Tapasin Matin vuonna 1986, jolloin asuimme eri paikkakunnilla. Menimme naimisiin vain vuoden tuttavuuden jälkeen. Halusimme molemmat perheen, ja odotinkin häissämme esikoistamme.
Meillä on kolme lasta. Matti on ollut lapsille erittäin hyvä isä, ja liitostamme on paljon hyviä muistoja, mutta nyt ymmärrän, että emme naimisiin mennessämme tunteneet toisiamme hyvin.
Suhdettamme varjosti alusta lähtien alkoholi. Ensin se oli Matille rentoutuskeino – yksi tai kaksi olutta töiden jälkeen. Vuosien myötä alkoholin rooli kasvoi autotallitissutteluun ja vieläkin isommaksi. Jälkikäteen ymmärsin, että oma pahoinvointini kasvoi alkoholinkäytön lisääntymisen mukana. Alkuun se vain jäi perheestä huolehtimisen ja vastuullisen työuran alle.
Muutama vuosi sitten Matin vanhemmat kuolivat. Lapsemmekin muuttivat yksitellen kotoa pois. Olin surullinen perhevaiheen päättymisestä mutta samalla myös iloinen, että nyt minulla ja Matilla olisi aikaa toisillemme.
Möimme omakotitalomme ja ostimme rivitalo-osakkeen. Kuin bonuksena ostimme vielä ihanan kesäpaikan. Lapsetkin tulivat syömään ja kylään kun vain pyysi. Ajattelin, voiko ollakaan paremmin!
Viina muutti miestä
Sitten Matti alkoi juoda enemmän, ihan viinaakin. Hän ei ollut känni-ihminen, ja pystyi käymään töissä, mutta alkoholi vei hänen unensa, ja hän alkoi käyttäytyä omituisesti. Väsyin itsekin, nukuin huonosti silmälapuin ja korvatulpin.
Pahoinvointi teki minut surulliseksi ja kun mies pakeni, en pystynyt puhumaan auki omaa pahaa oloani. Huomasin, että aloin kytätä Mattia ja hänen juomistaan, enkä pitänyt siitä piirteestä itsessäni.
Taas kerran mökillä hän oli sellaisessa humalassa, että ei ehtinyt tällä kertaa laittaa treffisivua pois ja minä näin sen. Tuijotimme toisiamme. Kysyin asiasta saamatta kunnon vastausta. Hän lähti suutuspäissään ulos ovet paukkuen. Minä tartuin hänen tablettiinsa ja en tiedä, mikä minut sai klikkaamaan erästä kuvaketta, mutta klikkasin – ja eteeni avautui hänen alastonkuvansa. Olin todella järkyttynyt.
Pissaili kännissä pihalle
Tällainen nopea suuttuminen, kiroilu ja ala-arvoinen käytös olivat Matille tyypillisiä. Kun tähän lisää hänen humalaiset toilailunsa kaupunkiasunnon pihalle pissaamisesta ja mökillä halkojen hakkaamisesta alkaen, aloin ymmärtää, että nyt minun täytyy laittaa rajat. Avioeroa harkitsin vuosia monelta kantilta.
Minulle oli selkeää, että minulla on oikeus omaan elämään, henkiseen tasapainoon ja hyvinvointiin. Aviomieheni vei minulta kaikki voimat. Olin monesti sydän syrjälläni Matin puolesta, ettei hän teloisi itseään ollessaan rankasti humalassa.
Kävimme perheterapiassa, mutta kun luottamus menee, sitä on vaikea paikata sanoilla. Kysyin haluaako Matti apua juomiseensa, mutta hän pakeni aina paikalta ja vastasi, ettei halua mitään.
Laitoin avioeron vireille syksyllä 2015. Kutsuin lapset käymään, ja kerroin heille tilanteen.
Mies pihalle ja lukot vaihtoon
Asuimme Matin kanssa samassa kodissa eroajan. Hän linnoittautui yhteen huoneeseen ja minusta tuntui, että olen kotona vankilassa. Ahdisti, kun kuulin olutpullojen ja viinipäniköiden availua ja puheluita naisille.
Vihdoin Matin muuttopäivä tuli. Seuraavaksi aamuksi olin tilannut lukkojen vaihtamisen. Se oli tarpeen, sillä Matti ilmestyi jo aamupäivällä omien avaimiensa kanssa. Kun ne eivät sopineet lukkoon, enkä avannut ovea, hän seisoi oven takana tuijottaen.
Taloudellisesti hävisin erossa, sillä palkkaamani lakinainen ei pitänyt puoliani kunnolla. Olin lopulta niin henkisesti voimaton, että ajattelin, että raha on vain rahaa.
Välimme Matin kanssa eivät ole vieläkään parantuneet emmekä ole tekemisissä.
”Ihaninta on henkinen vapaus”
Olen voinut todella hyvin eron jälkeen. Kun eropäätös oli tehty, pääsin työstämään eroa voimaannuttavan valokuvan keinoin. Se oli minulle toimiva yksilöterapian muoto. Olen kirjoittanut myös runokirjan. Se sai alkunsa sinä yönä, jolloin Matti jäi kiinni treffipalstoilla käymisestä.
Kävin myös Eläkeliiton erokurssin vuosi avioeron jälkeen. Oli tärkeää saada asiantuntijavetoinen vertaisryhmä, joka luotsasi eteenpäin vanhojen märehtimisen sijaan. Myös tosiystävät ovat olleet tärkeä tuki.
Ihaninta yksin olemisessa on henkinen vapaus. Se, että on hyvä hengittää ja oma koti, jossa ei tarvitse pelätä. Olen oppinut jopa makaamaan sohvalla rennosti ja nyt saan valita itse ne ohjelmat, joita haluan katsoa. Kuuntelen myös musiikkia ja ulkoilen paljon. Eron jälkeen minulle on tapahtunut paljon hyviä asioita. Moni onkin sanonut, että ”sinähän loistat”!
Ajattelin, että elämääni ei tule toista miestä. Tapasin kuitenkin miehen, joka edustaa erilaista mieskuvaa kuin entinen puolisoni. Hänen kanssaan olemme tutustuneet rauhassa, käyneet konserteissa, tehneet ruokaa yhdessä ja matkustelleet.
Minulla ei silti ole sellainen olo, että haluan vain asua yksin kodissani enkä halaja enää naimisiin. Mietin rauhassa millaisen loppuelämän haluan – sekin vastaus putkahtaa sieltä sitten.
Haastateltavan nimi on muutettu.
Artikkeli on julkaistu Ilta-Sanomissa alun perin 26.3.2018.
