Salibandyn MM-kisat: Tero Töyrylä, 60, pitää meteliä peleissä - Salibandy - Ilta-Sanomat

Turkulaisen Teron, 60, metelöintiä ei kestä edes oma koira – yksi päätös muutti kaiken: ”Helpompaa vetää kunnolla överiksi”

Kun superfani Tero Töyrylä saapuu salibandyotteluun, katsojille on tiedossa villiä menoa.

Turkulainen Tero Töyrylä on salibandypiireissä ja -katsomoissa tuttu mies.

9.12.2021 6:45

Suomen miesten salibandymaajoukkue kaatoi keskiviikkona MM-kotikisojen puolivälierissä Slovakian maalein 5–1.

Voiton myötä Suomi eteni välieriin, jotka pelataan perjantaina Hartwall-areenassa. Suomi saa tuolloin vastaansa Tshekin.

Slovakia-ottelussa sinivalkoisia värejä oli tunnustamassa myös Suomen salibandymaajoukkueiden superfani Tero Töyrylä, 60. Riehakas turkulaismies saapui Helsinkiin suoraan naisten MM-kisoista Ruotsista.

Salibandypiireissä kulttimaineeseen noussut Töyrylä hyppi ja villitsi kannattajia päätykatsomossa Slovakian maalin takana. Mukanaan hänellä oli rumpuja, lippuja ja kokonainen rivistö ”pahvinaamoja” joukkueen pelaajista.

Pahvipäät ovat Tero Töyrylän tavaramerkki.

Missä ihmeessä mies säilyttää tällaista tavaramäärää?

– Yleensä ne ovat jossain komerossa tai vintillä, mutta nyt ne ovat olleet vähän aikaa vaan autossa, kun olen mennyt maaottelusta toiseen, Töyrylä naurahtaa.

Hallille tullessa onkin sitten toinen kysymys, miten rekvisiitta katsomoon sovitetaan. Varsinkin, jos yleisöä on paikalla enemmän.

– Välillä se on ollut MM-kisoissa hyvinkin vaikeaa. On ollut suuria vaikeuksia näiden kamojen kanssa. Täysissä finaaleissa täytyy käyttää luovuutta ja mielikuvitusta.

Superfani on varautunut kisojen koettelemuksiin huolella, sillä auton takaluukusta löytyy myös joukkueen varapelaajien pahvipäät. Miko Kailialan noustua kokoonpanoon niillekin oli Slovakia-ottelussa käyttöä.

Kisaurakka on koettelemus myös Töyrylälle itselleen, sillä 60 vuoden iässä kannustaminen alkaa vaatia veronsa.

– Välillä se menee jo rajoille. Uppsalassa naisten finaalin jälkeen oli hyvä, että oli lepopäivä. Jos molemmat kisat olisivat olleet aivan putkeen, niin vanhalla olisi jo tehnyt aika tiukkaa – ihan jo äänenkin kanssa.

Petteri Nykky (vas.) oli levollisin mielin, kun Peter Kotilainen iski maaleja Suomelle.

Töyrylän riehuessa katsomossa kisajärjestäjien maskottikin oli jäädä ajoittain jalkoihin.

Suomi-fani esitti katsomossa mitä rytmikkäämpiä rumpukomppeja, joissa paatuneemmallakin muusikolla olisi vaikeuksia pysyä perässä.

Ja juuri kun tuntui, että rummun paukkeeseen hallissa alkoi tottua, Töyrylä kaivoi esiin entistä suuremman rummun.

– Virvelirumpua käytän ehkä eniten tänään, Hartwallilla sitten isolla bassorummulla, hän puntaroi soitinvalikoimaansa.

Töyrylä ei ole koskaan soittanut rumpuja totisemmin tai harrastanut muutenkaan musiikkia. Rytmitajua löytyy kuitenkin onneksi luonnostaan.

– En voi harjoitella koskaan, koska koirani ei voi sietää rummun ääntä. Mutta ei tarvitsekaan, kyllä soittotuntuma löytyy sitten täällä hallilla.

Turkulainen kailotti kuuluvalla äänellään rummutuksen lomassa myös erilaisia kannustushuutoja. Yksinkertaisuus oli valttia, ja yleisö lähtikin hyvin mukaan. Töyrylä on huomannut, että sama simppeli lähestymistapa toimii ulkomaita myöden.

Suomen joukkue kiitti faneja pelin jälkeen.

– Ulkomailla voi laulaa vaikka, että ”Mummolaan me pyöräilemme”, kun kaikki tietävät sen melodian. Keksii vaan jotain sanoja, ihan mitä vaan. Ei sillä ole väliä.

Kun Töyrylä aloitti superfanin uransa, katsomossa lähinnä paheksuttiin hänen toimintaansa. Nyt kaikki on toisin. Enää MM-kisoja ei ole ilman rummuttavaa ilopilleriä.

– Istuin lähes tyhjässä TPS:n areenassa, ja tuntui, että se vaan rikkoo hiljaisuuden, kun alkaa taputtamaan. Päätin, että on helpompaa vetää se kunnolla överiksi. Sillä tiellä ollaan.

Suomen maalit innostivat Töyrylän huudattamaan yleisöä entistä enemmän. Slovakiaa vastaan Peter Kotilainen osui kahdesti ja Ville Lastikka, Rasmus Kainulainen ja Sami Johansson kerran.

Maalien jälkeen Töyrylä poimi pahvipäiden rivistä oikean henkilön ja kysyi yleisöltä, kuka teki maalin. Yleisö vastasi. Sitten meno jatkui taas tutun vauhdikkaana.

– Hanaa! Hanaa! Haa-na-na-na-na-naa!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?