidän ongelmiaan tuomitsematta, välittää paljon toisista, itsestään ja tulevaisuudesta, on sosiaalinen ja hauska.

– Aminissa ihastuin siihen, että hän oli todella kohtelias ja mukava, hauska heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja sai minut hymyilemään pelkillä viesteillä. Hänellä on aina aikaa minulle ja hän rakastaa täysin sydämin, Nicole kertoo.

Amin ei myöskään pelkää näyttää rakkauttaan.

– Hän käveli käsi kädessä heti alusta alkaen kanssani, ja esitteli minut tutuilleen. Hän on myös todella fiksu, Nicole kehuu.


Erikoisia ennakkoluuloja

Eri maista ja kulttuureista tulevat parit saattavat kohdata ennakkoluuloja, jopa vihaa.

– Olen joskus esimerkiksi saanut viestejä ihmisiltä, joissa he kysyvät minulta, että onko poikaystäväni myös yksi niistä hyväksikäyttäjistä ja sellaisista, joka haluaa olla kanssani vain oleskeluluvan tai passin takia. Minulle on myös muun muassa laitettu feikkiprofiileilla viestejä, joissa on haukuttu ja sanottu, että poikaystäväni pettää minua, ja että hänellä tulee olemaan parin vuoden päästä jo toinen perhe ja minä jään yksin, Nicole kertoo.

Nicole ja Amin eivät näistä kommenteista välitä. Joidenkin ihmisten negatiivisuus ärsyttää heitä silti.

– Meille on myös valitettu siitä, että tykkäämme päivittää omaa yhteistä elämäämme someihin. On sanottu, että ”ketään ei kiinnosta teidän elämä”, ”muillakin on poikaystävä/tyttöystävä, ette ole spesiaaleja” ja niin edelleen. Ei meidän tarkoituksemme olekaan olla ”spesiaaleja”. Olemme ihan normaali pari, joka haluaa vain jakaa yhteistä elämäänsä someen.

”Se tuntui kohtalolta”

Parikymppisen Pauliinan elämä muuttui kolmisen vuotta sitten vapaaehtoistyössä Soulissa, Etelä-Koreassa. Hän törmäsi ulkona muutamaankin kertaan samaan nuoreen mieheen ennen kuin he uskaltautuivat puhumaan toisilleen.

– Aloimme jutella pääosin kääntäjän avulla, koska Jun ei puhunut kunnolla englantia enkä minä koreaa. Siitä se kaikki sitten lähti, Pauliina, 22, kertoo.

Jun eli Junhwan, 27, puhuu nykyään englantia. Suomen opiskelu on hyvässä vauhdissa.

Kielimuurit voivat olla yksi vaikeus suhteissa, joissa osapuolet tulevat eri kulttuureista. Toisaalta rakkaus näyttää vievän niiden yli.

– Ihastuin Junin hymyyn ja siihen, että tiemme kohtasivat useamman kerran ennen kuin puhuimme ensimmäistä kertaa. Se tuntui kohtalolta.

Jun ihastui Pauliinan luonteeseen. Hän on samaa mieltä siitä, että kohtalolla oli sormensa pelissä.


Pauliinan ja Junin mielestä ennakkoluuloiset ihmiset ovat hyvin kapeakatseisia. Heidän yhteiseloonsa on suhtauduttu vain hyvin.

– Perheemme ja ystävämme ovat tukeneet meitä alusta asti. He tietävät, että teimme isoja päätöksiä rakkauden takia. Junin luonne on hyvin sosiaalinen ja hauska, joten hän tulee kaikkien kanssa toimeen, Pauliina sanoo.

Junin perhe Koreassa on ottanut Pauliinan vastaan ilolla ja avoimin mielin.

– Eihän sillä syntyperällä mitään väliä ole, vaan luonteella. Yhtä vahvoja monikulttuuriset parisuhteet ovat kuin supi suomalaiset. Kaikki eivät mene naimisiin suomalaisen kanssa vain oleskeluluvan takia, se on ennakkoluulo.

Ruoka on iso juttu

Kulttuurieroja löytyy, mutta niihin tottuu ja mukautuu.

Pauliinan mielestäni yksi selkeä ero korealaisten ja suomalaisten välillä näkyy siisteydessä.

– Korealaisen mielestä kaikki täytyy aina laittaa heti sinne minne ne kuuluu, ei voi jättää mitään leviäksi kotiin. Itse saatan jättää tavaroita ”odottamaan paikkansa löytämistä”, kunnes kuulen, että ei niitä voi niin vain jättää lojumaan.

Toinen näkyvä ero on ruoka.

– Olen opetellut tekemään korealaista ruokaa, jotta Jun tuntisi olonsa kotoisaksi ja toki siksi, että mielestäni korealainen ruoka on paljon parempaa kuin suomalainen!

Tuttua leipäaamupalaansa Pauliina ei vielä ole tosin osannut vaihtaa riisiruoaksi, joka on perinteinen korealainen aamun avaus. Molemmat valitsevat siis itse, mitä omalle lautaselleen aamulla laittavat.


Aminin kulttuurissa taas kaikki ruokaan liittyvä on hyvin tärkeää.

– Esimerkiksi jos maassa on leipää, se tulee nostaa pois. Ruokaa ei saa talloa eikä ruualla saa leikkiä, sillä se ei ole kunnioittavaa, Nicole kuvailee.

Sosiaalisuus ja vieraanvaraisuus kuuluvat asiaan.

– Vieraille pitää tarjota ruokaa, ja teetä juodaan todella paljon. Lattialla syöminenkin on normaalia.

Vanhempien kunnioitus syvää

Pariskuntia jututtaessa esiin tulee se, että toisia ihmisiä, etenkin omaa perhettä ja itseä vanhempia arvostetaan muualla enemmän kuin Suomessa.

– Korealaiset kunnioittavat toisia ihmisiä todella paljon ja he ovat yhteisöllisiä, kun taas suomalaiset seuraavat omaa napaansa. Junin on hankala uskoa, että esimerkiksi Suomessa tupakkaa poltetaan tuntemattomien vieressä ja jopa vanhemmat polttavat lastensa vieressä. Näin ei voisi koskaan tehdä Koreassa. Toisen terveys on tärkeää, ja toisia autetaan aina kun apua tarvitaan. Suomessa saa olla melko rauhassa.

Jun kaipaa Suomessa juuri yhteisöllisyyttä. Siitä pitää Pauliinakin, mutta arvostaa myös yksityisyyttä.

– Nautin suomalaisena siitä, että saan mennä ulkona ja kaupoissa rauhassa ilman, että tullaan kyselemään tarvitsenko jotain.

Myös Nicole näkee sosiaalisuudessa sen eri puolet.

– Voi unohtaa itsensä, kun yrittää palvella muita. Jos kaveri tarvitsee apua, on melkein pakko auttaa, vaikka ei olisikaan esimerkiksi varaa tai aikaa. Totta kai ihmisten auttaminen on aina hyvä asia, mutta jos itsellä on tiukkaa myös, on vaikea esimerkiksi lainata rahaa toiselle.

Jos näkee tutun, on melkein pakko rupatella hänen kanssaan.

– Ei voi vain mennä ohi, vaikka olisikin kiire.


”Olemme kuin paita ja peppu”

Kulttuurierot ovat pariskuntien mielestä enemmänkin rikkaus.

– Hauskinta on se, että olemme luonteeltamme hyvin samanlaisia, vaikka erilaiset kulttuurit ovat taustalla meidät kasvattaneet. Jos syntyy riitaa, se on ohi yhtä nopeasti kun alkoikin. Emme osaa kantaa kaunaa. Elämässä pitää nauraa ja iloita, Pauliina ja Jun sanovat.

Heidän suhteessaan parasta on molempien kulttuurien oppiminen ja monikielisyys.

– Tykkäämme opetella uusien ruokien kokkailua yhdessä ja nautiskella tekemäämme herkkua pöydän äärellä. Loppujen lopuksi emme osaisi kuvitella elämäämme ilman toisiamme. Jokin tässä maailmassa toi meidät yhteen ja yhteen me kuulumme.

Yhteistä löytyy enemmän kuin eroja, sanoo myös Nicole.

– Suhteessamme parasta on se, että voimme olla avoimia toistemme kanssa, luottaa toisiimme ja tehdä yhdessä vaikka mitä. Olemme kuin paita ja peppu. Kerromme toisillemme kaikesta, kerromme ensimmäiseksi toisillemme asiat, jotka tapahtuvat. Voimme hullutella yhdessä ja huumorintajumme on samanlainen. Olemme lojaaleja ja rakastavia.

Onko sinun kumppanisi toisesta kulttuurista? Miten kulttuurierot näkyvät suhteessanne? Miten muut ihmiset ovat suhteeseenne suhtautuneet? Lähetä tarinasi osoitteeseen noora.valkonen@iltasanomat.fi