Lesken rakastuessa vainajan suku raivostui: "Vaimon sisko räjähti, että se ei sovi"

Julkaistu:

Kalle ja Irja alkoivat tapailla uutta ihmistä puolisonsa kuoltua. He suututtivat samalla menehtyneen rakkaansa perheen.
Kallen vaimo sai syöpädiagnoosin joulunaaton aattona 2009. Parantumaton suolistosyöpä, totesi lääkäri. Elinaikaa vaimo sai kaksi vuotta.

Kun Kallen vaimo kuoli ja hän jäi leskeksi, kuuli hän ensimmäisenä erikoisen osanottotoivotuksen.

Nyt sinunkin täytyy olla seitsemän vuotta yksin. Toteaja oli vaimon sisko ja hetki kuolinpäivän aamu. Surun ja väsymyksen puuduttama Kalle ajatteli kuulleensa väärin. Mutta ei.

Siitä alkoi piinaava suruaika, jota eivät helpottaneet vaimon perheen suhtautuminen Kallen suruun ja yritykseen jatkaa elämässä eteenpäin.

Kuoleman jälkeen Kallesta tuntui, että hän ei selviä. Ensimmäisen parin kuukauden aikana mikään ei huvittanut. Liikunta, luonnossa kuljeskelu ja lasten kanssa oleminen auttoivat. Vuoden kuluttua vaimon kuolemasta Kalle ryhtyi tapailemaan uutta naista. Silloin alkoivat vaikeudet vaimon siskon ja vanhempien kanssa.

- Vaimon sisko räjähti, että se ei sovi.

Kalle kertoi uudesta kumppanista appivanhemmille puhelimitse. He sanoivat hyväksyvänsä sen, koska Kalle on vielä nuori ihminen. Asenne muuttui kuitenkin nopeasti.

- En tiedä, mitä sisko on heille puhunut, mutta seuraavan kerran kun nähtiin, niin he olivat aivan raivona.

Alun suuttumusta seurasi syyllistäviä tekstiviestejä, puheluita ja vierailuita. Milloin hauta oli hoitamatta, milloin Kalle oli unohtanut antaa muistoesineet lähiomaisille. Kalle kertoi olevansa valmis keskusteluun sukulaisten kanssa.

Se ei onnistunut. Puheluneston hän asetti vuodenvaihteessa. Sen jälkeen sukulaiset ovat tulleet ovelle. Viime kerralla anoppi yritti jopa käydä käsiksi Kallen tyttäreen.

- Sanoin, että en vaadi sitä, että heidän tulee hyväksyä ratkaisuni, mutta elän kuitenkin omaa elämääni.

Kalle on harkinnut häirinnän vuoksi lähestymiskieltoa, mutta ei tahtoisi tehdä sitä lasten vuoksi.


Vainajan sisko lakkasi tervehtimästä


Suvun voi olla vaikea hyväksyä lesken uutta suhdetta erityisesti, jos kuolemasta on kulunut vasta vähän aikaa. Niin kävi myös
Irjalle. Hän jäi leskeksi joulukuussa 2012 hoidettuaan kaksi vuotta syöpää sairastanutta miestään. Koska kivut olivat kovat ja mies kärsi, oli kuolema lopulta helpotus.

- Minun surutyöni päättyi hautajaisiin. Olin käynyt sitä kaikkea läpi puolitoista vuotta. Suvulla se vasta alkoi siinä.

Irjalle jäi kaksivuotias poika ja yhteinen kotitalo. Irjalla oli hyvät välit miehen perheeseen, mutta heistä ei tuntunut olevan tukea, vaikka he asuivat lähellä.

- Heillä oli toinen tuska. Olisi tuntunut hassulta mennä heidän suruaan itkemään.

Irja kaipasi läheisyyttä ja seuraa. Yksinäisyys tuntui kamalalta. Avuksi tuli perhetuttu kylältä, miesvainaankin ystävä. Hän istui vieressä, kuunteli ja antoi itkeä. Se tuntui Irjasta hyvältä.

- Yksi kerta halattiin ja jotain tapahtui. Mieheni kuoleman jälkeen olin ajatellut, että en halua enkä tarvitse ketään. Se muuttui. Sitten sovimme, että olemme kaksi aikuista yksinäistä ihmistä, voimme tarjota toisillemme läheisyyttä ja hellyyttä, ja aloittaa intiimisuhteen.

Silloin aviomiehen kuolemasta oli kulunut parisen kuukautta aikaa. Jopa tuhkat olivat vielä uurnassa takanreunalla. Irja mietti, onko suhteen aloittaminen niin pian ja vielä aviomiehen tunteman ihmisen kanssa sopivaa. Miehen veli sai tietää suhteesta ensimmäisenä. Hän koetti pitää asian omana tietonaan, mutta otti asian lopulta hiukan piruillen puheeksi.

- Ihan hyvin hän siihen suhtautui. Mutta siskolle tämä otti koville. Hän lakkasi jopa tervehtimästä. Hän sanoi, että ei voi hyväksyä tätä, sillä hänen surutyönsä on vielä kesken.

Irja mietti silloin, mikä on lesken oikeus hoitaa itseään ja jatkaa elämässään eteenpäin. Oliko hän oikeasti ilkeä ihminen, kun tarvitsi uutta suhdetta? Miksi leskelle pitäisi määritellä jokin tietty suruaika, ja miksi sen pitää tulla ulkopuolelta? Millä tavalla hänen uusi suhteensa liittyi kenenkään muun suruun?

- Kyselin silloin, että mikä se aika olisi, että saan alkaa elää jälleen. Jos hän olisi osannut sen minulle sanoa, niin olisin voinut pyrkiä ottamaan sen huomioon. Olin miehelleni uskollinen kuolemaan saakka, eikä Taivaan isä ole minulta enempää vaatinut. Jos se ei muille riitä, niin voivoi.

Nyt Kalle ja Irja ovat jatkaneet elämässään eteenpäin. Kalle toivoisi siskon ja appivanhempien kiusaamisen loppuvan. Häntä on lämmittänyt omien lasten ja vaimon parhaan ystävän myönteinen suhtautuminen uuteen naisystävään.

- Useimmat ihmiset ovat kuitenkin iloisia, kun toipuu jostain onnettomuudesta ja pystyy elämään kohtuullisen normaalisti, Kalle sanoo.

Irja puolestaan on jatkanut suhdetta miehen kanssa, mutta yhteen muuttamista hän ei tahdo. Aviomiehen kuolema surettaa yhä, esimerkiksi sellaisina hetkinä, kun heidän yhteinen lapsensa oppi uimaan. Uusi suhde tuo silti onnea ja iloa. Nyt miestä voi näyttää jo kylilläkin.

- Siskokin on leppynyt, kun aikaa on kulunut, Irja sanoo.

"Lesken vuosi" on historiaa


Puolison suvun kielteiset tunteet lesken uutta kumppania kohtaan eivät ole tavattomia. Asenteen juuret ovat syvällä historiassa, sanoo psykoterapeutti ja kokemusasiantuntija Asta Suomi.

- Suomalaisessa kulttuurissa oli tällainen sääntö, että vietetään "lesken vuosi". Se oli ikään kuin sopiva aika surra yksikseen.

Suomi on luennoinut leskien vertaistukiryhmille uudesta parisuhteesta. Hänen mukaansa sen sopivuus askarruttaa leskiä paljon.

- Pään sisällä monet ovat uskollisia pitkään. Suru on myös fyysinen tunne. Silloin ei tee esimerkiksi seksiä mieli. Kun suru asettuu, elimistö alkaa pelata jälleen. Monet lesket saattavat hävetä sitä ja miettiä, onko sopivaa haluta nyt.

Sisäistä punnintaa ei helpota se, että entisen puolison suku asettaa normeja uuden suhteen aloittamiselle.

Suomen nuoret lesket ry:n toiminnanjohtaja Sirpa Mynttinen sanoo, että ympäristöllä voi olla monenlaisia oletuksia lesken suremista kohtaan. Usein suvun negatiiviset tunteet leskeä ja uutta kumppania kohtaan kumpuavat siitä, että omaa surua ei ole käsitelty.

- Iso osa ihmisistä osaa jo ajatella, että aikuiset ihmiset päättävät itse elämästään ja sitä on oikeus jatkaa. Useat pariskunnat ovat myös keskustelleet asiasta keskenään. Se, joka kuolee, on ikään kuin rohkaissut jatkamaan elämässä eteenpäin.

Kun uuden parisuhteen aika on, sen voi halutessaan ottaa puheeksi. Lesken on kuitenkin hyvä muistaa, että hänellä ei ole velvollisuuksia esimerkiksi puolisovainaan vanhempia kohtaan.

- Sitä voi kysyä itseltään, kuuluuko minun sovitella sellaista asiaa, että olen mennyt elämässä eteenpäin ja löytänyt iloa ja onnea, kun minulla on ollut niin vaikeaa. Jos vanhemmat loukkaantuvat, niin kyllä he leppyvätkin, kommentoi Suomi.

Kallen ja Irjan nimet on muutettu.

Oletko sinä kokenut jotakin samanlaista menetettyäsi puolisosi? Miten vainajan suku suhtautui? Kerro kokemuksistasi alla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt