Tämän takia ei kannata valita ulkomaalaista miestä

Julkaistu:

Kommentti
Ulkomaalaisen miehen kanssa naimisissa oleva toimittaja Jonna Waddington kertoo, miksi suosia suomalaista.
Päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa australialaisesta miehestä, joka ihmettelee kuinka tavattoman helppoa ulkomaalaisen miehen on löytää seuraa suomalaisista naisista. Tuskinpa kysymys on siitä, että suomalaiset naiset olisivat jotenkin ”helpompia”. Ulkomaalainen mies vaan sattuu suomalaisesta tuntumaan eksoottiselta ja erilaiselta.

Kieltämättä ilmiö on tuttu. Tuttavapiirissäni lähes puolet seurustelee ulkomaalaisen kanssa. HS kertoo, että vuonna 2013 peräti 88 suomalaisnaista solmi avioliiton brittiläisen miehen kanssa. Olen yksi näistä naisista.

Ulkomaalaisissa miehissä viehättää varmaankin spontaanius ja keskustelutaidot. Suurin osa monikulttuurista suhteista alkaa niin, että vähintään toinen osapuolista on vieraassa maassa. On eri asia heittäytyä keskustelemaan mielenkiintoisen ihmisen kanssa, kun ei ole varma, törmääkö toiseen välttämättä enää koskaan. Sosiaaliset estot häviävät, joten tilanne on otollinen varsinkin lyhyemmille suhteille.

En voi kuitenkaan suositella kenellekään seurustelua ulkomaalaisen kanssa, sillä suhde saattaa mennä vakavaksi.

Kaukosuhde oli elämäni parasta ja samalla kamalinta aikaa. Noin kuuden viikon välein lensin Lontooseen tai mieheni otti lennon Helsinkiin. Edelleen lentokentällä sydäntä kouraisee, vaikka tilanne on nykyään täysin erilainen.

Kadehdin kuitenkin suomalaisen miehen kanssa seurustelevia ystäviäni, jotka ovat käyneet läpi normaalin tapailuajan ja tutustuneet kumppaniin rauhassa. Ja kuinka helppoa se on niin monelle ollut. Meillä tutustuminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta vasta sen jälkeen, kun asuimme jo samassa osoitteessa.

Varmaankin tärkein kysymys kaikille monikulttuurisille pareille on: missä maassa asumme?

HS:n artikkelissa kaksi noin kolmekymppistä suomalaisnaista kertoo tapailevansa mielellään ulkomaalaisia miehiä. He eivät kuitenkaan olisi valmiita muuttamaan ulkomaille, jos toisessa maassa ei olisi työpaikka odottamassa.

Vielä muutama vuosi sitten ajattelin samalla tavalla. Miksi lähtisin ulkomaille, kun Suomessa on kaikki tavallaan valmiina? No, ihan sen vuoksi, että olen avioitunut miehen kanssa, jonka kotimaa ei ole Suomi.

En ole tutkija, eikä minulla ole tarjota tilastoja. Kokemuksen perusteella voin kuitenkin väittää, että osa monikulttuurisista pareista kohtaa hyvin samankaltaisia ongelmia.

Ensinnäkin toinen ei ole oikein koskaan kotonaan ulkomailla. Vieraasta maasta saattaa kyllä vuosien jälkeen tulla kotimaa. Siinä menee kuitenkin aikaa - varsinkin, jos ulkomaille muuttaessa on jo kolmenkympin paremmalla puolella. Ehkä 20 vuoden kuluttua mieheni voi kutsua Suomea kotimaakseen. Siis jos emme sitä ennen ole hänen toiveestaan muuttaneet Skotlantiin.

Aina on ikävä jonnekin. Vaikka pariskunta asuisi samassa maassa, puolet yhteisestä perheestä asuu toisessa maassa.

Kulttuurierojen merkitystä ei myöskään pidä vähätellä. Lastenkasvatukseen ja sukupuolirooleihin liittyvät erot voivat tuoda ongelmia parisuhteeseen.

Vasta aikuisiällä olen huomannut, kuinka eri tavalla pohjoismaalaiset naiset ajattelevat muun maalaisiin naisiin ja miehiin verrattuna. Ihan jopa länsieurooppalaisilla miehillä kun saattaa olla ajatus siitä, kuinka nainen yksin hoitaa lapset ja kodin. Suurin osa suomalaispariskunnista puolestaan hoitaa lapsenkasvatuksen yhdessä.

Parisuhteessa tärkeintä on kommunikointi ja keskustelutaidot. Entä kun on aika selvittää asiat perinpohjaisesti ja yhteistä kieltä ei löydy? Britit ovat äärettömän kohteliaita, joten joskus jopa minun on vaikea ymmärtää, mitä mieheni todella tarkoittaa. Oliko rivien väliin kätketty jotain ihan muuta?

En olisi valinnut puolisoani toisin, mutta vasta nyt osaan arvostaa suomalaisen miehen mutkattomuutta.

Ja kuinka ihanaa olisi riidellä suomeksi!

Kirjoittaja on onnellisessa avioliitossa skotlantilaisen miehen kanssa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt