”Olen toinen nainen, eikä se hävetä tippaakaan” – 10 tarinaa sivusuhteista ja miten ne puolisolta salataan

Julkaistu:

Suhteet
”Vannoin, etten koskaan enää tuota itselleni sellaista pahaa mieltä kuin siitä suhteesta sain”, eräs lukija kuvailee kokemuksiaan kolmantena pyöränä olemisesta.
Keskiviikkona kerroimme Helsingin Sanomien haastattelemasta Annasta, joka on tietoisesti kolmas pyörä. Hän seurustelee varatun miehen kanssa ja toivoisi tämän eroavan naisystävästään.
– Julkisuudessa esitetään usein stereotypia pahasta viettelijättärestä, joka tulee rikkomaan ehjän liiton. Mielestäni en ole yhtään sellainen, olen ihan tavallinen kiltti nainen. En myöskään ole mikään uhri, Anna painotti HS:lle.

Annan tilanne herätti myös Ilta-Sanomien lukijat keskustelemaan aiheesta kiivaasti. Naisen toiminta herätti hämmennystä ja kritiikkiä, mutta myös ymmärrystä.

Selvisi, että monilla muillakin on kokemuksia salarakkaana olosta – sekä hyviä että huonoja sellaisia.

Kolmantena tietämättään

Nimimerkki Oppia kertoo olleensa salasuhteessa tietämättään. Hän oli mielestään vakavasti sitoutunut ja luuli, että mieskin on sinkku.

– Sit tulikin parin kuukauden päästä joltain naiselta viestejä. Hetken aikaa katsoin tilannetta, ja kun tajusin, että ukko oli huijannut, lähetin naiselle viestin, etten tiennyt heistä. Toivotin hyvää elämää ja sanoin poistuvani kokonaan, niin kuin teinkin, hän kuvailee.

– Tätä ennen näin naisen kerran, eikä hän ollut vihainen, koska ilmeisesti tunsi ukkonsa tavat. En oikeastaan tiedä mitä ukko minusta haki, mutta minulle selvisi että hänellä oli pahoja mielenterveysongelmia. Harhoja, uhkailua ja niin edespäin. Niidenkin vuoksi olin onnellinen, että selvisin rauhassa ja ehjin nahoin pois. Lyhyt ja opettavainen tarina. Nyt tutustun ensin kunnolla, puhun ja kyselen useilta tutuilta.


Myös nimimerkin Polkuja takaa kirjoittavalla kommentoijalla on kipeitä muistoja kolmantena olemisesta.

– Seurustelin juuri jonkin aikaa varatun miehen kanssa. Itselleni tilanne oli kuitenkin vaikea. Vaikka tunteet veivät mennessään, en kykene hyväksymään pettämistä. Lopulta huomasin olevani yksinäisempi kuin missään suhteessa. Jokapäiväisiä puheluita pitämässä tunteita yllä. Harvakseltaan tapaamisia. Unelmia yhteisistä hetkistä, jotka kuitenkin toteutuivat vaimon kanssa.

– Taisin olla vain piriste näivettyneessä suhteessa. Koin itseni tyhmäksi ja turhasta loukatuksikin tunnepyörityksestä. Lopetin. Kirpaisee, koska pidän tästä miehestä todella paljon. Kaksijakoisesti pidän itseäni pahiksena, koska olin tietoinen. Toisaalta samanlainen kuin muutkin toivoen sitä oikeaa ihmistä parisuhteeseen. Hän tuntui oikealta.

Ei koskaan enää

– Olin toinen nainen, noin vuoden. Ainaisia rakkaudentunnustuksia, romanttisia retkiä salaa vaimoltaan, kun mies oli muka seminaareissa. Lahjojakin tuli, ja lupaus jättää vaimo ja kaksi lasta heti, kun lapset vähän kasvaisivat. No kasvoivathan ne, mutta yllätykseksi vaimo sai kolmannen lapsen (muka jonkun muun kanssa), ja silloin minulle riitti. Surullista se oli. Ei ollut kostonhaluja, en koskaan edes harkinnut että soittelisin heille tai kertoisin vaimolle mitään. Mutta vannoin, etten koskaan enää tuota itselleni sellaista pahaa mieltä kuin siitä suhteesta sain. Kannattaa sanoa varatulle miehelle/naiselle: ”Ota sinä ensin se ero, ja sitten vasta minuun yhteyttä! Ja muista, että sillä välillä olen vapailla markkinoilla”, nimimerkki Surullista se oli tilittää.


– Olen tällä hetkellä kolmas pyörä suhteessa. Tilanne on monimutkainen, sillä miehellä on perhe, ja hänen vanhin tyttärensä ei ole minua paljoa nuorempi. Tunnen syyllisyyttä, vaikka tiedän, että mies itse on tehnyt valinnan. Olen monesti ilmaissut, kuinka epäreilu tämä suhde on kaikille osapuolille, hänen lapsilleen ja lasten äidille etenkin. Itse toki rakastan miestäni ja haluan tämän suhteen, mutta minusta tuntuu turhauttavalta pitkittynyt ”väliaikaisjärjestely”, Nallukka aloittaa tarinansa.

– Lasten äiti ja mies ovat tehneet eroa jo vuoden, eli siitä päivästä lähtien kun jäimme ensimmäisen kerran kiinni... Olemme olleet pari vuotta yhdessä. Tilanne on minulle raskas. Ajattelen usein hänen lapsiaan sekä sitä, miten he suhtautuisivat asiaan. Mieheni kuuluisi tehdä asiassa päätös: jättää minut tai erota lasten äidistä. Se olisi silloin selkeää ja reilua kaikille. Minua harmittaa rikkoa näennäisesti onnellinen perhe, mutta päätös ei ole minun. Rakastan miestäni, mutta päätös on tehtävä pian, hän lopettaa.

”Hyvin menee”

Kokemuksia on myös toisenlaisia.

– Osaa ne naisetkin tämän. Olen ”seurustellut” 11 vuotta itseäni nuoremman naisen kanssa sillä aikaa, kun hänen miehensä on pitkillä työkomennuksilla. Hyvin menee, saan nauttia parhaat palat naisen kanssa olemisesta, ei huolta lastenhoidosta, tai ehkäisystä, J. Pohjanmaalta kertoo.

– Itsekin olen niin sanottu toinen nainen, eikä se hävetä tippaakaan ja olen kyllä tyytyväinen tilanteeseen kaikesta huolimatta. Olen seurustellut kyseisen miehen kanssa yli kolme vuotta (ja tuntenut pidemmänkin aikaa). Olemme toistemme parhaat kaverit ja rakkautta löytyy yhä. En ole koskaan edes vihjaissut, voisiko hän erota nykyisestään, enkä sitä odotakaan häneltä. Mutta jos koskaan niin käy, otan hänet tietenkin avosylin vastaan. Enkä itse ole häntä mitenkään tähän ”vietellyt”, vaan kaverisuhde vain sattui syvenemään ajan mittaan, nimimerkki toinen nainen sanoo.


– Minulla on ollut suhde vuoden verran varattuun naiseen. Olen itsekin varattu, mutta molempien suhteissa on myös lapsia, eikä eroaminen tällä hetkellä ole järkevää, molemmat tiedostamme sen. Ollaan tunnettu jo kymmenen vuotta ja oltu pitkään samassa kaveriporukassa. Myös puolisomme tuntevat toisensa ja vietämme tiiviisti aikaa yhdessä porukalla. Puolisomme eivät kuitenkaan tiedä mitään meidän suhteesta, ja molemmat olemme tällä hetkellä sitä mieltä, että hyvä niin. Olemme myös puhuneet naimisiinmenosta ja yhteisestä tulevaisuudesta ja ollaan aika varmoja, että mistään lisäjännityksestä tässä ei ole kyse. Aika näyttää, mitä tehdään, mutta toistaiseksi ollaan tyytyväisiä tilanteeseen, Pokkana toteaa.

– En halua miestä jokapäiväiseksi vaivaksi. Varattu mies ei ruikuta lasta, hänellä ei ole määräysvaltaa kotiini, tapaamme vain, kun se kummallekin sopii. Niin, ja näitähän voi olla useampia, eikä suhde arkipäiväisty, kun harvakseltaan kutakin tapailee, nimimerkki Ei ”läheisriippuvainen” painottaa.

Suhde hiipui ystävyydeksi – tai syveni avioliitoksi

Olin kakkonen viisitoista vuotta, aloittaa nimimerkki Kakkonen.

– Alusta asti asia oli fair play, ja tapasimme pari kolme kertaa viikossa. Emme kumpikaan odottaneet suhteelta enempää. En halunnut isäpuolta lapsilleni, enkä häntä aidosti elämääni, eikä hän jättää avopuolisoaan. Teimme yhdessä pikkureissuja, lenkkeilimme, kävimme taidenäyttelyissä, keskustelimme paljon elämän ilmiöistä, nauroimme. Rakkaussuhteena yhteisyytemme hiipui vähitellen. Edelleen olemme ystäviä, soittelemme ja tapaammekin silloin tällöin. Tällaiseenkin voi elämä viedä. Sen voi tuomita, ihmetellä, nauraa, ihan miten vaan. Minulle ne olivat antoisat 15 vuotta ja ystävyys jatkuu, eikä ystäviä kai kenelläkään ole liikaa.


Elviira taasen kertoo päinvastaisesta tilanteesta, jossa salasuhde syventyi avioliitoksi saakka.

– Minä olin hetken toinen nainen. Olin jo päättänyt erota kauan sitten miehestäni, enkä kokenut pettäväni ketään. Nyt olemme olleet naimisissa tämän kyseisen miehen kanssa 10 vuotta ja olemme onnellisia. Molemmat erosimme silloisista puolisoistamme, koska molempien avioliitot olivat tulleet tiensä päähän. Emme kumpikaan kokeneet pettävämme ketään, ja rehellisesti kerroimme toisillemme tilanteemme. En myöskään peitellyt silloiselta mieheltäni asiaa, hän valottaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt