Sinkkujen yksinäisyys on vaiettu aihe - "Tunnen itseni luuseriksi ja epänormaaliksi"

Julkaistu:

Moni sinkku kärsii yksinäisyydestä - siitä huolimatta, että ympärillä on ystäviä ja kalenteri täytyy joka viikko harrastuksista.
- Yksinäisyys oli niin jäätävää, etten halunnut enää mennä iltaisin kotiin. Tein aina töitä puoleen yöhön saakka ja kävin kotona vain nukkumassa muutaman tunnin, muistelee kolme vuotta sitten pitkästä parisuhteesta eronnut Anna, 41.

Hän huomasi eronsa jälkeen, ettei ollut koko aikuisikänsä aikana asunut ilman miestä. Hän oli elänyt parikymppisestä saakka parisuhteessa ja tottunut huolehtimaan lapsiperheen arjen pyörityksestä.

- Lapsiperheen arki loppui kuin seinään, kun murrosikäinen poikani muutti asumaan isänsä kanssa. Minulla on perhe-elämää enää parina iltana viikossa, Anna kertoo.

Isot hypermarketin ruokakassit vaihtuivat sinkun pikkuostoksiin. Vapaus ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.
- Jäin todella yksin itseni kanssa.

Anna oli kuvitellut elävänsä ehkä puoli vuotta sinkkuna. Kuukaudet kuluivat ja yhtäkkiä Anna tajusi olleensa jo vuosia ilman minkäänlaista parisuhdetta.
- Mietin, löydänkö koskaan enää ketään. Vanhenenko yksinäisenä naisena.

Samaa miettii Jaakko, 34, joka ei ole koskaan elänyt pitkässä parisuhteessa.
- En ole sen näköinen, että naiset kiinnostuisivat minusta, hän uskoo.

Jaakko sanoo tuntevansa itsensä yksinäiseksi erityisesti arki-iltoina ja isoina juhlapäivinä. Silloin toisilla on rakkaansa, vaimo ja lapset. Hänellä on vain kaverit, eikä aina heitäkään. Ystävät ovat kiireisiä - ja parisuhteessa.

- Joskus kun lähden yksin leffaan tai katsomaan jotain bändiä, tunnen itseni luuseriksi ja epänormaaliksi. Jotain minussa on vikana.


Sinkun yksinäisyys on kipeä puheenaihe Fisherin eroseminaareissa. Hyvin moni eronnut putoaa yksinäisyyden kuoppaan ja pelkää, ettei enää nouse sieltä.

Yksinäisyys voi iskeä lujaa, vaikka ympärillä on hyviä ystäviä, kiinnostava työ ja harrastuksia. Ne eivät vain riitä täyttämään läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden nälkää.
- Yksinäisyys iskee sitä kovempaa, mitä enemmän on arvottanut itseään toisten kautta, sanoo eroseminaari-ohjaaja Marianna Stolbow.

Eroseminaarissa Stolbow kehottaa ryhmäänsä purkamaan ranskalaisin viivoin, mikä yksinäisyydessä on niin kauheaa.
- Monet sanovat, että on kammottavaa, jos yksin eläminen on ikuista. Jos en kelpaa enää kenellekään. Kumppanuutta ikävöidään eniten.

Monet eronneet ovat eläneet 10-20 vuotta lapsiperheen elämää. Eron jälkeen täytyy opetella täysin uudet arjen rutiinit.

Eronneen täytyy oppia olemaan yksin. Jos alkaa seurustella jonkun kanssa siksi, ettei kestä yksinäisyyttä, se on todella huono lähtökohta parisuhteelle.


Eronnut on useimmiten hyvin tarvitseva, ja siinä olotilassa seuraan saattaa tarttua hyvinkin epäsopivia ihmisiä. Paremmassa jamassa ihminen valitsisi toisin.

Kuka minut ottaa kainaloon? Kuka minua hyväilee? Kauheaa, jos vanhenen yksin.
- Nämä ajatukset on hyvä sanoa ääneen, Stolbow sanoo.
Hänen mielestään yksinäisyyden voi voittaa opettelemalla nauttimaan siitä.

Ensin on hyvä oppia hoivaamaan ja ihailemaan itse itseään. Oma hyvinvointi välittyy muille. Hyvinvoivan ihmisen seuraan hakeudutaan. Itsekin haluaisit varmasti tyytyväisen ihmisen rinnallesi.

Yksinäisyys on myös hyvää aikaa sen miettimiseen, mikä on sinun parisuhteidesi tarina. Millaisin motiivein olet lähtenyt parisuhteisiisi ja mitä kaavoja olet toistanut?

Monesti tuntuu, että eron jälkeen kirjaudutaan aivan ensimmäiseksi netin deittipalstoille - ja vasta sitten aletaan pohtia omaa itseä ja eroa tosissaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt