Moni eroaa eläkkeellä, mutta edessä voi olla yllättäviä vaikeuksia: ”Mersun etupenkiltä on vaikea hypätä bussin takapenkille”

Moni pari eroaa eläkeiässä. Edessä voi olla yllättäviä vaikeuksia: miten tehdään ruokaa, miten pärjää kotirouvan eläkkeellä – ja pystyykö ex-puolison kohtaamaan lapsenlapsen synttäreillä.

17.3.2018 8:12

Yli 55-vuotiaiden avioerojen määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen 26 vuoden aikana. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 1990 yli 55-vuotiaiden avioeroja oli yhteensä 676, vuonna 2016 niitä tilastoitiin jo 1 560. Kun avioerojen määrä suhteutetaan saman ikäryhmän naimisissa olevien määrään, nousu on 41 prosenttia.

Avioerojen lisääntymisen takana on monta tekijää. Esimerkiksi avioeroihin liittyvät asenteet ovat löyhentyneet takavuosikymmenten minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako -ajattelusta.

Avioeronneisiin ei myöskään enää lyödä automaattisesti häpeän tai epäonnistumisen leimaa, eivätkä puolisot ole enää samalla tavalla taloudellisesti riippuvaisia toisistaan kuin aikaisemmin.

Ajan henki kannustaa tavoittelemaan omaa onnellisuutta velvollisuuksien alle tukahtumisen sijaan. Kun tuttavapiiristä yksi pari eroaa, toinen huonossa liitossa sinnittelevä aviopari saattaa alkaa nähdä avioeron yhtenä mahdollisuutena myös oman tilanteensa ratkaisuun.

– Eroamisen kynnys on edelleen iäkkäämmillä korkeampi kuin nuoremmilla, kertoo Eläkeliiton Erosta eheäksi -eroryhmän kouluttajana vuodesta 2002 työskennellyt psykoterapeutti Terhi Vedenkivi.

Iäkkään parin avioero koskettaa parin koko elinpiiriä: lapsia, lapsenlapsia, yhteisiä ystäviä, jopa vanhempia, jos he ovat vielä elossa.

– Usein eron yhteydessä menetetään tärkeitä läheisiä, ja mukaan tulevat myös lojaliteettiasiat eli kuka on kenenkin puolella, kertoo Vedenkivi.

Tilanne voi tulla raskaana yllätyksenä parille, joka on saattanut elää yhdessä vuosikymmeniä ilman, että kukaan on edes kysynyt, miten suhteessa menee. Ja kun viimein tekee eropäätöksen, ihmiset alkavat arvostella.

– Iäkkäiden avioeroissa on tällaista pöhinää enemmän kuin nuorten eroissa. Kun ihminen on siinä tilanteessa muutenkin rikki, ympäristön reaktiot uppoavat. Näissä tilanteissa miehet jäävät usein ilman tukea, naiset osaavat koota verkostonsa paremmin, kertoo Vedenkivi.

 Usein eron yhteydessä menetetään tärkeitä läheisiä, ja mukaan tulevat myös lojaliteettiasiat eli kuka on kenenkin puolella.

Toisinaan iäkkään parin avioero laittaa suvun miettimään, että tuleeko häistä ja ristiäisistä eronneiden isovanhempien taistelutanner. Ja jos vain toinen saa tulla, kumpi kutsutaan? Ja kutsutaanko tämän uusi puoliso, jos sellainen on?

– Tämä on tosi kuuma peruna. Lapsenlapsille saatetaan järjestää kahdet syntymäpäiväjuhlat, koska isovanhemmat eivät mahdu saman katon alle, Vedenkivi kuvailee.

Vaarana on, että koko suku joutuu jäämään näihin asemiin pitkäksikin ajaksi.

– Eroarven ei pitäisi antaa jäädä vaikuttamaan yli sukupolvien. Lapsenlapsetkin käyvät läpi isovanhempien eron aiheuttamia tunteita. Joskus suku saattaa menettää toisen puolison, kun tämä rakentaa elämänsä uusiksi. Se voi olla suru kaikille.

 Eroarven ei pitäisi antaa jäädä vaikuttamaan yli sukupolvien. Lapsenlapsetkin käyvät läpi isovanhempien eron aiheuttamia tunteita.

Vanhemmalla iällä eron syyt ovat usein samanlaisia kuin nuoremmilla, mutta mukana on myös ikään liittyviä erityispiirteitä:

– Uskottomuus on yleisin eron syy. Voi olla, että siitä on selvitty avioliiton aikana jo useasti, vaan tällä kertaa puoliso on lähtenyt lopullisesti jonkun toisen matkaan, aloittaa Vedenkivi.

Joskus puoliso sairastuu vakavasti, mutta toinen ei kestäkään sairautta ja lähtee pois. Yleensä taustalla on se, että puolisot ovat jo pidemmän aikaa ajautuneet kauemmaksi toisistaan.

Eläköitymiseen ladataan usein paljon odotuksia. Mielikuvissa voi olla, että sitten kun ollaan eläkkeellä, voidaan viimein matkustella ja rakentaa se savusauna:

– Kun tämä ”sitten kun -elämä” voisi alkaa, saattaa olla, että käsittelemättömät asiat tai vierauden tunne tulevat niin voimakkaiksi, että pari ei pysty olemaan yhdessä. Saattaa myös paljastua, että vain toinen on haaveillut näistä asioista, Vedenkivi kertoo.

Avioerojen takana on usein myös alkoholi. Toisinaan kumppanin juomista on katsellut jo pidempään, mutta jossain vaiheessa mittari tulee täyteen:

– Eläkkeellä on aikaa ryypätä enemmän. Se tuo myös mukanaan kaatumisia ja muistiongelmia, joita toinen ei jaksa enää katsoa, Vedenkivi kuvailee.

Eron taustalla saattaa olla myös yksilöllinen kasvutarina, jonka päähenkilö ei enää tunnista itseään siitä peilistä, jota aviopuoliso tarjoaa.

– Liiton valtasuhteet voivat olla epätasapainossa tai siellä voi olla mustasukkaisuutta, persoonallisuushäiriöitä tai perheväkivaltaa. Voi myös olla, että toinen puolisoista on alistunut jo vuosia, mutta ei enää vain jaksa tai pysty samaan.

 He olivat tilanteessa, jossa oli parempi odottaa leskeneläkettä kuin jäädä eron myötä tyhjän päälle. Mersun etupenkiltä on vaikea hypätä bussin takapenkille.

Osa päättää avioerosta itsenäisesti ja jättää kumppanilleen vain lapun pöydälle, jos sitäkään. Sanomatta lähteminen on aina raskasta jätetylle osapuolelle, sillä ihmisellä on tarve selvittää, mitä tapahtui. Jos toinen ei kerro lähdön syytä, tarina täytyy rakentaa itse.

Vaikka iäkkäämpien avioerojen määrä on lisääntynyt, eroamisen kynnys on edelleen iäkkäämmillä korkeampi kuin nuoremmilla. Toisinaan varsinainen ero on jo tapahtunut asteittain, vaikka avioerohakemusta ei ole jätetty.

– Erokursseilla ajatellaan avioliittoa köytenä, jossa on useita säkeitä, jotka katkeavat yksi toisensa jälkeen. On kumppanuuden ero, tunne-ero, sosiaalinen ero, taloudellinen ero, juridinen ero, vanhemmuuden ero, isovanhemmuuden ero… Voi olla, että se köysi on jo aika ohut, vaikka eroa ei ole haettu, ja liitossa yritetään vielä sinnitellä, Vedenkivi kuvailee.

 Vanhempi ikäluokka liittää avioeroon epäonnistumisen. Leskille tuodaan kukkia ja otetaan osaa, mutta eronneille ei.

Joskus ratkaisua siirretään taloudellisista tai sosiaalisista syistä.

– Monesti huonoa liittoa oppii sietämään, eikä edes tiedä, mitä elämä voisi muuten olla. Usein suhteessa on ollut sitä hyvääkin. Jotkut taas ovat kiintyneitä enemmän mökkeihinsä kun puolisoihinsa, eivätkä halua menettää rakasta omaisuuttaan.

Ensimmäisillä Erosta eheäksi -kursseilla oli mukana myös yli 80-vuotiaita naisia, edustusrouvia, jotka eivät olleet tienanneet lainkaan työeläkettä.

– He olivat tilanteessa, jossa oli parempi odottaa leskeneläkettä kuin jäädä eron myötä tyhjän päälle. Mersun etupenkiltä on vaikea hypätä bussin takapenkille. Tällaista ei ole enää niin paljon nuoremmissa eläkeläisissä, Vedenkivi kertoo.

Yksi eroa hidastava kysymys on myös se, että ”mitä muut ihmiset sanovat, jos me eroamme”.

– Vanhempi ikäluokka liittää avioeroon epäonnistumisen. Siihen liittyvä häpeä ja syyllisyys ovat pitkä prosessi. Jos verrataan samanikäisiin leskiin, heille tuodaan kukkapuska ja otetaan osaa, mutta eronneille ei osteta kukkia.

Kun on ollut koko aikuisen elämänsä toisen ihmisen kanssa, eron tuoma elämänmuutos on suuri.

– Alussa voi tuntea itsensä syylliseksi ja häpeälliseksi. Avioero on kriisi, ja se saattaa tuoda mukanaan stressiä muutosta, omaisuuden jakamisesta ja elintason laskusta.

Kun keho ei enää kestä kriisejä samalla tavalla kuin nuorempana, myös fyysinen sairastumisriski kasvaa.

– Fyysisellä puolella voi olla unettomuutta, ruokahalu katoaa, vanhat krempat pahenevat, itsestä huolehtiminen vähenee ja rintasyöpäriskikin lisääntyy, Vedenkivi kertoo.

– Monia pelottaa, että eron myötä jää loppuiäkseen yksin. Sekin pelottaa, miten pärjää yksin ja kuinka pärjää turvattomuuden kanssa. Yhtäkkiä tuntuu, että on paljon työtä, jos aikaisemmin toinen on hoitanut puolet asioista. Ahdistuksen määrä voi tuntua sietämättömältä, Vedenkivi luettelee.

Vanhemmalla polvella on selkeämmin miesten ja naisten töitä kuin nuoremmilla. Eron myötä saattaa joutua perehtymään ruuanlaittoon, pyykinpesuun, sosiaalisen verkoston ylläpitämiseen ja syntymäpäivien muistamiseen tai autonhuoltoon, pannuhuoneen toimintaan, veneen tai laiturin laskemiseen ja nuohoamiseen.

 Yhtäkkiä tuntuu, että on paljon työtä, jos aikaisemmin toinen on hoitanut puolet asioista. Ahdistuksen määrä voi tuntua sietämättömältä.

Se, miten nopeasti kriisistä pääsee jaloilleen, riippuu sisäisestä työstä. Kun arvostaa itseään ja ymmärtää, että voi itse tehdä elämälleen jotain, antaa itselleen mahdollisuuden uuteen alkuun.

– Vähitellen alkaakin tuntua hyvältä, että saa tilaa itselleen, eikä tarvitse katsoa toisen juomista, kuunnella mustasukkaisuutta tai edes miettiä, että missä puoliso menee.

Jos huonossa liitossa on sinnitellyt pitkään, eron jälkeen saattaa tuntua, että on menettänyt elämää, eikä iäkkäänä enää ole samoja mahdollisuuksia onneen kuin aikaisemmin.

– Aika pian ihmiset kuitenkin toipuvat ja uudelleenpariutuminen tulee jossain kohtaa mietittäväksi.

Jos sattuu olemaan eron jätetty osapuoli, ikäviin tunteisiin saattaa jäädä kiinni tiukastikin.

– Erojen alkuasetelma on usein se, että toinen on uhri ja toinen on syypää. On hyvä miettiä, että milloin on itse lähtenyt siitä liitosta ja katkaissut säikeen suhdeköydestä. Usein nimittäin se lähtijäkin kokee olevansa liitossa kovin hylätty, Vedenkivi huomauttaa.

Vaikka yksi maailman seitsemästä miljardista ihmisestä olisi kohdellut huonosti, samaa uskomusta ei kannata siirtää kaikkiin miehiin tai naisiin.

– Kun pääsee eron vihasta, kiukusta, pettymyksestä ja loukkaantumisesta läpi, se johtaa usein puhtaaseen suruun, joka antaa mahdollisuuden luopua siitä, mitä ei enää ole. Ja surun kautta pääsee rakentamaan uutta, Vedenkivi kuvailee.

Älä likaa lapsesi suhdetta toiseen vanhempaan

Iäkkäämpien avioeroissa on tyypillistä, että eronnut vanhempi saattaa tukeutua liikaa aikuisiin lapsiinsa ja pitää heitä terapeutteinaan.

– Jos erossa nojaa liikaa lapsiin, se rasittaa koko sukua. Lapsella on oikeus myös toiseen vanhempaan, eikä sitä suhdetta tulisi liata. Paras tapa on ottaa itse vastuu omista tunteista ja toipumisesta ja jakaa niitä vertaistensa kanssa, Terhi Vedenkivi toteaa.

Eläkeliiton Erosta eheäksi -kurssien toimivuus perustuu juuri vertaistuen voimaan.

– Vertaistuki on tutkitusti kaikista auttavin apu elämän isoissa muutoksissa. Siinä voi jakaa paljon, eikä asian käsittelemiseen liity häpeää, sillä kaikki ovat kokeneet saman, Vedenkivi kertoo.

Eläkeliiton erokurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille.

– Kurssilla työskennellään tulevaisuussuuntaisesti, eli kuka minä olen nyt omana itsenäni. Toiveena on, että kurssin alkaessa elämä olisi jo tasoittunut eron jälkeen niin, että aika ei menisi puolison haukkumiseksi tai takaisin toivomiseksi, Vedenkivi perustelee.

Kursseilla tähdätään siihen, että kurssilaisista tulee onnellisia eronneita.

– Kun käy eron ja eheytymistyön loppuun saakka, voi sanoa hyvällä mielellä, että ”olen ollut naimissa ja olen eronnut” ja muuttaa eron tabu-luonteisuutta. Siten voi tulla yhdeksi esimerkiksi siitä, että erosta voi selvitä ja se voi olla hyväkin ratkaisu, Vedenkivi kuvailee.

Iäkkäämpinä eronneille ei ole tarjolla yhtä paljon vertaistukea kuin leskille. Vertaistuen saaminen on vielä haastavampaa, jos asuu pienellä paikkakunnalla tai maaseudulla, jossa on se kylän ainoa iäkkäänä eronnut pariskunta.

– Kun sitkeästi hakee, avun löytää aina. Eläkeliiton kautta voi saada koulutettua puhelinvertaistukea, jolloin esimerkiksi Rovaniemellä asuva eronnut voi puhua helsinkiläisen tukihenkilön kanssa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?