Seksi & Parisuhde

Etkö ole löytänyt sopivaa vai olisitko sittenkin sitoutumiskammoinen? Käytöksesi tietyssä vaiheessa suhdetta voi paljastaa sen

Julkaistu:

Sitoutumiskammo
Sitoutumattomuus on eräänlaista itsesuojelua, sanoo Väestöliiton parisuhdetiimin esimies Heli Vaaranen.
Ihminen, joka toistuvasti ennemmin lopettaa parisuhteen kuin suostuu viemään sitä vakiintuneemmalle pohjalle, saattaa kärsiä sitoutumiskammosta. Sitoutumiskammo on pohjimmiltaan pelkoa ja epävarmuutta tulevasta ja se pohjaa usein henkilön aikaisempiin parisuhdekokemuksiin.

– Sitoutumattomuus on eräänlaista itsesuojelua, sillä henkilö katsoo, että sitoutuminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa voisi olla hankalaa tai kyseessä olisi muuten siirtymä ojasta allikkoon, luonnehtii Väestöliiton parisuhdetiimin esimies Heli Vaaranen.

Sitoutumisen välttelyyn voi johtaa esimerkiksi aiempi oma, huono kokemus sitoutumisesta.

– Henkilö, johon on sitouduttu, on voinut aiheuttaa suuren pettymyksen, petoksen tai sitoutuminen on voinut johtaa tilanteeseen, jossa tulilinjalla on ollut oma hyvinvointi tai jopa mielenterveys, Vaaranen toteaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Taustalla olevat ikävät kokemukset voivat olla myös esimerkiksi heijastumia lapsuudessa nähdyistä huonoista parisuhteista tai seurausta lapsuuden turvattomista kiintymyssuhteista.

Jos on nähnyt oman äidin tai isän kärsivän sitoutuneessa suhteessaan tai suhde on ollut riitainen, lapsi on saanut sitoutumisesta huonon kuvan, joka vaikuttaa myöhemmin omaan haluun sitoutua.

– Lapsella ei ole muita esimerkkejä kuin yhdet vanhemmat. Jos tässä parisuhteessa on kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä tai pahaa oloa, lapsi luulee, että tällaisia suhteet ovat.

Viihteessä sitoutumiskammoiset tai yhden yön juttuja ketjuttavat tv-sarjojen ja elokuvien päähenkilöt ovat nykyisin arkipäivää. Heli Vaaranen näkee, että viihteen esimerkit vaikuttavat laajasti yhteiskunnallisiin normeihin ja sitä kautta myös ihmisten käyttäytymiseen ja sitoutumiseen suhtautumiseen.

– Esimerkiksi vielä 1980-luvulla oli täysin tavallista avioitua nuorena ja perustaa hyvin perinteinen perhe.

Kolmas kerta on jo selkeästi toistuva kuvio

Jos omaa sitoutumiskammoaan ei huomaa, se voi johtaa parisuhteessa kelluvaan elämään, jossa ei tehdä päätöksiä parisuhteen vakiintumisesta eikä suhde oikeastaan etene.

– Seurustelusuhteessa lilluminen voi kestää hyvinkin pitkiä aikoja, Vaaranen toteaa.

Sitoutumiskammoinen itse ei välttämättä kärsi tilanteesta. Hän saattaa jopa kokea tilanteen mukavaksi, kunhan hän vain onnistuu pitkittämään päätöksentekoa ja siirtämään sitoutumista aina vain eteenpäin.

Ongelmia voi tulla, jos seurustelukumppani haluaisi suhteen vakavammalle pohjalle ja tavoitella parisuhteen tavallisia virstanpylväitä kuten yhteenmuuttoa, kihlausta, avioliittoa ja lapsia.

– Tällöin kumppani saattaa voida huonosti, sillä hän joutuu elämään odottavaa elämää. Ihminen saattaa odottaa vuosia ja vuosikymmeniä, että toinen muuttuu. Tilanne voi aiheuttaa myös riitaisuutta suhteeseen, Vaaranen varoittaa.

Oman sitoutumiskammonsa voi tunnistaa seuraamalla omien seurustelusuhteidensa rytmiä. Mikäli huomaa, että itsellä on toistuvasti vaikeuksia edetä suhteissa vakavamman sitoutumisen vaiheeseen, kyseessä voi olla sitoutumiskammo.

– Voi olla niin, että kun alkaa seurustella, lähentyy ja toinen alkaa puhua vakavammasta suhteesta, itsellä syntyy halu erota juuri siinä vaiheessa. Kun tämä tapahtuu kolmannen kerran, se on jo selkeästi toistuva kuvio, Vaaranen kertoo.

Sitoutumiskammoisen kumppanillakin on vastuu

Kun tunnistaa sitoutumiskammonsa, edessä on valinnan paikka. Sitä voi joko jatkaa kelluntaansa tai pyrkiä pääsemään oman kammonsa herraksi:

– Psykoterapiassa voi tarkastella omia kiintymyssuhdevaurioitaan ja luottamuksen puutetta, jotka ovat voineet syntyä jo lapsuudessa. Silloin on tavattoman tärkeää, että kumppani ymmärtää, mistä on kyse ja käsittää, että toisella on perusturvallisuuden ja luottamuksen puute. Ja että niitä on mahdollista hoitaa.

Mikäli sitoutumiskammoinen taas haluaa jatkaa mukavaa kelluntaansa, Vaaranen kannustaa ottamaan vastuun tilanteesta:

– Siinä pitää miettiä, että vetääkö kelluntaansa mukaan toisen ihmisen, joka ei halua välttämättä elää sellaista päämäärätöntä elämää, vai ottaako kumppanikseen ihmisen, jonka kanssa ottaa niitä vakiintumisen askeleita.

Vastuu on myös sitoutumiskammoisen kumppanilla, sillä vain hän voi päättää, kuinka kauan katselee tilannetta ja odottelee toisen muuttuvan.

– Itse pitää päättää, mitä tekee omalla elämällään. Kenenkään missio ei voi olla muuttaa toista ihmistä vastoin tämän tahtoa eikä rajaton odottaminen ole kovin hyvä elämänstrategia, Vaaranen tarkentaa.

Sitoutumiskammoinen voi myös havahtua haluamaan perheen

Sitoutumattomuus parisuhteissa voi myös päättyä siihen, että sitoutumiskammoinen havahtuu haluavansa perheen ja päättää vakiintua pelostaan huolimatta. Näin käy erityisesti sitoutumiskammoisille naisille, mutta myös miehille.

– Jos on elänyt ilman parisuhteita siihen asti, eikä ole opetellut parisuhdetaitoja kuten joustavuutta, toisen huomioonottamista ja tämän läsnäolon sietämistä, siinä saattaa suhteen aluksi olla jo hätää kärsimässä, Vaaranen huomauttaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt