Seksi & Parisuhde

Sillä hetkellä tiesin, että suhde on ohi – eronneet kertovat, milloin päätös lähtemisestä oli selvä

Julkaistu:

Ero
Milloin on parempi vain erota? Lukijoillamme on monenlaisia ajatuksia aiheesta.
Nostimme tällä viikolla esiin kysymyksen siitä, mistä tietää, milloin kannattaa todella vain heittää hanskat tiskiin parisuhteessa.

Lue lisää: Erotako vai ei? Psykologi: Tästä tiedät todella, että suhteesta kannattaa vain lähteä

Väestöliiton psykologi Anna Salmi korosti eroamisen olevan ennen kaikkea prosessi, jossa toisesta irrottaudutaan tunnetasolla.

– Kun ihminen tunnistaa, että minulla ei ole enää mitään tahtoa olla tässä suhteessa, juttu on yleensä lopullisesti ohi, Salmi kiteytti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ero on aina kova paikka

Myös Ilta-Sanomien lukijat kertoivat runsaasti omia kokemuksiaan eroamisesta.

Keskustelussa korostuivat erityisesti ajatukset siitä, että ero ei ole koskaan helppo paikka, olipa kyseessä lyhyt lempi tai vuosikausien pituinen avioliitto.

– Stressi pilaa henkisen ja fyysisen terveyden sekä parisuhteen. Stressin hallinnan opettelemalla pärjää parisuhteessa, perheessä ja töissä, eräs lukija pohdiskelee.

– Ja sitten pitää vielä muistaa, että eroon liittyy usein perhe. Jos parisuhde on kahdenkeskinen, on se eri asia kuin se, jos eroon liittyy lapsia. Nykyään puhutaan avioeroista, mutta käytännössä kyseessä on perheen hajoaminen. Tapaamisviikonloput tai -viikot ei perhettä korvaa, vaikka sanottaisiin mitä, toinen kommentoija muistuttaa.

Yksinäisyyttä suhteessa

Näin lukijat vastasivat kysymykseen: Mistä tiesit, että suhde on ohi?

Juurikin siitä, että toisesta tuli täysin yhdentekevä. Ei ollut enää mitään tunteita, ei inhoa, vihaa saati rakkautta. Ei enää sitä tahtoa rakastaa. Olisi pitänyt lähteä vielä vähän aikaisemmin, mutta perheellisenä päätös on vaikea. Onneksi sen kuitenkin tein. Lapsille ero oli vaikea, mutta kaikesta on ajan kanssa selvitty.”

Silloin tietää, että pitää erota, kun ei voi enää jatkaa. Naisilla se on usein paha yksinäisyyden tunne suhteessa. Miehillä se saattaa liittyä enemmän seksiin eli sen puutteeseen ja haluamattomuuteen sekä toimimattomuuteen. Lapsillekin parempi, että on hyvinvoivat vanhemmat.”

Tiesin siitä, kun toisella aivan omat menot, ja meidän yhteiseen aikaan ei voinut panostaa. Hänen ystävänsä, asiansa eivät kuuluneet minulle. Kun soitin, puhelimeen ei vastattu. Meidän ollessa yhdessä puhelin oli äänettömällä tai lentotilassa. Sitten vielä ihmetteli, kuinka julmasti ja yllättäen hänet jätin, vaikka oli hyvin tietoinen, miksi näin kävi.”

Ahdisti mennä samaan huoneeseen

Kaikki muu lähestulkoon on mahdollista neuvotella, mutta vieraissa käyntiä ei. Siitä jää tiedostamattakin inho, jota on mahdoton unohtaa, vaikka kuinka itselleenkin valehtelisi. Tämä on asia, joka pitäisi käsitellä jo suhteen alussa, jottei tekisi tyhmyyksiä. Niitä ei vain pysty korjaamaan, jos oikeasti haluaa suhteen kestävän.”

Siitä tiesin, että on aika erota, kun ahdisti mennä samaan huoneeseen, eikä pystynyt enää koskettamaan toista. Miehen prioriteetit olivat vuosien ajan – oikeastaan alusta lähtien – jossain muualla kuin tämän ihmissuhteen hoitamisessa tai perheestä huolehtimisessa. Olisi pitänyt lähteä jo paljon aiemmin.”

Suhteesta pitää lähteä aina silloin, jos kumppani vähättelee tai jatkuvasti arvostelee ja rajoittaa kaikkea tekemistä negatiivisella sävyllä – saati käy käsiksi väkivaltaisesti!”

Suhde pelkkä itsestäänselvyys

Yksi suurimmista syistä on mielestäni toisen pitäminen itsestäänselvyytenä. Toinen on nalkutus. Kodin pitäisi olla paikka, jonne on hyvä ja turvallinen tulla pitkän työpäivän jälkeen. Vanhempani erosivat, kun olin teini. Olin todella helpottunut, sillä äidin nalkutus isälle oli kauheinta mitä lapsi voi tietää. Sen opin, että omalle miehelleni en ole ikinä nalkuttanut. Niin kamalaa puolisoa ei kukaan ansaitse.”

Silloin kun joutuu ’heiluttamaan häntää’, miellyttämään, muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ei koskaan enää.”

Jos toinen ei pysty hyväksymään sinua sellaisena kuin olet, ei hän ansaitse sinua. Ei tunnu toimivan, kun kumppanilta vaaditaan kymmentä asiaa, mutta itse ei olla valmiita joustamaan. Tulin siihen tulokseen että olen mieluummin yksin kuin jonkun kyykytettävänä.”

”Omat silmäni avautuivat vasta silloin”

Mies oli niin ihana suhteen alkuaikoina, ja menimme kihloihin. Hän muutti luokseni ihan mukavaan taloon omasta vuokrakämpästään. Muutamassa vuodessa silmäni avautuivat totuudelle: elän patologisen valehtelijan kanssa. Aluksi onnistui selittämään itsensä kuiville, mutta lopullinen käry kävi hieman liian isossa asiassa. Hän pakeni tavoittamattomiin ja jo muutaman viikon kuluttua yritti takaisin luokseni. Ovi ei auennut enää hänelle.

En ole niin riippuvainen kenestäkään miehestä, että antaisin hänen suistaa oman talouteni konkurssiin. Sillä se siitä olisi seurannut, mikäli suhteemme olisi saanut jatkua.”

Mies töissä toisella puolella maata. Unohti tulla kotiin, hakea lapsen päiväkodista, hävisi yöllä ja taas oli lapsi vailla aikuista, kun äiti oli menossa aamuvuoroon viikonloppuna. Sammui lasta nukuttaessa, kun olin iltavuorossa... Kymmeniä, ellei satoja tällaisia tapauksia kävi, ennen kuin itse kasvoin aikuiseksi ja pistin rentun pihalle.

Päiväkodista tuli viesti, miten poika on muuttunut noin erilaiseksi, iloiseksi, sosiaaliseksi, rauhallisemmaksi, ja toisten kiusaaminen oli jäänyt pois. Omat silmät avautuivat vasta silloin. Nyt 21-vuotias muistelee, miten elämä muuttui erilaiseksi kun ”isä” poistettiin kuvioista. Kunpa olisin kasvanut itse aikuiseksi ja myöntänyt tilanteen olevan korjaamaton jo aiemmin! Nyt nuori aikuinen on itse valinnut oman tapansa pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. Tapaavat kuulemma pari kertaa vuodessa.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt