Jenni, 33, ei kaipaa parisuhdetta: ”Koen vaimon roolin vastenmielisenä”

Julkaistu:

Suhteet
Vaimon rooliin asettuminen ei sytytä Jenniä. Päinvastoin – hän kokee sen vastenmielisenä.
Kirjailija ja puhetaiteilija Jenni Janakka, 33, ei kaipaa pysyvää parisuhdetta, eikä sinkkuus ärsytä, ahdista tai pelota häntä.

Kaikki aiemmat suhteet ovat melkeinpä kaavamaisesti päättyneet viimeistään kolmen kuukauden jälkeen.

– Syyt ovat olleet tosi erilaisia. Joko minua on alkanut ahdistaa, tai sitten toinen osapuoli on jättänyt. Viime aikoina olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että erilaisten tilanteiden takana onkin ehkä sama asia.

Tällä hän tarkoittaa suppeaa roolia, joka naiselle tuntuu usein lankeavan.

– Minua pelottaa etenkin vaimon rooli. Koen sen vastenmielisenä, Jenni kirjoittaa myös blogissaan.

”Hallitus ei päästä lähtemään”

Janakalla on ollut elämässään paljon miespuolisia ystäviä, ja usein hän on istunut iltaa seurueessa ainoana naisena.

Näissä tilanteissa naisista, vaimoista, on usein puhuttu varsin yksipuolisesti: nalkuttajina, komentajina, kotiin odottajina.

– Jos miehiltä kysytään, niin sehän on vain läppää, ei mitenkään vakavaa. Tiedän ystäväpariskuntia, joille puhetapa on yhteinen. Mies kaipaa naista pistämään rajoja, nainen pitää siitä, ja se on osa heidän yhteistä kemiaansa. Se on tosi ok, Jenni aloittaa.

– Välillä tapa puhua naisista tuntuu minusta silti tosi ikävältä. Että on naisen tehtävä olla ilon esteenä, eikä mies voi lähteä juhlimaan, jos ”hallitus ei päästä lähtemään”. Tätä tarinaa me toistetaan, osittain vitsillä, mutta samalla se alkaa elää omaa elämäänsä.

Jenniä ei kiinnosta olla osa tätä tarinaa.

– En halua olla Uuno Turhapuron vaimo, Justiina tai Kotikadun Karin Luotola. En ole yhtään semmoinen kotihyysääjätyyppi, eikä minulla ole kiinnostusta olla odottamassa miestä kotiin.

Kapea rooli

Jenni tietää, että monia naisia tämä leffoista ja kirjoista opittu ikiaikainen roolimalli harmittaa. Eivät kaikki halua olla asemassa, jossa heiltä kysytään lupaa mihinkään.

– Tiedän myös tapauksia, joissa mies ei ole halunnut tehdä jotain, mutta välttääkseen tylsän miehen leimaa hän on kertonut syyksi, että nainen ei päästänyt, Jenni Janakka kuvailee blogissaan.

Toisaalta hän kokee, että miehet myös tavallaan tarvitsevat kotona kiltisti odottavaa vaimoaan.

– Eräs suhteeni on puhtaasti loppunut kerran siihen, kun kundi olisi kaivannut minusta tyyppiä, joka odottaa kotona. Se ei minulta onnistunut, Jenni toteaa.

Suomalaisten tavassa puhua vaimona olosta puuttuukin Janakan mukaan kokonaan aktiivinen, menevä ja kodin ulkopuolella toimelias vaimo.

– Nautin työstäni, haluan käydä kulttuuririennoissa ja harrastuksissa. Vaimon rooliin tuo ei kuitenkaan tunnu istuvan, ja se rajoittaa omaa kykyä ymmärtää itseään parisuhteessa.

– Sellaista tarinaa, jossa vaimo on aktiivinen toimija kodin ulkopuolella, ei ole kerrottu. Ei ole esimerkkiä tai mallia, joten on hankala hahmottaa, miten sellainen olisi edes mahdollista.

”Haluan olla itse pahanteossa”

Jenni Janakka myöntää, että kysymys vaimon roolista ei ole mustavalkoinen.

– Enemmänkin tämä on sellainen ”fifty shades of grey” -tyyppinen juttu, hän naurahtaa.

Siitä huolimatta hän haluaa herätellä sekä miehiä että naisia miettimään asiaa. Kapea kuva kotona kyttäävästä naisesta tuntuu kantavan vuodesta toiseen, eikä moni nainen halua sopia siihen muottiin.

– Minä en halua olla soittelemassa kenenkään perään, enkä muuten soita. En halua olla pitämässä ketään poissa pahanteosta, vaan haluan itse olla pahanteossa, Jenni kiteyttää blogissaan.

– Enkä halua olla nihkeä, en toiminnan este. Minä en halua olla vaatimassa toiselta huomiota – jos sitä ei tule, niin antaa olla. Ehkäpä syy on siis tämä ahdistukseni minulle sopimattomasta roolista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt