Niin sanottu sikailu buffetpöydissä nousi puheenaikeeksi, kun Ikaalisten kylpylän keittiöpäällikkö Aki Koivuniemi otti kuvia aamiaispöytiin jätetyistä, kukkurallisista lautasista ja julkaisi paljon huomiota saaneen kirjoituksensa Facebookissa.
Lyhyesti kerrottuna hän halusi tuoda esille toistuvan ilmiön, jossa buffetpöydistä kasataan kohtuuttomia annoksia ja kuinka paljon se tuottaa aivan turhaa ruokahävikkiä.
Kun Koivuniemen ottamia kuvia katsoo, roskiin menevän ruoan määrä järkyttää ja suututtaa myös siksi, että kammottavat esimerkit ovat vain yksittäisiltä päiviltä. Samaa todistetaan jossakin päivittäin, viikosta ja vuodesta toiseen.
Aihe on herättänyt keskustelua ja se on hyvä asia. Tällä viikolla ruokahävikki on ollut näkyvästi otsikoissa. Se on yksi tärkeä aihe myös ilmastonmuutokseen liittyen.
– Turhan ruoan tuottamisen kasvihuonepäästöt vuodessa koko ruokaketjussa vastaavat noin 350 000 henkilöauton vuosikilometrejä. Ruoan osuus kaikesta kulutuksemme ympäristövaikutuksesta on 40 prosenttia. Ruokahävikki on tästä ehkä tarpeettominta ympäristökuormaa, erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta kertoi Ilta-Sanomille syyskuussa.
Buffetpöytäkeskustelu on vain pieni yksityiskohta aiheeseen liittyen, mutta siihen liittyy myös yksi tärkeä seikka, joka ei nouse esiin riittävän usein.
Se on yksinkertaisesti ruoan ja työn arvostaminen.
Tai niiden totaalinen puute.
”Sikaileva” ja tuhlaileva käytös kertoo myös siitä, että tehtyä työtä ei arvosteta tarpeeksi. Ei arvosteta sitä valtavaa työtä ja pitkää ketjua, jonka ansiosta pöydissä ylipäätään on ruokaa.
Asiaa koskevissa keskusteluissa esiintyy esimerkiksi kommentteja, joissa ajatellaan ”asiakkaan olevan kuningas”. Että jos kerran maksaa ruoasta, voi tehdä mitä lystää. Että ravintolat saisivat olla onnellisia, että asiakkaita tulee.
”Asiakas on kuningas” -ajatusmallia kuuluttavat ihmiset eivät ole ehkä käsittäneet juuri sitä kaikkein tärkeintä ja oleellisinta pointtia:
Itseään kunnioittavissa ravintoloissa kaikki tehdään juurikin asiakkaan vuoksi ja heitä varten. Ruoat suunnitellaan, valmistetaan ja tarjoillaan asiakasta mahdollisimman hyvin palvelevasti, jotta asiakas voisi kokea saaneensa rahoilleen vastinetta. Parhaimmillaan jopa elämyksen.
Kaikki se suunnittelu ja valmistaminen on pitkäjänteistä, kunnianhimoista, raakaa työtä. Puhumattakaan koko ruokaketjusta. Viljelijät, ruoantuottajat, kaikki mikä siihen vaikuttaa. Eikä se ole vähän.
Ravintoloiden keittiöissä ei voida, tai ei ainakaan kannata tehdä yhtenäkään päivänä rimaa alittavia suorituksia, sillä työn jälki on nähtävillä ja todettavissa välittömästi.
Asiakas ei palaa, jos tuote ei miellytä.
Jotta ”Kuningas Asiakas” olisi tyytyväinen, ruoantuottajat ja ravintolat pyrkivät kuuntelemaan palautteita ja toiveita. Asiakkaiden toiveet esimerkiksi siitä, että ruoan alkuperä on julkista ja läpinäkyvää ja että valitaan mahdollisimman kestäviä ja eettisiä ratkaisuja, otetaan itseään kunnioittavilla tahoilla huomioon.
– Älkää suuttuko, ymmärtäkää, aamiaispöydistä kuvia ottanut Aki Koivuniemi halusi sanoa kirjoituksessaan.
Se on hyvä viesti. On järkyttävää, jos se työ, mitä koko tässä pitkässä prosessissa ruoantuotannosta alkaen on lopulta tehty, päätyy biojätteeseen minuuteissa siitä, kun se on aseteltu tarjolle. Ilman minkäänlaista ajatusprosessia omien, pieniltä tuntuvien tekojen merkityksestä.
Ravintoloissa ja ruoantuotannossa tehdään paljon työtä, jotta meille olisi tarjolla syötävää. Eri tahoista riippuen mahdollisimman laadukasta ja hyvää.
Joka ikinen päivä.
Onneksi on paljon niitä, jotka ymmärtävät sen.
