Avioero oli kuin pieni kuolema, ja pahinta oli lasten äänistä hiljennyt koti – Heini kertoo, miten hän lopulta pääsi yli musertavasta surusta

Julkaistu:

Suhteet
Ero uhkasi lamaannuttaa Heinin, mutta hän oppi sen myötä arvostamaan itseään, unelmiaan ja elämää.
Oli kasattava ”ensiapupakkaus” lapsettomille viikoille. Toimi näin -lista, jonka avulla Heini Ahopelto, 38, selvisi pahimmista vieroitusoireista.

Heinin avioliitto oli päättynyt, ja hän oli luisunut syvään kuiluun. Kaksi vuotta sitten tapahtunut ero oli kuin ”pieni kuolema”.

– Kun koet elämässä hetken, jossa matto vedetään jalkojen alta etkä ole osannut varautua siihen, tiput korkealta ja kovaa. Lamaannus ja shokki kestää hetken, itku ja ahdistus pitää sinut toimintakyvyttömänä, kunnes tajuat ettet voi jäädä maahan. On noustava ja kerättävä palaset, koottava itsensä uudelleen, Heini kuvaili eroon liittyviä tunteita Facebook-postauksessaan.

Pahimmalta tuntui se hetki, kun Heinin kolme tytärtä lähtivät ensi kertaa isänsä luo, toiseen uuteen kotiinsa. Tilalle tuli musertava ikävä.

– Olen puolipaniikissa ja mietin, miten helkatissa opin olemaan viikkoja myös yksin, kun hiljaisuus ilman lasteni ääntä meinaa räjäyttää pään jo ajatuksen tasolla. Eikä se ole ikävä kyllä enää ajatusleikki, vaan realitya puolet kuukaudesta. Kun on tottunut vuosikaudet elämään 24/7 lasten ehdoilla, on omiin tarpeisiin palaaminen uusi iso haaste, Heini postasi.

Eropostauksia syntyi kaikkiaan seitsemän. Heini nimesi ne Kupla puhki -sarjaksi.

Kuka olen?

Eron hetkellä ihmisen on väistämättä tehtävä matka itseensä.

– Se, että perhe hajoaa eikä enää saa olla lasten kanssa, se ei ole luonnollinen tila. Kun idylli hajosi, jouduin miettimään, kenelle nyt olen tärkeä. Kuka Heini on, mitä hän haluaa?

Alkuun itsetutkiskelu ja lisääntynyt oma aika kolkuttivat omaatuntoa.

– Että saanko muka olla näin itsekäs, elää helppoa naisen ja sinkun elämää.


– Nyt kun palaa itsensä juurille, huomaa ettei ihminen kaipaa kuin kahta asiaa: tulla kuulluksi ja kosketetuksi. Meistä jokainen tarvitsee kosketusta sanoin ja teoin. Liian usein arjessa se unohtuu, ja joutuu yhdessäkin olemaan lopulta yksinäinen, Heini postasi Facebookissa.

Erokaan ei koskaan ole yhden ihmisen asia.

– Kaksi ihmistä aiheuttavat ongelmat yhdessä. Jos kumpikaan ei panosta suhteeseen, ne eivät häviä vaan kasvavat ja syvenevät.

Näin kävi Heinillekin. Hänen liittonsa ajautui arjen kiireissä umpikujaan, kun kumppanit eivät keskustelleet ja olleet riittävästi toisilleen läsnä.

– Puhumattomuus on kaiken pahan alku ja juuri. Jos ihmiset vain sanoisivat, mitä he haluavat, tuntevat ja pelkäävät! Oli se sitten kuinka hävettävää tahansa. Jos lakkaa puhumasta, ei kohta pussaa ja siitä lähtee alamäki.

Myös erossa on paikallaan se, että molemmat katsovat peiliin. Ottavat oppia ja jatkavat eteenpäin, sen sijaan että syyttäisivät toinen toisiaan tapahtuneesta.

 

Mikään muu ei kadonnut, vaikka parisuhde loppui. – Heini

Kirjoitusterapiaa

Vihdoin joku, joka uskaltaa sanoittaa minunkin tuntemuksiani! Monet ihmiset ovat kokeneet näin Heinin postauksia lukiessaan. Palautetta on tulvinut paljon.

Idea kirjoituksista tuli Heinin ystävältä, jolle hän uskoutui.

– Kaverini sanoi, että jos tuon kaiken kuulisi joku muukin eroava, heillä olisi varmasti helpompaa. Mietin, että sama tapahtuu tuhansille ihmisille, joten miksi siitä ei saisi puhua ääneen.

Kirjoittamisesta tuli terapiaa, joka auttoi Heiniä eteenpäin.

Muille eron kanssa kipuileville hänellä on etenkin tämä viesti: olosi helpottuu vielä.

– Olen kokenut tuon saman ja voin kertoa, että jonain päivänä hymyilet vielä. Vaikka nyt tuntuu siltä, että kaikki on palasina, puolen vuoden tai vuoden kuluttua sanot, että Heini oli oikeassa, hän sanoo.

Ihmisellä on uskomaton kyky nousta rankoistakin pohjakosketuksista.

Ei enää sitku-elämää

Kirjoittamisen jatkaminen tavalla tai toisella on yksi Heinin iso unelma. Vuosien varrella tekstejä on kertynyt pöytälaatikkoon, jonne Heini on haudannut myös muita toiveitaan. Asioita, joita hän oli ajatellut tekevänsä ”sitten kun” – kun lapset ovat kasvaneet, kun rahaa on enemmän.

– Onnekseni minulla on ystäviä, jotka haastavat minua ja kannustavat tekemään asioita, joista olen viimeiset kymmenen vuotta vain haaveillut, Heini kiittelee.

Kirjoittamisen ohella Heini haluaa matkustaa, nähdä maailmaa. Tai tehdä vaikka tanssikoreografioita. Heini oli nuorena innokas tanssija.

Liikunta auttoi erokriisissäkin.

– Huono olo painoi rintaa fyysisestikin. Kun lähdin lenkille ja salille, olo helpottui.


”Mikään ei katoa, vaikka suhde loppuu”

Enää Heini ei itke tyttöjensä lähtöä. Hän on oppinut kestämään ikävää, koska hän tietää, että tytöillä on hyvä olla toisessa kodissaan.

Uutta kumppania ei vielä ole löytynyt, eikä ole tarvekaan. Suojamuurin ylitys kipeiden kokemusten jälkeen vaatii oman aikansa.

– Olen oppinut hyväksymään yksin olemisen ja sen, että tyytyä ei kannata, mutta uskoa, että tuolla jossain on vielä se minun wau-tyyppini.


Heini arvostaa yhä enemmän puhumista, asioiden jakamista, avoimuutta ja rehellisyyttä. Unelmiaan ja elämää.

– Olen oppinut näkemään ja tunnistamaan kaikki naiset, jotka elävät minussa. Hoidan niitä kaikkia.

Pahimman tunnemyrskyn tyyntyessä Heini oivalsi jotain suurta. Kiitollisuuden.

– Minulla on kaikki hyvin. On terveet lapset, unelma-ammatti opettajana, ihanat ystävät ja perhe. Mikään muu ei kadonnut, vaikka parisuhde loppui.

Ensimmäisenä Heinin tarinan kertoi Yle.

Heinin 4 neuvoa heikkoon hetkeen

  1. Ruuhkavuosimutsi totesi blogissaan: ”Mitä merkitystä elämällä loppujen lopuksi on, jos jää henkiin, mutta kuolee sisältä tai jos pärjää, mutta kadottaa itsensä.” Ota tästä ajatuksesta koppi ja levitä siipesi.
  2. Ole kiitollinen siitä, mitä kaikkea olet jo saanut.
  3. Älä yritä liikaa. Kun ymmärrät, että eheyteen ei tarvitse kiirehtiä, alkaa itselle armollisempi aika ja näet onnen pilkahduksia.
  4. Lupaa itsellesi, että koet vielä huikeita juttuja. Ansaitset ne.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt