”Kirjoitin autoon huulipunalla sanan huora” – kun mies lähti, Sanna alkoi stalkata uutta naista somessa ja marssi tämän työpaikalle

Julkaistu:

Ero
Norjassa asuva Sanna Sarromaa – ”Superfeministen” – on aktiivinen keskustelija ja kirjailija, jonka avioero vei kriisiterapiaan.
Tilaisuus tuli kuin annettuna.

Sanna Sarromaa, 39, näki entisen aviomiehensä uuden kumppanin auton, ja tunteet leimahtivat.

– Laukussani oli punainen huulipuna, jolla kirjoitin autoon sanan huora, hän kertoo.

Seuraavana päivänä Sanna kävi pesemässä huulipunat pois, mutta ei hävennyt. Eikä häpeä vieläkään.

Viha, suru, katkeruus – kaikki tunteet ja niiden kirvoittamat teot ovat avioeron jälkeen luonnollisia. Tämä on myös yksi Norjassa asuvan Sannan erokirjan Suru, josta ei saa kukkakimppuja pääsanoma.

Sanna on haastatellut kirjaa varten neljääkymmentä eronnutta, pariterapeutteja ja muita eroasiantuntijoita. Kirja ilmestyy elokuussa.


”Mieluummin olisin leski”

Muut ihmiset eivät aina tajua, kuinka vaikea ja moninaisia tunteita herättävä asia ero voi olla.

– Suru voi olla paljon pidempi kuin kukaan jaksaa olla mukana tai ymmärtää. Tulee hoputusta, että etkö sä nyt voisi jo, ja että kuinka pitkään sitä oikein surraan. Onnellisesti naimissa olevat eivät ymmärrä pudotuksen suuruutta, Sanna sanoo.

Eräs eron läpikäynyt nainen muotoili asian näin: ”mieluummin olisin jäänyt leskeksi”. Silloin olisi saanut enemmän empatiaa, ja itselle olisi jäänyt kaunis muisto.

Kun oma mies lähti nuoremman naisen matkaan, lämpimien muistojen tilalla onkin surua, vihaa ja häpeää.

Tunnepurkauksia

Voimakkaat tunteet voivat joskus purkautua impulsiivisesti.

Sanna kertoo menneensä miehensä uuden kumppanin työpaikalle ja sanoneensa suorat sanat siitä, mitä hän ajattelee tilanteesta. Kynnystä madalsi se, että työpaikka oli Sannan entinen työpaikka, yliopisto. Professorina työskentelevä norjalaismies oli ilmeisesti rakastunut siellä omaan opiskelijaansa.

Sanna myös stalkkasi ex-miestään ja hänen uutta naisystäväänsä sosiaalisessa mediassa.

– Kun nainen vaihtoi Facebookin taustakuvaksi vanhan mökkitien, isku oli kauhea.

Sitä tietä pitkin Sanna ja hänen miehensä olivat monen monta kertaa ajaneet lomailemaan. Sillä tiellä he päättivät mennä naimisiin ja tehdä kolme lasta.

Nyt kun erosta on kulunut parisen vuotta, Sanna osaa jo suojella itseään digiväijymiseltä. Sillä ei tee kuin hallaa itselleen.

Ero tuli täytenä yllätyksenä

Miehen eroaikeet tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun tuolloin Suomessa asunut perhe meni joululomalle Norjaan vuonna 2016.

Vaikeuksia oli ollut, kuten kaikissa pitkissä suhteissa, mutta Sannan mielessä ne eivät olleet mahdottoman suuria. Jälkikäteen katsottuna Sanna muistelee, että mies tuntui Suomessa asuessaan masentuneelta.

– Olimme menossa loppiaisena syömään kun mies sanoi, että hän haluaa erota ja aikoo ottaa lapset mukaansa, koska hän on parempi vanhempi.

Mies lähti saman tien auton kanssa matkaan lapset mukanaan. Sanna meni paniikkiin.

– Olin juuri ollut suihkussa, ja lähdin 19 asteen pakkaseen pelkässä pyyhkeessä lapsia etsimään. Huusin, että lapset on varastettu. Siinä tilanteessa en ajatellut mitään muuta kuin lasten hyvinvointia.

Vireillä oli melkein jo kansainvälinen huoltajuuskiista, mutta Sanna sai lopulta asiat miehensä kanssa sovittua. Lapset saivat käydä kouluvuoden loppuun Suomessa, sitten Sanna palaisi Norjaan lasten kanssa. Erotuska kirkastui kevään aikana.

Runot ja liikunta auttoivat erosurussa

Riittejä erosurun käsittelyyn ei ole, saati fraaseja, vaan ihminen jää aika lailla omilleen. Sannaa auttoivat kriisiterapia, rakkaus lapsiin, liikunta ja runous.

– En lakannut käymästä jumpassa, vaikka oli mitenkä tummaa ja vaikeaa. Liikkuessa sain endorfiineja ja pään tyhjäksi.

Runot taas olivat helposti sulateltavissa, kun kaaoksessa ollut mieli ei pystynyt keskittymään pidempiin teksteihin. Sannaa puhutteli etenkin Eeva Kilven runo, jossa lausutaan:

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

– Olen juuri se pieni 160-senttinen rohkea nainen, joka lämmittää itselleen saunan, Sanna sanoo.

Itselleen voi aina olla hyvä ja rakastava.

Erojuhlat

Kun ero astui virallisesti voimaan ja Sanna oli ostanut ex-miehensä ulos heidän yhteisestä kodistaan, hän piti fuck off -juhlat. Sinne tulivat hänen rakkaimmat ystävänsä. Juhlien tunnelma oli iloinen ja leppoisa. Sannasta tuntui hyvältä juhlistaa sitä, että hänellä oli oma talo.

Kesti kuitenkin muutama vuosi ennen kuin Sanna hyväksyi ne viikonloput, jotka hän joutui viettämään kotona yksin, ilman lapsiaan.

– Erossa vaikeinta oli se, että jouduin ilman valintaani luopumaan osaksi aikaa lapsista. En halunnut eroa, ja silti joudun maksamaan siitä kovan hinnan.

Nyt ranskankielen opettajana ja kirjailijana työskentelevä Sanna osaa jo nauttia rauhaisista viikonlopuista, jolloin hänellä on omaa aikaa.


Vielä kykyä rakastaa

Norjassa asuvaa Sannaa, ”superfeministiä”, on luonnehdittu vuonomaassa suorastaan häpeämättömäksi. Niin peittelemättömästi hän kirjoittaa ja puhuu aiheista, jotka voivat aiheuttaa häpeää. Kuten riitaisat erot.

Häpeä ei Sannan mielestä ole kovinkaan rakentava tunne, vaikka kaikki tuntemukset saavat elämään kuuluakin.

– Surunkin tunteet tulevat silloin tällöin yhä ajankohtaisiksi, ja elämässä on hetkiä, kun toivoisin, että olisipa meitä kaksi. Vaikka en halua miestäni takaisin, menneisyyttä voi silti kaivata.

Samalla Sanna uskoo kuitenkin tulevaan.

– Minulla on edelleen tallessa kyky rakastaa.

Oletko sinä kokenut kivuliaan eron? Millaisia tunteita ja tekoja ero sinussa kirvoitti? Kerro niistä kommenttikentässä tai laita viestiä osoitteeseen: noora.valkonen@iltasanomat.fi

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt