Vauvoja vai ei? Lapsettomuuden valinnut nainen ja lapsia haluava mies kertovat kantansa: ”Tästä ei voi tehdä kompromissia” - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

Vauvoja vai ei? Lapsettomuuden valinnut nainen ja lapsia haluava mies kertovat kantansa: ”Tästä ei voi tehdä kompromissia”

Kun kolmikymppinen alkaa käydä treffeillä, on reilua miettiä heti tulevaisuutta.

8.5.2016 14:05

Kun hedelmällisyysiän huvetessa alkaa treffailla, suhteen alussa joutuu väistämättä ottamaan puheeksi sen, kohtaavatko perhehaaveet. Eikä aina ole kyse naisen biologisesta kellosta: moni nainen kertoo treffailleensa miestä, joka haluaa lapsia, ja vastaavasti miehet ihmettelevät naisia, jotka eivät halua lapsia. Kun toiveet eivät kohtaa, ei suhdettakaan ole järkeä jatkaa.

33-vuotias lapsettomuuden valinnut sinkkunainen ja 36-vuotias lapsia haluava sinkkumies kertovat perusteet omien valintojensa takana.

33-vuotias nainen: Kammoksuttaa, että hukkaisin itseni äitiyteen

”Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta saada lapsia, enkä koe suuria tuntemuksia kun näen pieniä lapsia. Olen kyllä tykännyt sukulaisten lapsista, ja tulen toimeen heidän kanssaan.

Toisinaan tunnen menettämisen tuskaa. Tänäänkin töissä tapasin vauvan, joka alkoi flirttailla minulle ja kyyneleet nousivat silmiini kun ajattelin, että tuo ei koske minua. Tuska ei kuitenkaan ole niin suuri, että pyörtäisin päätökseni lapsettomuudesta.

Tarvitsen vapauden, ja sen, mitä saan henkisesti siitä, kun valitsen toisin. Olen herkkä ulkopuolisille ärsykkeille ja tarvitsen paljon omaa rauhaa, jotta pysyn balanssissa. Jos saisin lapsen, pelkäisin, että en voi kantaa täyttä vastuuta tai olla hyvä vanhempi, jos en saa nukkua. Kaverit kyllä sanovat, että kyllä se äitiys sieltä tulee ja hormonit muuttuvat, mutta en usko, että selviytyisin. Huoli ja vastuu lapsesta nousisivat liian suuriksi.

Olen aina työskennellyt aloilla, joilla tulevaisuus on epävarma ja siksi tuntuu, ettei minulla olisi varaakaan saada lasta. Tokihan omalleen haluaisi tarjota taloudellisestikin hyvät lähtökohdat, ettei sitä kiusattaisi koulun pihalla.

 Eniten äitiydessä ehkä kammoksuttaa se, että hukkaisin itseni siihen äitiyteen.

Olin raskaana pari vuotta sitten, mutta päädyin aborttiin. Tilanne oli käsittämätön, sillä isäkokelas oli johtanut minua harhaan ja selvisi, että hän asuu parisuhteessa toisessa kaupungissa. Aborttiin päädyin, koska halusin olla vastuullinen vanhempi: en halunnut lasta sellaisen ihmisen kanssa. Huithapelin, jota perhe-elämä saattaa kiinnostaa ehkä hetken. En halunnut lapselle sitä kohtaloa, että joutuisi itkemään isänsä perään.

Lapsiasiassa on sekin, että on varteenotettava vaihtoehto, että siitä joutuu huolehtimaan yksin. Ja jos jää yksin, niin miten sen vastuun kestää, kun pitää tehdä vitusti töitä ja huolehtia. Aivan kaikki propsit niille vanhemmille, jotka siinä pärjäävät.

Lapsiasia nousee pöydälle aina uuden ihmissuhteen myötä, mutta minulle ei ole kertaakaan tullut vahvaa halua pyörtää päätöstäni. Hetken ”entäs jos” -ajatuksia kyllä, mutta ei sellaista, että tunnetta voisi saada venymään yhdeksän kuukautta, ja sitten koko loppuelämän.

Nyt on tullut aika lyhyen ajan sisällä kaksi sellaista miestä, jotka haluavat lapsen. Toisen kanssa en haluaisi lasta missään nimessä, mutta toisen kanssa olin jo rakastumassa. Tällä miehellä oli jo entuudestaan lapsi, ja olin valmis ottamaan vastuun hänen lapsestaan. Se olisi helpompikin niin. Mutta ongelmaksi nousi se, että mies olisi halunnut vielä lisääkin lapsia ja minusta ei siihen ole. Minulla oli aika raskas olo siitä asiasta. Halusin olla sen ihmisen kanssa, mutta en halunnut niitä lapsia.

Kun se suhde kosahti, olin tietysti surullinen, mutta lapsiasian vuoksi helpottunut.

 Äitini kutoo urakalla villasukkia kavereideni lapsille. Näin taannoin painajaistakin, että hän ilmaisi pettymyksensä lastenlasten puuttumisesta.

Äitini kutoo urakalla villasukkia kavereideni lapsille, mutta en suostu ottamaan vinkkiä vastaan. Näin taannoin painajaistakin, että hän ilmaisi pettymyksensä lastenlasten puuttumisesta. Kavereilta ei oikeastaan ole tullut kyselyitä. Joku heistä sanoi kerran, että olen todella äidillinen ihminen. Olin siitä yllättynyt, vaikka tunnistankin lämpimän huolehtijapuolen itsessäni.

Eniten äitiydessä ehkä kammoksuttaa se, että hukkaisin itseni siihen äitiyteen. On paljon naisia, jotka ovat pelkästään äitejä ja joiden elämänpiiri kiertyy kodin ympärille. Se ei ole minua varten. On jännä, miten äitiys ulottuu niin laajalle alueelle elämässä.

Olen yrittänyt löytää ympäriltäni naisia, jotka ajattelisivat samalla tavalla. Naisia, joille lapsettomuus on oma valinta. Että saisin vahvistusta sille, että näinkin voi elää ja saan päättää itse omasta kehostani ja elämästäni.

On aina jotenkin mahtavaa kun jossain naistenlehdessä joku julkimo perustelee omaa valintaansa. Vaikka itselläni ei ole huippu-uraa ja vaikka eläisin oman pienen elämäni, ei minun mielestäni tarvitse todistella sitä, miksi en ole elämääni tähän jaloon äitiyden tehtävään uhrannut.”

36-vuotias mies: En uhraa elämääni lapsettomuuteen

”Minulle on erittäin selkeää, että seuraavalta suhteeltani haluan myös lapsia, perheen. Vahvin syy haluun taitaa olla ihan dna:han koodattuna: lisääntymisvietti.

Sisarellani ja toisella veljelläni on lapsia, mutta en usko, että se vaikuttaa minuun. En keskimäärin välitä siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai tekevät.

En suinkaan aina ole tiennyt, että haluan isäksi. Ensimmäisen pidemmän parisuhteen aloitin jo 15-vuotiaana. Se oli niin nuorta rakkautta, ettei siinä mitään lapsia mietitty, eikä siinä olisi ollut mitään järkeäkään. Halu perheen perustamiseen on vahvistunut iän myötä.

Kahden aiemman pidemmän suhteen aikana on ollut puhetta siitä, että pitäisi hankkia lapsia. Toisessa lapsiasiaa siirrettiin molempien opiskelujen takia, vaikka muuten ikä alkoi olla jo sellainen, että lapsia olisi voinut ajatellakin. Suhteet vaan ehtivät tulla päätökseensä ennen lasten ilmaantumista.

Olen nyt ollut sinkkumiehenä 2,5 vuotta. Tänä aikana minulla on ollut pari pidempää orastavaa suhdetta, joista olisi voinut jotain tullakin. Toinen naisista oli vasta eronnut eikä halunnut lapsia eikä sen kummemmin vielä parisuhdettakaan. Hän oli mielestään lapsensa jo tehnyt.

 Otan asian kyllä puheeksi ihan saman tien.

Jälkimmäinen nainen olisi voinut tehdä lapsia vielä lisääkin, edellisten jatkeeksi, mutta suhteesta ei sitten tullutkaan mitään.

Minusta on reilua, että molemmilla on heti alusta pitäen tiedossa, että en ala suhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka ei halua lapsia. Otan asian kyllä puheeksi ihan saman tien. Se on minulle sellainen tärkeä asia, koska tässä iässä ei ole enää varaa haaskata aikaa.

En nyt ehkä kuitenkaan ensimmäisenä lyö sitä asiaa pöytää, sillä jossain vaiheessa tulee ihan luonnollisestikin puheeksi se, että mitä kukin tulevaisuudelta haluaa.

Osa naisista, joita olen tapaillut, on sanonut kättelyssä, että kyllähän sitä voisi tehdä lisää lapsia. Osa on tarvinnut miettimisaikaa ja osa on kokenut, että lapsiluku on jo täynnä. Jos nainen ei ole kiinnostunut perheestä, olemme siirtyneet aika suoraan kaverilinjalle. En ole mikään siltojenpolttelijaluonne, niin se on ainakin tähän saakka mennyt aika luontevasti.

Naisten ämpyilystä huolimatta olen huomannut, että minun on pakko olla tässä asiassa uskollinen itselleni ja sille, että haluan omia lapsia. En voi ainutta elämääni uhrata siihen, että olen naisen kanssa, jota rakastan mutta jonka kanssa emme voi hankkia lapsia, koska hän taas haluaa olla uskollinen itselleen. Tästä ei voi tehdä kompromissia.

 En voi ainutta elämääni uhrata siihen, että olen naisen kanssa, jota rakastan mutta jonka kanssa emme voi hankkia lapsia.

Ymmärrän, että toisille lapsettomuus on suuri ympäristöteko. Vaikka olenkin ympäristötietoinen, en kuitenkaan ole niin vihreä, että valitsisin sen vuoksi vapaaehtoisen lapsettomuuden.

En silti tarvitse suurperhettä, yksi tai kaksi lasta riittää. Eikä ajallakaan ole niin merkitystä, sillä miehillähän ei ole niin justiinsa. En ole esimerkiksi päättänyt, että haluan perheen ennen kuin täytän neljäkymmentä.

En ihan tarkkaan osaa sanoa, että millaisen naisen haluan lasteni äidiksi. Kai sen tietää, kun se kolahtaa kohdalle ja tunne on molemminpuolinen.

En ole etsiskelynkään suhteen ottanut vielä niin paineita. Olen ollut deittisivustoilla, mutta jätin ne jo pitkän aikaa sitten. Tinder on päällä, mutta eipä sitäkään tule otettua sillä tavalla vakavasti.

Täydellisessä maailmassa aloittaisin puhtaalta pöydältä naisen kanssa, jolla ei ole entuudestaan lapsia. Mutta ymmärrän, että on aika pienet todennäköisyydet siihen, että minulle sopiva selväjärkinen, yli 30-vuotias ja lapseton nainen tulee vastaan. Tai sehän tulee sitten varmaan yksisarvisella ratsastaen. Että uusperhekuvio on melko väistämättä todennäköinen.

Vaan sitten kun se oikea tulee vastaan, niin sitten eteneminen voi olla aika nopeaakin. Joskaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ei saa tehdä mitään isoja päätöksiä. Siinähän on se niin sanottu ensihuuma, siitä pöllystä pitää selvitä ensin.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?