Maija Hyvönen ja tämän kioskikahvila ovat paikallinen nähtävyys, johon vieraat läheltä ja kaukaa ihastuvat – paistanut munkkeja jo 50 vuotta - Ruokala - Ilta-Sanomat

Maija Hyvönen ja tämän kioskikahvila ovat paikallinen nähtävyys, johon vieraat läheltä ja kaukaa ihastuvat – paistanut munkkeja jo 50 vuotta

Maijan kahvilaan ei tulla vain munkkien takia, monet haluavat nähdä ennen kaikkea legendaarisen Maijan.

Julkaistu: 1.8. 8:45

Kivinokka on helsinkiläisille rakas ulkoilupaikka, jonne tullaan nauttimaan luonnosta – ja munkeista. Yksi sen ”nähtävyyksistä” on jo 50 vuotta munkkeja paistanut Maija Hyvönen.

Maijan munkit ovat Kivinokassa kuuluisia, mutta itse Maija Hyvösestä puhutaan lähes kuin kansainvälisestä nähtävyydestä. Boheemi kioskikahvilanpitäjä on noussut niin paikallisten kuin vierailijoiden suosioon.

Maija ei itse tätä juuri mieti. Hän vain elää niin, että elämä ei tunnu tylsältä.

Nyt saatetaan syödä viimeistä kesää Maijan munkkeja. Kioskikahvilan vuokrasopimus päättyy vuoden vaihteessa, eikä tulevasta ole vielä tietoa. Uutista kioskikahvilan lopettamisesta on pidetty lähes kulttuuriskandaalina.

Koko Kivinokan tulevaisuus on aika ajoin puhuttanut helsinkiläisiä paljon. Maijan mielestä on oikein, että Kivinokkaa kehitetään nyt virkistysalueena, eikä viehättäviä mökkejä olla ainakaan tällä hetkellä häätämässä pois.

Kaupunkimuseon mielestä kioskirakennus on säilyttämisen arvoinen, mutta rakennushistoriallista selvitystä ei ole tehty.

Kahvilatoiminnan toivotaan jatkuvan Kivinokassa, mutta epäselvää on, kuka sitä pyörittäisi.

– Minulle sanottiin vain, että vuokrasopimus päättyy, mutta voin lopettaa jo ennen vuodenvaihdetta. Onhan se hyvä, ettei pakoteta olemaan jouluun asti, Maija naurahtaa.

Maija päätti maalata lattiaan räsymaton, jota ei tarvitse pestä.

Maijan kahvilassa on boheemia tunnelmaa, täydelliseen järjestykseen täällä ei edes pyritä, mutta mikään ei ole myöskään kadoksissa.

Maija Hyvösen kahvilaura alkoi 1960-luvun lopulla. Ensimmäinen oma kahvila hänellä oli 70-luvulla Hietalahden Unionilla, jossa hän alkoi paistaa munkkeja. Pitkään hänellä oli kahvila Herttoniemessä.

– Kun ei ollut kämppää, laitoin laverin baarin katonrajaan, Maija muistelee.

Kivinokasta Maija löysi paratiisiin: 1937 rakennetun Elannon vanhan kesäkaupan.

Siellä hän on tehnyt myös taidetta. Hän on itseoppinut kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka on ollut mukana monissa yhteisnäyttelyissä. Maijan tekemiä mitaleita on esitelty ulkomaillakin.

Maija tunnetaan sanavalmiina, mutta omasta elämästään hän ei jaksa jaaritella. Hänen mielestään on samantekevää, onko hän esimerkiksi ollut naimisissa tai ei.

– Sen verran olen naimisissa ollut, ettei tarvitse vanhanapiikana kuolla, hän toteaa.

Maijan mielestä parisuhde rajoittaa vapautta.

– Kauheata, jos joku asuisi koko ajan tuolla päässä. Ja kyllä yhteiselämä vaatisi, että pitäisi ensin mennä jalat alta. Ne menevät nyt alta ihan muista syistä, Maija naureskelee.

 Sen verran olen naimisissa ollut, ettei tarvitse vanhanapiikana kuolla.

Maijan koti on entisessä liiketilassa, jossa oli aikoinaan hänen kahvilansa. Kun hän ilmoitti asuntonsa televisio-ohjelmaan, jossa etsittiin kamalia asuntoja, yllättäen hänen asuntonsa ei päässytkään kärkipaikoille.

– Eri tavalla ajattelevat eivät yleensä tule toimeen, mutta olen asunut siskoni kanssa jo 30 vuotta, vaikka ollaan eri maailmoista. Sisko on uskovainen ja niin on kissakin. En puutu hänen asioihinsa, eikä hän puutu minun elämääni.

Maija on tullut leipomaan viideltä aamulla. Viikonloppuna hän aloitti kahdelta yöllä. Kun tuttava tuli apuun, hän pääsi välillä pötköttelemään sohvalleen kuin ruhtinatar. Lepohetket jäivät lyhyiksi, sillä aina on joku huutelemassa: onkos Maija paikalla?

Maijalle on sama, onko ihminen herra vai narri, mutta nipottajia hän väistelee. Yhdessä kahvilan kylteistä lukeekin: Vapauta itsesi nipotuksesta.

Uusavuttomat ovat Maijan mielestä hauskoja tapauksia. Kun hän patisti erästä grillin käyttäjää ottamaan varmuuden vuoksi vierelleen sangollisen vettä, rannalla istuva grillaaja ihmetteli, missä sitä vettä on.

Kaupunkimuseon mielestä kioskirakennus on säilyttämisen arvoinen, mutta rakennushistoriallista selvitystä ei ole tehty.

Kukko ja kanat edustavat kahvilan eläinkuntaa. Yksi kanoista on nimetty pääministeri Sanna Marinin kaimaksi.

Luontokohteen kioskikahvilaan kuuluvat myös eläimet. Kahvilan kesäkukko ja kanat saavat nimet tuttavapiiristä, joskus julkisuuden henkilöiltä. Tämän kesän tunnetuin kana on Sanna Marin.

Kahvilassa on ollut myös lampaita ja kilipukkeja, aikoinaan oli possukin.

– Eräs asiakas valitti, ettei voi ostaa lapsenlapselleen jäätelöä, kun täällä on sika, Maija muistaa.

Maija on kuullut myös kaikenlaisia valituksia, joista voisi melkein kirjan tehdä.

– Pienyrittäjällä on paljon pomoja, Maija hymähtää.

Erityisen paljon Maija saa ohjeita eläintenhoidosta. Erään ohjeen mukaan kanoilla pitäisi olla säännöllinen nukkumaanmenoaika. Siitä Maija ei välitä, mutta hän jopa kampaa kanojen hiukset.

– Olkaa hyvä, ottakaa, ei tarvitse maksaa jos tuntuu kalliilta, kuulin Maijan kerran sanovan edustavan näköiselle pariskunnalle, joiden mielestä munkit olivat liian kalliita.

Raha ei erityisemmin kiinnosta Maijaa, kunhan hän vain saa kahvilansa vuokran maksettua. Jos jollakin ei ole käteistä, hän saattaa saada ainakin kahvin. Pankkikorttien kanssa Maija ei lähde vehtaamaan.

– Kun mulla on ollut aina rahaa, hän sanoo syyksi miksei mieti rahaa.

Maijan mielestä terve ihminen tulee toimeen vähällä, joten hän ei jaksa jauhaa rahaongelmista. Hän on onnellinen, että kahvilan naapurustossa on ollut vain kivoja ihmisiä. Ja aina on ihmisiä tullut tarvittaessa apuun.

– Tämä työ on ollut iso ilo, Maija toteaa.

Ulla Toivainen,97, oli kesämyyjänä Elannon kesäkaupassa, kun se avattiin 1937. Hän tuli katsomaan tuttuja paikkoja tyttärensä Pirkko Toivaisen kanssa. –Ensin asuttiin teltoissa, sitten tulivat pahvimökit, Toivainen muisteli Kivinokan mennyttä aikaa.

Nuoren Secilia Sinervon töitä on esillä kahvilan kellaritilassa.

Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Maijalla on ajatus: hän voisi perustaa rakennukseen vaikkapa kioskimuseon, jossa olisi taiteellisia tapahtumia.

– Mutta huomenna voin ajatella toisin, boheemi kahvilanpitäjä naureskelee.

Maija on miettinyt myös pop up -kahvilan perustamista. Hänen yli 90-vuotias sukulaisensa myy kalakukkojaan pitkin Iisalmea. Häneen verrattuna Maija on nuori, mutta ikäänsä hän ei viitsi kertoa.

– Koskaan ei tiedä, mihin erityisryhmään joutuu, jos ikänsä kertoo, Maija toteaa.

Kun joku kysyy, mihin aikaan kahvila menee kiinni, Maijan vastaus on yleensä: sitten kun alkaa väsyttää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat Reseptit

Tuoreimmat Reseptit