Olutravintolaketju täytti 30 vuotta – ”Alussa kukaan ei tiennyt mitään,” vehnäoluttakin luultiin pilaantuneeksi - Ajankohtaista - Ilta-Sanomat

Olutravintolaketju täytti 30 vuotta – ”Alussa kukaan ei tiennyt mitään,” vehnäoluttakin luultiin pilaantuneeksi

HOK-Elannon Oluthuone-ketju täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Ravintolapäälliköt Petri Loponen ja Vessu Juvonen ovat nähneet vuosikymmenten aikana, miten asiat ovat kehittyneet baaritiskin molemmin puolin – ja ovathan ne.

Petri Loponen oli avaamassa ensimmäistä William K -olutravintolaa 1990. Vessu Juvonen päälliköi tällä hetkellä Oluthuone Ratamossa.­

24.9. 10:30

Petri Loponen oli avaamassa 1990 Hyvinkäällä William K:ta, ensimmäistä Oluthuone-ketjun maltaalta tuoksuvaa ravintolaa. Suomalaisten olutravintoloiden kehitykseen voimakkaasti vaikuttanut Juha Lehto oli konsulttina projektissa. Hollannissa asunut Lehto oli perehtynyt bruin café -luonteisiin anniskelupaikkoihin. Niinpä Suomeen alkoi ilmestyä baareja, joissa pöytiä koristivat paksut matot.

– Toinen alussa vaikuttanut henkilö oli (Elannon Ravintolat Oy:n toimitusjohtaja) Mikko Kääriä, Loponen sanoo.

Miksi Hyvinkää? Oliko tarkoitus vain testata uutta ideaa?

– En tiedä, oliko niin. No, ehkä piti testata, miten reagoidaan uuteen. Paikalla oli ruokaravintola, joka oli vajaakäytössä. Puhkaistiin seinä ja rakennettiin pubi, Loponen muistelee silloista suoraviivaista toimintaa.

Tämä oli aikoinaan uutta Helsingissä: matot pöydillä!­

Ensimmäistä William K:ta seurasivat kaimaravintolat Helsingin Annankadulla ja Mannerheimintiellä. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Suomi kärsi yhdestä historiansa suurimmista talouskriiseistä. Samaan aikaan kotimaiset keskivahvat oluet alkoivat ilmestyä myös täysin oikeuksin varusteltujen ravintoloiden valikoimiin. Hinta ei ollut vähäisin syy kolmella tolpalla varustettujen oluiden suosion kasvuun.

Vähitellen alkoi myös tuontioluiden esiinmarssi.

Asiakkaat tunsivat heikosti eksoottisilta vaikuttaneita oluita. Eikä osaamista ollut anniskelupuolellakaan ihan jokaisella.

– Alussa kukaan ei tiennyt mitään, Loponen kärjistää.

– Kun asiakas tuli suodattamattoman vehnäoluen kanssa takaisin ja sanoi, että olut on samea ja pilalla, niin se kaadettiin viemäriin.

Sen kuului olla sameaa sekä tuoksua hiukan banaanilta ja neilikalta.

Loponen muistelee Juha Lehdon tuoneen maahan belgialaisia gueuzea ja framboise’ta, kahta lambic-pohjaista olutta.

– Maistaessamme niitä olimme aivan varmoja, että nämä oluet ovat pilalla.

Loponen pyörittelee päätään muistellessaan vuosikymmenten takaisia tapahtumia ja piristyy silmin nähden todetessaan, että olutrenessanssi on ollut viime vuosikymmeninä huikea. Hän alkaa Juvosen kanssa luetella olutravintoloihin liittyviä hetkiä: keskiolutvallankumous, tuontioluiden maahantuonnin vapautuminen, pienpanimobuumi, alkoholittomien suosio, pienet annoskoot, ulosmyyntioikeus…

Petri Loponen esitteli IS:n kuvaajalle 1997 Lappeenrannan Panimon muistonäyttelyä William K -ravintolassa.­

Se, mikä ennen oli erikoista, on nyt melko lailla tavanomaista. Hyvinkään William K:ssa oli Loposen muistin mukaan 1990 tarjolla neljä tynnyriolutta.

– Vuonna 2002 Oluthuone Kaislassa oli 27 hanaolutta – kaikki ulkomaisia!

Nyt Helsingin Vilhonkadulla sijaitseva Oluthuone Kaisla on yksi Suomen suurimmista pubeista. Valinnanvaraakin riittää, sillä tarjolla on 39 hanaolutta ja noin 200 pullo-olutta.

Aivan toisenlaisen tarjonnan asiakas kohtasi Kappelin Kellarissa vuosina 2001 ja 2002, jossa kaupattiin ainoastaan kotimaisia oluita. Sen Oluthuoneen tarina oli lyhyt.

– Olimme ehkä aikaamme edellä, Juvonen arvioi.

– Samoin Kappelin Panimo oli aikaansa edellä, Loponen uskoo.

Siideribaari Manna oli lyhytikäinen ilo.­

Hentoa itseruoskintaa aiheuttaa myös vuosituhannen vaihteessa toimineeseen siideribaari Mannaan liittyvät muistelot.

– Saattoi olla vähän korkealentoinen idea, Juvonen sanoo.

– …ja edellä aikaansa, Loponen komppaa.

Vuosikymmenten aikana Oluthuoneissa pähkinäannokset ovat saaneet rinnalleen korealaisittain maustetut hot dogit ja mozzarellatikut.

– Aluksi olivat suolapähkinät, sitten kilpailtiin kellä on suurin jättitoast, Loponen muistelee.

Jos olutkulttuurin sanansaattajina itseään nyt pitävät ammattimiehet voivatkin nauraa alkuaikojen kommelluksille, niin ylpistymiseen ei ole varaa. Kotimaisten panimoiden lukumäärän kasvaminen kourallisesta noin sataan, vaatii jatkuvaa työtä myös anniskelupuolella. Ravintolapäälliköt sanovat viikoittain valitsevansa yhteistyökumppaneidensa noin 200 oluesta myyntiin tulevat tuotteet.

– Pitää tietää panimoista. Mihin voi luottaa ja mihin ei, Loponen sanoo.

– Toisaalta se on työn suola, Juvonen sanoo ja viittaa jatkuvaan koulutukseen ja oppimiseen.

Juvonen kehuukin Oluthuoneiden henkilökunnan harrastuneisuutta muun muassa siitä, että moni panee itse kotonaan olutta.

Korona-aikana ravintolapäälliköt Loponen ja Juvonen ovat havainneet, että mitä kauemmas postinumerosta 00100 mennään, niin sitä paremmin bisnes sujuu.­

Vaatimustasoa palvelupuolella nostaa sekin, että myös asiakkaat, varsinkin nuoret tietävät tuotteista enemmän kuin ehkä koskaan. Samalla myös kulutuskäyttäytyminen on muuttunut. Yhtenä esimerkkinä käy Oluthuone Kaislaan myyntiin tuleva alkoholiton tynnyriolut.

– Alkoholittomien oluiden kulutus on räjähtänyt, ja kasvuluvut ovat meilläkin isot, Loponen sanoo.

Vaikka läheskään kaikki baareissa kulutettu juoma ei ole alkoholitonta, niin ilmapiiri on Juvosen ja Loposen mukaan baareissa sivistyneempi kuin viime vuosituhannella. Alkoholittomien kirjoa ovat oluiden lisäksi kasvattaneet myös erikoiskahvit, joita Juvonen on lanseerannut muun muassa Oluthuone Konepajassa ja Oluthuone Ratamossa.

– Viikonloppuillat ovat ihan erilaisia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten, he muistelevat.

– Nyt tilataan sen ison sijasta myös 1-2 desin olutannoksia. Halutaan maistella eikä välttämättä humaltua, Loponen kuvaa muutosta.

Oluthuoneissa se todentuu muun muassa kassakoneen kautta: viikonloppumyyntien piikit eivät enää erotu selvästi.

Loponen ja Juvonen uskovat, että lähituotanto on jatkossa Oluthuoneissakin entistä tärkeämmässä roolissa. He odottavat kotimaisilta pienpanimoilta enemmän laatua kuin nimikkeiden määrää. Samoin he uskovat, että ”unohdetut klassikot” palaavat suosioon. Niillä he tarkoittavat esimerkiksi belgialaisia oluita.

HOK-Elannon Oluthuoneita on 17 kappaletta. Ne työllistävät noin sata henkilöä. Oluthuoneissa vietetään 1.-11.10. FCBR-oluttapahtumaa. Silloin seitsemän suomalaista panimoa valtaa satakunta oluthanaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat Reseptit

Tuoreimmat Reseptit