Kyseessä on persoonallisuuden piirre, jota luonnehtii vajavuus kyvyssä tunnistaa ja kuvata omia tunteita.
Terapeutin vastaanottosohvalle istahtaa toisinaan ihminen, joka ihmettelee, miksi ei tunnu miltään, vaikka ”minun pitäisi kai tässä tilanteessa tuntea jotain tunteita”.
Ihmisellä voi olla isokin parisuhdekriisi päällä, mutta terapeutin sohvalla hän silti kuvaa oloaan lähinnä puutuneeksi. Hän kuvailee tunteitaan toteamalla, että ”tuntuu pahalta”.
Tämä paha olo ei kuitenkaan aukea suruksi, kiukuksi tai muuksi selkeäksi perustunteeksi, jota voisi lähteä heti työstämään. Tuntuu, että huoneeseen on asiakkaan mukana tullut nimetön ”möykky”, jota lähdetään tutkimaan.
Toisinaan sohvalla istuu mukana myös hämmentynyt ja epätoivoinen parisuhteen toinen osapuoli, joka ihmettelee kumppaninsa välinpitämättömyyttä.
Tunteidensa kanssa yksin jäänyt kumppani puhuu jo tullessaan diagnooseilla ja kyselee, missä on vika. Herkästi hän ensimmäisenä epäilee narsismia.
Joka kymmenes kärsii aleksitymiasta
Missä siis vika, kun ei tunnu missään? Narsismin sijasta selityksenä voi olla aleksitymia, joka tarkoittaa suomeksi ”ei sanoja tunteille”. Kyseessä on persoonallisuuden piirre, jota luonnehtii vajavuus kyvyssä tunnistaa ja kuvata omia tunteita. Lisäksi aleksityymikoille on tyypillistä ajatella korostuneen konkreettisesti ja hyötynäkökulmaa painottaen.
Mielikuvituksen käyttäminen voi puolestaan olla haastavaa. Ylipäätään tietoisuus omasta mielen maisemasta on hatara.
Nykytietämyksen mukaan aleksitymiaa ei niinkään katsota häiriöksi tai sairaudeksi, vaan sitä tarkastellaan pikemminkin ominaisuutena tai suhteellisen pysyvänä persoonallisuuden piirteenä, joka sijoittuu jatkumolle. Jatkumon lievin pää voi hyvin olla normaalin rajoissa.
Sen sijaan jatkumon toiseen äärilaitaan sijoittuvat eivät lainkaan pysty ymmärtämään omia, saati toisten tunteita. Näitä ihmisiä on arvioitu olevan noin 10 prosenttia väestöstä. Mielenkiintoista on, että uusimman tutkimuksen mukaan ihmisten keskinäiset erot tällä jatkumolla selittyvät osittain perintötekijöillä.
Poikkeavuutta aivojen rakenteissa ja toiminnassa
Aivojen kuvantamistutkimuksissa on myös havaittu, että aikuisen aleksityymikon aivokuvissa tunteiden käsittelyyn liittyvillä alueilla on tavallista vähemmän toimintaa.
Lisäksi on alustavia aivotutkimuksen tuloksia siitäkin, että aleksitymiasta kärsivillä tieto ei kulje yhtä tehokkaasti aivopuoliskojen välillä, mikä vaikeuttaa eri lähteistä tulevan tiedon integroimista yhtenäiseksi kokonaiskuvaksi. Myös aivojen rakenteissa saattaa olla normaalista poikkeavia löydöksiä.
Ilmaisultaan tunneköyhä koti altistaa
Toinen taustasyy aleksitymialle voi yksinkertaisesti olla, ettei ole oppinut lapsuudenkodissaan puhumaan tunteistaan tai edes tunnistamaan niitä. Toisinaan selviää jopa, että vanhemmat ovat kieltäneet tunteiden ilmaisemisen tai rankaisseet lastaan ”mielenilmauksista”.
Tällaisessa tunneköyhässä ilmapiirissä lapsi ei pääse harjoittelemaan tunteiden käsittelytaitoja. Taustalla voi myös olla suoranaista pahoinpitelyä.
Osalla aikuisista aleksityymikoista on myös muita mielenterveydellisiä haasteita, kuten masennusta ja psykosomaattisia vaivoja. On tärkeää kuitenkin muistaa, että aleksitymiaa esiintyy eriasteisena ja lievänä myös normaaliväestössä.
Vaikeus lukea toisen tunneviestintää
Kun parisuhdevaikeuksien taustalla on aleksityymisyyttä, on tärkeää ymmärtää, ettei kyseessä ole niinkään tunteiden puute, vaan pikemminkin kehittymättömämpi tunteiden kokemisen taso.
Tähän liittyy myös vaikeutta lukea toisen tunneviestintää. Seksi saattaa olla mekaanista, koska aleksityymisellä yhteys oman tunnemaailman ja kehollisten kokemusten välillä on vähäisempää.
Monesti aleksityymikon kumppanin on vaikea uskoa, ettei toisen tunteiden ilmaisutavan kömpelyys ole tahallista kumppanin loukkaamista. Tilannetta hämmentää lisäksi ennestään se, että aleksityymikolla kuitenkin on tunnereaktioita, jopa voimakkaita sellaisia.
Sekä aleksityymikolla itsellään, että hänen kumppanilla saattaa myös olla vaikeaa hahmottaa, mitä tunnereaktioiden taustalla on. Tämä johtuu siitä, ettei tunnereaktioihin yhdisty selkeitä merkityksiä ja ajatuksia. Tunteet koetaan pikemminkin monesti kehollisina tiloina, kuten esimerkiksi salpautuneena hengityksenä, tiukkana alavatsana tai vapinana.
Vaikuttaa parisuhteeseen
Aleksitymian on todettu vaikuttavan ihmissuhteiden laatuun. Tavanomaista on, että aleksitymiasta kärsivällä on vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin, mikä taas puolestaan voi johtaa läheisten kontaktien välttelemisen.
Tutkimuksissa on havaittu, että aleksityymikot ovat tunne-elämältään varautuneempia: he sekä ilmaisevat että vastaanottavat vähemmän kiintymyksen ilmauksia.
He eivät välttämättä myöskään saa kovin paljon nautintoa intiimeistä tilanteista. Kun tähän lisää vielä vaikeudet käsitellä parisuhteen arkisia konfliktitilanteita, niin on ymmärrettävää, että läheisten ihmissuhteiden laatu alkaa herkästi kärsiä.
Paha mieli purkautuu puuhasteluna ja puolustautumisena
Aleksityymikon tapa käsitellä mielipahaa ja konfliktitilanteita on usein varsin toiminnallinen. Kun paha mieli tulee, ei löydy mielen työkaluja säätää omaa olotilaa niin, että tunne muuttuisi paremmaksi.
Tunnesäätelyn sijasta aleksityymikko saattaa pyrkiä eroon epämääräisestä pahasta olostaan sijaistoiminnan omaisella puuhastelulla. Toinen tapa yrittää ratkaista itselle sietämätön tila voi myös olla tilanteesta pois pyrkiminen ilman työstämistä tai että hyökkää puolustukseksi.
Mikä avuksi aleksityymikolle?
Maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan jotkut aleksityymikot saavat apua ryhmämuotoisesta tunnevalmennuksesta, jossa on mahdollisuus peilata itseään muista ihmisistä.
Olennaista on myös mahdollisuus saada myös mallinnusta siihen, miten omia tunteitaan voisi käsitellä. Vaikuttaisi siltä, että erityisen hyödyllinen on työskentelyote, jossa lähdetään liikkeelle henkilön vahvuuksista eikä vajavuuksista sekä myös ihan kädestä pitäen opetetaan sosiaalisia taitoja.
Myös kehoterapeuttinen työskentely ja mindfulness-tekniikat sopivat usein aleksityymikolle kuntoutukseksi.
Tärkeää on ennen kaikkea tunnistaa ilmiö ja tehdä oikea diagnoosi, jotta aleksitymiasta kärsivää ei virheellisesti tulkittaisi tahallisen välinpitämättömäksi.
Kirjoittaja on psykologi, psykoterapeutti ja yritysvalmentaja.
