Kirsi Hytösen kolumni: Deittailen ainoastaan tositarkoituksella – tarkoitus on harrastaa seksiä

Julkaistu:

Kolumni
Kevättä rinnassa ja Tinder kilahtelee? Tässä muutama neuvo deittipaikan valintaan.
Ensinnäkin, älä ehdota kantakuppilaasi tai muuta paikkaa reviirilläsi. Jos teet niin, sinne taatusti tulee joku tuttu, joka tulee uteliaasti norkoilemaan ja juttelemaan. Minulle on käynyt näin parikin kertaa.

Kun jutustelija on ollut siinä niin kauan, että tuntuu ihan pakolliselta esitellä deittikumppani, voi mennä jauhot suuhun.

”Tuota, tässä on, ööh…. (mikä perkele sen nimi nyt olikaan!) …assistenttini. Ihan työpaltsua tässä pidetään.”

Jep. Jäit kiinni!

Älä kuitenkaan ehdota liian kaukaista paikkaa. Jos teillä synkkaa, kuka jaksaa matkustaa sitten jatkamaan jollain bussilla tai junalla? Varttituntia pidempi matka latistaa tunnelmaa väistämättä ja hetken taika on tiessään.

Olen kyllä kuullut, että jotkut naiset tapailevat samaa tyyppiä fine dining -ravintolaillallisilla jopa kolme kertaa, ennen kuin ovat valmiita seksiin.

Itse deittailen, silloin kuin deittailen, ainoastaan tositarkoituksella. Tarkoitus on harrastaa seksiä.

Tuntuisi ihan mahdottomalta syödä edes yhtä ateriaa tyypin kanssa, joka ei sytytä heti. Ei se siitä pitkittämällä miksikään muutu. Homma toimii heti tai ei koskaan. Rahaakin mokomaan kuluu ihan kauheasti.

Ja entä jos sinne ruokaravintolaan sattuu joku tuttu aterioimaan naapuripöytään? Jos olette jo tilanneet tai ateria on vielä kesken, siitä ei pääse karkuun millään. Kauhean noloa.

Älä myöskään sovi treffejä kahvilaan. Jos siellä on vain vähän ihmisiä, jokainen sananne kuuluu toiseen nurkkaan. Siellä joku mukamas naputtelee läppäriään töitä tehden, mutta tosiasiassa raportoi keskusteluanne ystävälleen online.

Punavuorelaisena sovin mielelläni treffit itäiseen kantakaupunkiin, josta pääsee tarvittaessa ratikalla nopeasti takaisin ja melkein kotiovelle. Sielläkin on toki myös riski törmätä tuttuihin, mutta yleensä ihmiset ovat jo niin vauhdikkaassa tilassa, ettei millään ole mitään väliä eikä kukaan muista illasta mitään kuitenkaan.

Siellä on myös edelleen niin kauheita räkälöitä, etteivät niihin kunnon ihmiset mene ollenkaan.

Rähjäinen kaljakuppila on juuri paras paikka Tinder-deiteille.

Tasainen puheensorina ja jukeboksin rahiseva ääni ovat hyvä tausta vapauttaville keskusteluille. Lisäksi erotun aina taatusti edukseni, toisin kuin kotikulmillani, missä kaikki naiset ovat kokoa XS ja viimeisen trendin mukaan stailattuja. Räkälöissä verrokit ovat enimmäkseen pubiruusuja tai huumeaddikteja.

Minulle on ehdotettu treffipaikoiksi muun muassa puistoa, kävelyretkeä luonnossa tai Kampin hiljaista kappelia. Ei kyllä olisi toiminut mikään näistä. Pelkkä ajatuskin vaivaannuttaa.

Treffit pitää fokusoida tiukasti itse asiaan, luontoretket ovat ihan erikseen. Lasillisen äärellä baarin hämyisessä nurkassa on paljon helpompi katsoa deittiä syvälle silmiin ja havaita niissä lupaava pilke.

Kirsi Hytönen on Ilta-Sanomien kolumnisti. Hän on toimittaja ja pitää Luksusongelmia-nimistä blogia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt