Salibandy

Suomelle karvas pettymys salibandyn MM-finaalissa: ”Sanattomaksi vetää”

Julkaistu:

MM-salibandy
Suomi taisteli MM-finaalista upean ja sai hopeat neljännen kerran peräkkäin.
Salibandyn ikuinen kissanhännänveto naapurusten välillä näki jälleen yhden huipennuksensa, kun naisten MM-historian 11. maailmanmestaruus ratkaistiin Slovakian Bratislavassa.

Ja kuten monesti aiemminkin, lopussa kentällä juhlivat sinikeltaiset. Sinivalkoisten silmissä väikkyivät kyyneleet – kitkerät, kuten kaksi vuotta sitten.

Naisten MM ratkesi toisen kerran peräkkäin rangaistuslaukauksiin, ja kuten toissa vuonna Tampereella, Ruotsi oli niissä parempi. MM-hopea on Suomelle neljäs peräkkäinen, ja MM-kulta Ruotsille kuudes peräjälkeen. Suomen ainoat mestaruudet ovat vuosilta 1999 ja 2001.

– Sanattomaksi vetää. Kaikkemme tehtiin, kapteeni Nina Rantala huokaisi puhelimeen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suomi teki ottelusta upean taistelun nousemalla 1–4-tappiolta tasoihin ja lopulta lukemiin 5–5 Veera Kaupin tasoittaessa illan kolmannella maalillaan reilu minuutti ennen varsinaisen peliajan päätöstä.

Äkkikuolemaa ei jatkoajalla nähty, ja rangaistuslaukauksissa Rantala vei ensimmäisenä laukojana Suomen edelle. Sen jälkeen ei Ruotsin huippuvahtia Sara Hjortingia enää voitettu.

Suomen maalilla hienosti pelanneen ja turnauksen parhaana vahtina palkitun Tiltu Siltasen sen sijaan ohitti ensin Emelie Wibron kolmannessa laukojaparissa, ja seuraavassa parissa Amanda Delgado Johansson. Sama nainen, joka ratkaisi MM-kullan kaksi vuotta sitten. Eliisa Alangon kohtaloksi koitui sitten päättää kahden vuoden MM-jahti Hjortingin torjuessa.

– Olen ylpeä tästä joukkueesta, käsittämätön taistelu. Silti (vain) hopea kaulassa, Rantala sanoi.

Päävalmentaja Lasse Kurronen sai porukastaan irti paljon: nousu ahdingosta oli komea, ja Ruotsi oli kolmannessa erässä ja osin jatkoajallakin todellakin hätää kärsimässä.

– Jäätiin vähän telineisiin alussa, Ruotsilla oli myllyä. Pääsimme kuitenkin omiin vahvuuksiimme, saimme Ruotsin prässin auki ja nautimme pelaamisesta. Oltiin ihan eri Suomi, ja peli olisi pitänyt naulata, Rantala pohdiskeli ratkaisuhetkiä ennen ”rankkariarpajaista”.

– Huikea ryhmä. Oltiin sillassa, mutta ei annettu periksi. Ei vaan riittänyt. Mutta upeasti taisteltiin, tämä oli hieno matka, päävalmentaja Kurronen päätti Ylen tv-haastattelussa.

– Pelaajille tämä on vaikea hetki. Harmittaa, isolla sydämellä tehtiin.

Rantalalle finaalitappio oli kolmas, vuosien 2013 ja 2015 jatkeeksi. Ja vaikka hopeinen mitali kaulassa ei tuntunut lohduttavalta, jää tulevaa varten mestaruusnälän lisäksi jotain muutakin.

– Kyllähän tämä luo uskoa. Ollaan Ruotsin kanssa tasavahvoja, kapteeni sanoi.

Tasaista naapuruksilla tosiaan on. Ja ehkä se tulevaisuudessa kenties odottava kolmas rankkarikisa sanoo sitten jo toden.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt