Sinkku Maria, 34, kävi lupaavilla Tinder-treffeillä – fiilis muuttui hetkessä ravintolasta lähtiessä - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

Sinkku Maria, 34, kävi lupaavilla Tinder-treffeillä – fiilis muuttui hetkessä ravintolasta lähtiessä

Digideittailu on mullistanut elämänkumppanin etsimisen. Kun tarjontaa on valtavasti ja kriteerit kovat, seuraukset ovat joskus karuja.

24.11.2017 7:25

Elämänkumppanin etsiminen on mullistunut. Terveysbuumi on tehnyt ravintoloissa istumisesta epätrendikästä, joten romansseja ei enää synny baaritiskillä kuten ennen. Tilalle on tullut digideittailu.

Tinderissä tarjontaa on niin valtavasti, että valintaa on vaikea tehdä. Iän myötä omat kumppanikriteerit nousevat ja samalla olisi mahduttauduttava toisten kriteereihin – toisinaan treffeillä tuntee olevansa työpaikkahaastattelussa, jos niille edes pääsee valokuvansa ja profiilitietojensa perusteella.

  • Kuuntele jutun alussa olevalta videolta 1,5 vuotta sinkkuna olleen Juhan, 35, Tinder-kokemuksista.

Yhtälön seurauksena digideittailussa on yleistynyt tökerö käyttäytyminen, jota ihmettelevät sekä miehet että naiset. Yksinkertaisimmillaan tämänkin ajan parisuhdetta etsivien sinkkujen suurin haaste on se, että miten löytäisi juuri itselle sopivan kumppanin, kertoo Väestöliiton parisuhdetiimin psykologi ja psykoterapeutti Anna Salmi.

Salmi siteeraa Lontoon ja Rooman yliopistoissa tehtyjä deittisovellus Tinderiin liittyviä tutkimuksia, joiden mukaan miehet saavat matchin 0,6 prosentin todennäköisyydellä ja naiset 10 prosentin todennäköisyydellä.

– On selvitetty, että 19 miljoonasta aloitusviestistä 39 prosenttia ei saa koskaan vastausta ja 11 prosenttia keskusteluista lopahtaa kahteen viestiin. Tässä deittailumuodossa on hirveän paljon höttöä, joka varmasti tuo siihen omaan rasittavuutensa, Salmi näkee.

Tinderiä käyttävät miehet ovat tyytymättömiä siihen, että eivät saa riittävästi matcheja, ja naiset kokevat, että eivät pääse riittävän syvään keskusteluyhteyteen.

– Iso osa Tinderin käyttäjistä kokee turhautumista, mutta suurin osa aikoo käyttää sitä uudelleen. Tinder tarjoaa mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä, mutta samalla sovelluksen shoppailuhenkisyys ja muu pinnallisuus turhauttaa ja väsyttää monia, Salmi kertoo.

IS:n haastattelemat sinkut kertovat omista kokemuksistaan.

Kalle, 36, sinkkuna reilun vuoden:

Olen käyttänyt kumppanin etsimiseen paljon Tinderiä. Siellä meno on aika pinnallista, ihmisestä näkee vain muutaman kuvan, eikä tekstiäkään paljon mahdu.

Niiden treffien kanssa on useimmiten käynyt niin, että tavatessa joko toista osapuolta tai itseä ei kiinnosta. Sitä saa koluta läpi aika monet ensimmäiset treffit, että homma etenee toiseen tai kolmanteen tapaamiseen. Siellä moni myös jättää vastaamatta. Jos treffien jälkeen kadotaan kuin pieru Saharaan, ei sekään ole kiva. Suomi 24:n ja Happy Pancaken profiilien kautta ihmisiin pääsee syvemmälle.

 Joillakin biologinen kello on tikittänyt liian kovaa.

Olen tapaillut muutamaa naista pidempään, mutta yleensä kuukauden kohdalla homma on loppunut. Joillakin biologinen kello on tikittänyt liian kovaa. Sillä ole enää mitään järjen kanssa tekemistä, jos kuukauden jälkeen jo ehdotetaan vauvan hankkimista. Haluan perheen, mutta näen, että kumppani pitää tuntea paremmin. En halua lasta suhteeseen, joka ei ole varmalla pohjalla. Sitä päätyisi pian yh- tai viikonloppuisäksi.

Eräs toinen nainen ilmoitti kuukauden jälkeen, että hän muuttaa minun luokseni. Tapasin eräissä bileissä kaverin tutun naisen, joka tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Hän oli muuttamassa toiseen kaupunkiin ja oletti, että minä jättäisin työpaikkani, möisin asuntoni ja muuttaisin hänen kanssaan.

Pari naista olen vienyt näytille lapsuudenkotiini. Vanhemmat ja sisko eivät hyväksyneet heitä, asiasta tuli ilmiriita, ja me lähdimme ovet paukkuen pois.

Moni naisista syö mielialalääkkeitä, ja täytyy sanoa, että niiden syöminen näkyy, vaikka yrittäisi ajatella, että se ei haittaa. On tässä tullut ajatus, että ne normaalit ihmiset alkavat olla hakusessa, hyvät naiset ovat varattuja ja netistä löytyy vain jämät. Olisi kiva olla suhteessa, mutta vähitellen alkaa usko lähteä koko hommasta.

Netin ulkopuolella seuran hakeminen on vähän niin ja näin. Työpaikkani on miesvoittoinen ja yleensä baariin menee pitämään hauskaa kavereiden kanssa eikä iskemään naisia. Koen myös, että julkisilla paikoilla naisia on vaikea lähestyä. Ei sitä halua hävetä kaupan kassalla kieltävän vastauksen vuoksi. Peruspessimistihän ajattelee, että ei se kiinnostava nainen kuitenkaan tykkää minusta.

Sitä sanotaan, että kyllä se oikea sitten kävelee vastaan, mutta eipä ole vielä kävellyt.

Näiden intoa vaimentavien kokemusteni jälkeen olen todennut, että tärkeimpiä asioita minulle ovat tällä hetkellä työ, perhe, harrastukset ja muut omat jutut.”

Saija, 38, sinkkuna noin 5 vuotta:

En ole kertaakaan tässä sinkkuuteni aikana käyttänyt Tinderiä tai muutakaan nettihommaa. Se deittailun puoli ei tunnu omalta, enkä usko, että tilanne muuttuu.

Olen tapaillut ihmisiä, joita olen nähnyt jossain muualla – useimmiten baareissa. Joskus on käynyt niin, että kaverit järjestäisivät sokkotreffit, mutta en ole lähtenyt siihenkään.

 Yleensä tapailu on tyssännyt omaan kriittisyyteeni.

Yleensä tapailu on tyssännyt omaan kriittisyyteeni. Olen ollut sinkku pitkään, enkä ole koskaan edes asunut yhdessä kenenkään kanssa. Olen tottunut tällaiseen elämään ja olen monin tavoin hyvin itsenäinen. Siksi en hakemalla hae parisuhdetta tai päädy olemaan jonkun kanssa paremman puutteessa. Olen aina sanonut, että en tarvitse välttämättä penistä, sillä pystyn moniin juttuihin itsekin. Asiat eivät jää miehen puutteen vuoksi tekemättä.

En mielestäni ole utopistinen parisuhdetoiveideni suhteen. Ennemmin haen jotain sellaista, joka todella kolahtaisi, enkä jaksa tyytyä mihinkään puolivillaiseen. Kompromissien tie ei tunnu houkuttelevalta.

Täytyy sanoa, että sellaisia miehiä, josta voisin olla kiinnostunut, tulee eteen aika harvoin. Saatan lähestyä heitä itsekin – en ajattele, että pelkästään miehen kuuluisi tehdä aloite. Onhan se lähestyminen aina vähän jännää, kukapa haluaisi tulla torjutuksi.

Perheen hankkiminen ei ole minulle enää tärkeää. En ole missään vaiheessa haluamalla halunnut lapsia. Nyt kun olen jo tämän ikäinen, en aio lasta hankkia itsenäisestikään. Siitäkin on kokemusta lähipiirissä, kun 41-vuotias ystäväni hankki lapsen yksin.

Osalla näistä miehistä, joita olen tavannut, on ollut lapsia jo entuudestaan. Kukaan ei ole onneksi ehdottanut lapsen hankkimista, se olisi ihan hirveää.

Vaikka sopivaa kumppania ei ole vielä tullut vastaan, olen avoin parisuhteelle sillä meiningillä, että tervetuloa Se Oikea.”

Maria, 34, sinkkuna 7 vuotta:

Kumppanin löytäminen on erittäin vaikeaa. En etsi miestä vaatimuslistan kanssa vaan etsin ihmistä, jonka kanssa on kemiaa ja tulee se tietty tunne. Tapaan todella harvoin ihmisen, jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolinen. Usein tulee vastaan henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita minusta, mutta minä en heistä – ja toisinpäin. Vaikka tässä on kestänyt jo kauan, en vielä ole suostunut luopumaan siitä ainoasta vaatimuksestani.

 Kerran kävin syömässä lupaavan miehen kanssa ja puhuimme, että näkisimme toisenkin kerran. Juuri ennen lähtöä tilanne muuttui vaivaannuttavaksi.

Tässä seitsemän vuoden aikana minulla on ollut yksi puoli vuotta kestänyt suhde ranskalaisen miehen kanssa. Se on myös ainoa kerta, jolloin olen tavannut jonkun nettideittailun ulkopuolella.

Deittailu menee vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tulen vanhemmaksi ja maailma muuttuu. Tinderistä sanotaan, että se on muuttanut ihmissuhteita kertakäyttöisemmiksi ja käyttäytymistä törkeämmäksi. Olen huomannut siellä profiileita selaillessani, että ihmisen profiilin ja koulutustaustan perusteella ei voi päätellä yhtään mitään. Olen saanut törkeimmät kommentit koulutetuilta henkilöiltä, jotka ovat profiilin perusteella fiksuja ihmisiä. Jos juttujen taso on ”onko sulla hyvä perse” -laatua tai seksuaaliperversioiden latelemista, se ei tunnu oikealta.

Kerran kävin syömässä lupaavan miehen kanssa ja puhuimme, että näkisimme toisenkin kerran. Juuri ennen lähtöä tilanne muuttui vaivaannuttavaksi, kun hän halusi pussata. En suostunut ja hän sanoi, että ei tarvitse sitten nähdäkään. Tuntui, että enkö itse ymmärrä käyttäytyä kuten pitäisi, vai onko toinen vähän pöljä.

Pari kertaa on käynyt niin, että mies ehdottaa tiettyä aikaa, ja jos se ei satu sopimaan, hän on poistanut minut matcheistaan heti sen jälkeen.

Olen kokeillut kaikenlaisia sivustoja, Eliittikumppaneita sun muita. Kaikissa tulee samoja törkyehdotuksia ja niissä pyörii samoja ihmisiä. En ole löytänyt Tinderiä parempaa forumia nettideittiskenessä.

 Olen sen ikäinen, että minulle jo sanotaan, että et sitten ajatellut lapsia tehdä.

Kun tässä on ollut jo vuosikausia kaikenlaisia omituisia tyyppejä ja ghostaamista, on tullut olo, että en löydä normaaleja, kivoja tyyppejä lainkaan. Viimeksi olin samalla aaltopituudella henkilön kanssa, joka oli vasta eronnut. Tutustuimme, mutta hän koki pian, että ei ole valmis suhteeseen.

Olen muuttunut kyynisemmäksi kumppanin löytymisen suhteen. Todennäköisyys siihen, että en tapaa enää ketään, kasvaa koko ajan. Yritän valmistautua siihen, että olen jatkossa vain yksin.

Olen sen ikäinen, että minulle jo sanotaan, että et sitten ajatellut lapsia tehdä. Lapsiasian olen ajatellut niin, että haluan lapsia, jos löydän oikean ihmisen. Biologinen kello tikittää kyllä, mutta olen nähnyt liian monta tapausta, joissa lapsia on tehty liian aikaisin ja sitten on erottu. Haluan vahvan parisuhteen, jonka pohjalle tuoda niitä muita ihmisiä.

Työpaikallani on minua vanhempia perheellisiä ihmisiä, enkä käy baareissa. Olen miettinyt, miten voisin nostaa arjessani sitä todennäköisyyttä, että tapaisin sopivan ihmisen. Tähän saakka olen hakeutunut lähinnä niiden harrastusten pariin, jotka kiinnostavat itseä. Ei kai tässä muuta voi kuin pitää silmät auki.”

Minna, 33, sinkkuna 8 kuukautta:

Olen ollut parissa pitkässä suhteessa. Niiden myötä minulle tuli ruusuinen kuva siitä, miten suhteet menevät ja kuinka pitkään ne kestävät.

Näiden jälkeen olin noin 7 kuukautta suhteessa, johon omaan tapaani satsasin kaikkeni. Suhde päättyi alle vuosi sitten ikävästi ja ehkä vähän traumaattisestikin. Se romahdutti omaa uskoa ja luottamusta. Olen ollut varovainen ja ehkä vähän kyyninenkin sen suhteen, että keneen voin satsata täysillä. En ehkä kestä enää sitä, että matto lähtee jalkojen alta.

 Joskus suhteen alku tyssää hyvinkin pinnallisiin ominaisuuksiin, kuten pituuteen.

Tilanne on johtanut siihen, että haen kumppanikseni yli-ihmistä. Lähden todella nopeasti analysoimaan ja tulkitsemaan toista ihmistä ja hänen ominaisuuksiaan. Joskus suhteen alku tyssää hyvinkin pinnallisiin ominaisuuksiin, kuten pituuteen.

Elämäntilanteeni on sellainen, että deittikumppaneita olen etsinyt lähinnä Tinderissä, sillä en ole ehtinyt tapahtumiin enkä edes kuntosalille. Baareissa käydessä saatan vähän silmäillä ympärilleni. Suuntaudun voimakkaammin samaan sukupuoleen, joten se potentiaalinen joukko, josta kumppani voisi löytyä, on rajatumpi. Kun tapailee naisia, on myös sellainen mahdollisuus, että toisesta tuleekin kaveri.

Treffit ovat sujuneet pääosin hyvin, mutta Tinderissä on tullut eteen muutama erikoinen käyttäytymismalli. Esimerkiksi se, että vaikka match tulee, kukaan ei kirjoita. Olen ajatellut, että en tee tästä kynnyskysymystä, ja siksi aloitan keskusteluja useammin kuin toiset osapuolet. Aina ei tule vastausta. En ymmärrä sitä, sillä molemmat olemme pitäneet toistemme profiileista, jotta match on ylipäätään tullut. Näyttää, että osa ihmisistä on Tinderissä testaamassa omaa markkina-arvoaan sen sijaan, että hakisi kumppania.

Uskon silti Tinderin mahdollisuuksiin. Edellinen kumppanini löytyi juuri Tinderin kautta.

Tässä 30+-iässä on naisilla se juttu, että vakiintumisen tarve on aika suuri. Huomaan, että itselläni alkaa olla vähän se sama, että en haluaisi haaskata aikaa turhaan. Aiemmin ihmettelin kun kaverit, jotka sinkkuuntuivat 30 ikävuoden jälkeen, ahdistuivat, jos joku Tinderissä ei vastannut päivään tai pariin. Nyt ymmärrän paremmin myös niitä nelikymppisiä serkkujani, jotka ahdistuivat 7–8 vuotta sitten siitä, että heillä ei ollut kumppania.

 Olen huomannut, että jos toisella on ammatti, joka ei vaadi kunnianhimoa tai tavoitteellisuutta, se kertoo jotain myös ihmisestä.

Perheen hankkimisen suhteen minulla ei ole paniikkia. Optimaalisin ratkaisu olisi varmaan kumppani, jolla olisi jo lapsia. Sen ikäisiä, että eivät enää valvoisi öitä ja tarvittaessa pärjäisivät tovin lapsenvahdin kanssa, ja kuitenkin niin nuoria, että heihin saisi emotionaalisen kontaktin.

Tässä kumppania etsiessä yllättävän isoksi asiaksi on muuttunut fiksuus. Toivoisin myös, että tuleva kumppanini huolehtisi läheisistään ja olisi hyvä ympärilleen. Ja tietysti ulkonäölläkin on merkitystä. Jos on sopusuhtainen, hyvännäköinen ja suusta tulee järkevää asiaa, sillä pääsee jo pitkälle. Sitten toki saattaa tulla joku piirre, joka ärsyttää.

Olen huomannut, että jos toisella on ammatti, joka ei vaadi kunnianhimoa tai tavoitteellisuutta, se kertoo jotain myös ihmisestä. Voin sanoa, että tällainen ei olisi minulle sopiva kumppani.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?