Kommentti: Mika Kohonen lopettaa käsittämättömän uransa – pelin mestari jättää urheiluun perinnön, jota ei saa koskaan unohtaa - Salibandy - Ilta-Sanomat

Kommentti: Mika Kohonen lopettaa käsittämättömän uransa – pelin mestari jättää urheiluun perinnön, jota ei saa koskaan unohtaa

Mika Kohonen pelasi salibandyn huipulla käsittämättömät 25 vuotta. Hän nousi monen vaikean vamman jälkeen jaloilleen, mutta akillesjänteen katkeaminen oli liikaa, kirjoittaa Harri Pirinen.

29.1. 9:07

Tapasin salibandylegenda Mika Kohosen ensimmäisen kerran kesällä 2004. Yhteisen ystävämme hääjuhlien toisena päivänä löysin mökin terassin nurkasta kaksi salibandymailaa ja pallon.

Seurue koostui pitkälti Happeen salibandypelaajista, mutta ensimmäisenä toista mailaa hamusi Kohonen. Syöttelimme pitkän tovin tuolloin jo neljä kautta Ruotsin Balrog IK:ssa ammattilaisena pelanneen Kohosen kanssa mökkipihalla juhlaparin jackrussellinterrierin juostessa sekopäisenä pallon perässä.

Tapaus kuvaa Mika Kohosta täydellisesti. Kun jostain löytyy maila ja pallo, hän on aina valmis pelille; missä ja kenen kanssa tahansa.

Tuon kesän jälkeen Kohosen pelit salibandyn huipulla jatkuivat vielä yli 15 vuotta. Oli kohtalon röyhkeää pilaa, että Kohosen viimeiseksi otteluksi jäi joulukuussa 2019 Sipoossa askeettisissa oloissa pelattu liigaottelu Ådalens IF–Happee. Kohosen akillesjänne katkesi, mutta mies yritti palata pelikuntoon – vielä kerran.

Noin kuukausi sitten peli oli vihellettävä poikki. Urallaan lukuisista vakavista vammoista kärsinyt, ja aina noussut, Kohonen tajusi realiteetit. Lopettamispäätöksen tekeminen otti koville.

– Asia vaan valkeni yhtenä aamupäivänä kotona. Itkin sohvalla pari tuntia yksin. Nuorempi poikamme Maximilian käveli ohi, näki minut ja tuli halaamaan. Sitten hän meni sanomaan työhuoneeseen vaimolleni Cecilialle, että tämän pitäisi ehkä tulla käymään – isällä ei ole kaikki hyvin, Kohonen kertoo.

Kohonen oli harjoitellut yhä sillä ajatuksella, että pelaisi ensi kaudella.

– Mutta se alkoi olla taistelua tuulimyllyjä vastaan. Vaikka päätös oli varmasti oikea, en halua silotella sen vaikeutta. En usko löytäväni elämääni mitään korviketta, poikieni lisäksi, mikä olisi yhtä hienoa ja rakasta kuin pelaaminen on ollut, Kohonen sanoo.

Peli. Pelaaminen. Kilpailu. Ne ovat täyttäneet Kohosen, 43, koko elämän.

Peli on ollut hänelle suuri intohimon ja rakkauden kohde. Hän on ollut hyvä pelille ja peli hänelle.

Kohosen uran numerot ja saavutukset ovat käsittämättömät. Neljä maailmanmestaruutta, kolme Ruotsin mestaruutta, viisi valintaa maailman parhaaksi pelaajaksi. 25-vuotisen pääsarjauran runkosarjoissa lähes 1 200 tehopistettä. 11 MM-kisat. Ja niin edelleen.

Mutta Kohosta, hänen uraansa ja hänen urheiluun jättämäänsä perintöä ei määritellä numeroilla. Hän on paljon näitäkin suurempi.

– Jos se rakkaus, intohimo ja ilo, jolla olen pelaamiseen ja urheilemiseen suhtautunut, sekä kunnioitukseni lajia ja kaikkia sen parissa toimivia ihmisiä kohtaan, on tarttunut ja jää lajiin, jonain päivänä nukun pois tyytyväisenä, Kohonen miettii.

Kohonen ei pelkästään muokannut lajia valtavasti. Hän loi tavan pelata salibandyä. Hän luki peliä, tulkitsi kaukalossa tarjolla ollutta tilaa ja aikaa, uniikilla tavalla, paremmin kuin kukaan muu lajin lyhyehkössä historiassa. Ja hän pystyi nanosekunnissa kaivamaan ehtymättömästä ratkaisu- ja taitopankistaan teon, jolla hän otti tilanteen herruuden.

Useimmiten se teko oli syöttö. Ei hyvä, ei erinomainen, vaan täydellinen.

– Syöttämisessä olen perfektionisti. Syöttöjen vauhti, ajoitukset ja kaikki muut pikkunyanssit ovat taidetta, ja niillä on merkitystä. Niitä toistoja minulla on enemmän kuin kenelläkään muulla, Kohonen sanoo.

Lukuisista loukkaantumisista kärsinyt Mika Kohonen pelasi vuosikausia massiivisen polvituen kanssa.­

Kohosta Happeessa valmentanut pitkäaikainen ystävä Seppo Pulkkinen kuvailee Kohosta salibandyn Litmaseksi.

– Mika on samanlainen älykkö ja taituri, joka ymmärsi yhden kosketuksen ja syöttämisen merkityksen. Mutta pelitaidot eivät edes luo hänestä oikeaa kuvaa. Hän pystyi olemaan pelaajajohtaja, ottamaan joukkueita haltuun ja kantamaan niitä. Hän ei ollut vain pelintekijä, vaan pelin tekijä, Pulkkinen sanoo.

Kohosen, kuten kaikkien parhaista parhaiden, suuruus pelaajana on siinä, miten paljon paremmalta hän saa joukkuetoverinsa ja sitä myötä joukkueensa näyttämään.

– Muiden pelaajien taitotaso nousi 20 prosenttia sillä sekunnilla, kun Mika astui laidan yli kaukaloon, Pulkkinen kiteyttää.

Kohosesta nimenomaan pitää puhua samassa lauseessa Jari Litmasen ja Saku Koivun kanssa. Suomessa, jossa omalla urallaan epäonnistuneilla wannabe-lätkäjätkillä on yhä jokin outo vimma vähätellä salibandyä lajina, Kohosen suuruutta urheilijana ei ole ehkä koskaan täysin ymmärretty.

Ruotsissa, jossa urheilukulttuuri on pidempää ja leveämpää, Kohosen arvostus on toista luokkaa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Ruotsin yleisradioyhtiö SVT yritti saada ensijulkaisuoikeuden Kohosen lopettamisuutiselle – niin merkittävästä uutisesta länsinaapurissa on kyse. Siihen Kohonen, viimeisen päälle jämpti ja rehellinen suomalainen mies, ei suostunut.

Kohonen on todellinen salibandyn suurlähettiläs. Ei vain suomalaisen, vaan globaalisti. Kysy missä päin maailmaa tahansa yli 15-vuotiaalta salibandyä yhtään seuranneelta ihmiseltä yhden pelaajan nimeä, ja saat todennäköisesti vastaukseksi Mika Kohonen.

– Kai minä olen ollut muuttamassa lajia, siis miten tätä pelataan. Silloin olen tehnyt jotain, mitä kovin moni muu ei tee. Jos ihmiset tuollaisia ajattelisivat, silloin olen tehnyt aika paljon hyvää tällä oman näköiselläni matkalla, Kohonen pohtii.

– Ja jos mietitään pidemmälle, toivottavasti olen auttanut lajia saamaan arvostusta ja auttanut lajia kasvamaan; että minulla olisi moninainen vaikutus lajiin.

Kohonen on niitä vanhan liiton pelaajia, joille joukkuepallopeli on yksinkertainen, universaaleista lainalaisuuksista koostuva kiehtova kokonaisuus.

– Välillä tuntuu, että peleistä yritetään tehdä tähtitiedettä ja että sellainen ”spekliminen”, puhuminen mahdollisimman hienoilla termeillä, on tärkeintä, Kohonen kummastelee.

Mika Kohonen juhli maailmanmestaruutta neljä kertaa, tässä kapteenina vuonna 2016.­

– Pelin tärkein asia on aika. Se ratkaisee, miten pystyt hallitsemaan tilaa ja aikaa itsesi ja joukkueesi hyväksi.

Seppo Pulkkinen huomauttaa, että huippupelaajat, kuten Kohosen ja Litmasen, erottaa hyvistä pelaajista se, miten huolellisesti nämä tekevät perusasiat. Tämä on Kohoselle suorastaan pyhä asia.

– Meillä Storvretassa, maailman parhaassa seurassa, osa ammattiäijistä ei lämmittelyssä laita koko sydäntään ja keskittymistään syöttelyyn. Siinä en anna yhtään periksi, Ruotsin liigajoukkueen kakkosvalmentajana toimiva Kohonen sanoo.

– Sama junioreissa: jokainen toisto on mielettömän tärkeä tehdä oikein ja sata lasissa.

Kohonen ei välitä puhua saavutuksistaan – paitsi yhdestä.

– CV:n näkee jokainen. Mutta ihmiselle, joka on aina halunnut olla ammattiurheilija, olla joka päivä joukkueensa kanssa muita parempi, 25 kautta pääsarjatasolla ja 23 vuotta maajoukkueessa on kova saavutus. Välillä on ollut vähän hiekkaa jalkojen alla oman kropan takia. Ja sitten iski vanteille myös mentaalipuolella, hän sanoo.

Yksi Kohosen uran merkittävistä teoista on vahvan tabun rikkominen: joulukuussa 2014 hän puhui Urheilusanomissa avoimesti vaikeasta masennuksestaan. Kaikkein mieluiten Kohonen puhuukin ”pehmeistä arvoista”.

– Vien sydämessäni hautaan sen veljeyden ja kunnioituksen tunteen niistä ihmisistä, joiden kanssa olen saanut tämän matkan kulkea. Mennään yhdessä pelaamaan, katsotaan toisia silmiin, on yhteisiä tavoitteita ja unelmia, tulee voittoja, tappioita, riemua ja pettymyksiä… Se on niin aitoa. Joukkuepelissä pystyy kokemaan elämän koko tunneskaalan, hän kiteyttää.

Pelin ja ihmisten kunnioittaminen. Yksinkertaisten perusasioiden, kuten hyvän syötön vaaliminen. Äärimmäinen vaatimustaso, joka hetki. Intohimo, palo ja rakkaus omaa tekemistään kohtaan.

Siinä Mika Kohosen yksinkertaisen kaunis ja korvaamaton perintö, joka ei saa urheilusta koskaan unohtua.

– Meidän Mikko (veli) sen sanoi: minussa äly ja halu kohtaavat. Sillä kai pelasin näin pitkään.

Mika Kohonen

Syntynyt: 10.5.1977 Jyväskylän maalaiskunnassa.

Perhe: Vaimo Cecilia, pojat Gabriel (16) ja Maximilian (11).

Työ: Storvreta IBK:n kakkosvalmentaja.

Salibandyliigassa: Happee 1995–2000, 2004–05 , 2018–20. SPV 2015–16.

Runkosarjassa: 212 ottelua, 125+249=374 pistettä.

Pudotuspeleissä: 44, 29+51=80, 51 min.

Ruotsin liigassa: 2000–04 Balrog IK, 2005–15 Storvreta IBK, 2016–18 FC Helsingborg

Runkosarjassa: 400 ottelua, 276+536=812 pistettä.

Maajoukkueessa: 1997–2019: 194 maattelua, 11 MM-kisat (1998-2018).

Saavutuksia

4 maailmanmestaruutta: 2008, 2010, 2016, 2018.

5 kertaa Innebandymagazinetin valitsema maailman paras pelaaja: 2005, 2009, 2010, 2011, 2012.

3 Ruotsin mestaruutta: 2010, 2011, 2012.

1 SM-hopea: Happee 2005.

Salibandyliigan pistepörssin voittaja 1999, 2000, 2005.

Ruotsin superliigan pistepörssin voittaja 2001.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?