Suomalainen kahvila keskellä ei-mitään vetää väkeä jopa ulkomailta – näissä kolmessa kotimaisessa kahvilassa on käytävä

Julkaistu:

Kahvilat
Vielä on kesää jäljellä – ja sitä myöten aikaa kotimaan erilaisten kahviloiden kiertelyyn. Esittelemme kahvilan kaukana kaikesta, toisen korkealla vesitornissa ja Tove Janssonin kantapaikan.
Tänä kesänä olemme esitelleet monia viihtyisiä ja herttaisia ruokapaikkoja, joita Suomen rajojen sisäpuolelle mahtuu.

Lue lisää:
Kuten lukijoidenkin kommentit osoittavat, on usea paikka vielä esittelemättä, eikä kesäkään ole vielä ohi.

Kolme kahvilaa erikoisissa paikoissa

Tarjoilujensa ja sisustuksensa ohella kahvila voi hurmata myös sijainnillaan: se saattaa tönöttää keskellä maalaismaisemaa, kaukana saaristossa lossimatkan päässä, tai vaikka korkeuksissa.

Teimme katsauksen kolmeen omalla tavallaan erikoiseen kahvilaan.

Pulsan asema

Vuodesta 2015 Petra ja Lasse Karjalainen ovat pyörittäneet kahvilaa vanhalla, vuodelta 1867 peräisin olevalla rautatieasemalla Pulsassa.

– Asema on ollut pitkiä aikoja tyhjillään, mutta täällä on myös toiminut alkoholistien hoitokoti. Sen aikana tehtiin tärkeää työtä restauroinnin suhteen, Petra Karjalainen kuvailee.

Erityislaatuista Pulsan asemassa on se, että se sijaitsee kaukana kaikesta. Esimerkiksi Lappeenrannasta matkaa kertyy yli parikymmentä kilometriä. Silti porukkaa saapuu paikalle sankoin joukoin, oli vuodenaika mikä tahansa.

– Monet sanovat, kun tulevat vaikka Mikkelin rampilta alas, että matka on jo itsessään hermolepoa, kun rauhassa maalaismaisemissa ajelee. Ulkomaalaiset kehuvat sitäkin, että tänne tullaan hiekkatietä pitkin, sillä se on erilaista ja mielenkiintoista, Karjalainen mainitsee.





”En tiennyt, mitä teen keskellä ei-mitään”

Sveitsistä lähtöisin oleva Petra kertoo muuttaneensa Suomeen 32 vuotta sitten. Ensimmäiset 28 vuotta hän asui Joensuussa ja perusti sinne Taitokorttelin ja tämän yhteyteen Kauppaneuvoksen kahvilan.

– Mieheni Lasse on kotoisin Pulsasta ja päätti ostaa täältä remontoitavan mökin. Sitten heittäydyttiinkin uuteen seikkailuun ja muutettiin tänne!

– Aluksi en tiennyt, mitä teen keskellä ei-mitään. Ajattelin perustavani suunnittelutoimiston, mutta sitten Lassella välähti: meidän pitäisi pelastaa vanha asema ja siihen kuuluvat 19 rakennusta, jotka muodostavat pienen kylän, Karjalainen sanoo.

Ja niin sai alkunsa Pulsan asema, joka on muutamassa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa tunnettuna kahvilana.

– Meillä kahvilan päätarkoitus on se, että saadaan tuloista maksettua aseman ja myymälän ylläpito, jotta voidaan säilyttää kulttuuriperintöä, Petra painottaa.

Kahvilan lisäksi Pulsassa on iso sisustusmyymälä. Taloja vuokrataan myös majoitustarkoitukseen.

– Itselle on tärkeää se, että palvelu on huippuluokkaa ja että hymyillään paljon. Jotkut tulevat matkan takaa ja käyvät jopa kerran kuussa täällä ihan vain ilmapiirinkin takia. Toki halusin myös tehdä tästä hauskannäköisen paikan, koska olen alun perin sisustussuunnittelija, Petra lisää.



Kolmen juuston piiras äidin peruja

Pulsan asemalla santsikuppi kuuluu hintaan, ja kahvit viedään aina pöytään. Erikoiskahveja ei juuri ole, suodatinkahvia senkin edestä.

– Ollaan haluttu tehdä samaan tapaan kuin ennen vanhaan maalla.

Suosituin kakku on Petran mukaan ehdottomasti puolukka-kinuskikakku, jota varten Lasse käy keräämässä marjoja metsästä.

– Teemme vain sellaisia herkkuja, joista itsekin pidämme. Olen esimerkiksi valinnut joukkoon leivonnaisia, joita olen lapsena syönyt. Yksi lyömätön resepti on kolmen juuston piiras, jonka reseptin olen saanut äidiltä. Sitä kehutaan hullun lailla.

Tänä kesänä heidän apunaan on ollut sveitsiläinen leipuri. Petra on pyrkinyt siihen, että kahvilassa näkyvät hänenkin juurensa yhdistettynä karjalaiseen tunnelmaan.





Terassikahvila Torni

Varkaudessa sijaitsevan terassikahvila Tornin omistaja Tarja Mikkonen myöntää hämmästyvänsä joka kerta, kun 45 metrin korkeuteen kohoavaan kahvilaan saapuu turisteja.

– En tajua, miten he tänne löytävät! Parhaimpina päivinä meillä käy yli 600 ihmistä, ja vastikään oli Sveitsistä turisteja, Mikkonen kertoo.

Kahvila toimii vesitornissa, joka on Pohjoismaiden ainoa laatuaan, sillä vesisäiliöiden alla on asuntoja. Samalla se on kunnan oma maamerkki.

Mikkonen on pitänyt kahvilaa siellä kahdeksan vuoden ajan.

– Ollaan kehitytty vuosi vuodelta. Nykyisin ollaan osittain lasitettu, joten ei enää olla täysin sään armoilla. Aikaisemmin oli vain taivas kattona.

– Mutta onhan tämä ihan omanlaisensa paikka, joka pitää nähdä ja kokea.

Torniin pääsee sekä hissillä että kävellen. Pyörätuolella kulkevat asiakkaat pääsevät hiljattain asennetulla invahissillä ylös saakka.


Vohvelit vetävät väkeä

Kun kahvilan bravuurista kysyy, on Tarjalla vastaus valmiina: vohvelit.

– Lohivohveli ja savusampivohvelit ovat niitä suolaisista suosituimpia ehdottomasti. Vohveleita saadaan olla paistamassa kyllä koko ajan! Makeista on tänä kesänä kiinnostanut Nutella-vohveli, jossa on mukana banaania ja vaikka mansikoita.

Perusvohvelit hillolla ja kermavaahdolla kiinnostavat toki myös.

– Pirtelöt tehdään myös alusta loppuun itse, ja valikoimissa on esimerkiksi mustaherukkaa ja tyrniä. Pyritään aina siihen, että olisi erikoisempaa – ja parempaa – kuin muilla. Tulee käytyä tämän vuoksi paljon muissakin kahviloissa ja messuilla, jotta saisi ideoita.

Drinkeistä sangria on ollut varsin kysyttyä, ja sitä tehdään kannuihin omilla sekoituksilla.

Se, kuinka pitkälle syksyyn kahvila pysyy vielä auki, on Mikkosen mukaan arvoitus. Toiveena tosin olisi lokakuun loppuun.

33 vuotta yrittäjänä Varkaudessa toiminut Tarja sanoo, että eläkkeelle ei malta jäädä. Ravintoloiden ja kahviloiden pitäminen on hänelle elämäntapa.

– Ja täällä tornissa on olo kuin olisi lomalla itsekin. Kiire pysähtyy, kun tulee ylös. Oli keli mikä tahansa, on vapauden tunne, joka pitää kokea itse.


Benitas Café

Viime viikolla listasimme viisi ravintolaa, jotka sijaitsevat saaressa.
Jutun innoittama yhteyttä otti Porvoon Pellingin saaressa asuva Erkki Kallioniemi ja mainitsi siellä toimivan kesäkahvila Benitas Cafén.

– Ensin Porvooseen, sieltä noin 35 kilometriä etelään, melkein keskelle Suomenlahtea, matkalla vieläpä kolmen minuutin lossimatka. Näin pääsee Pellinkiin, Kallioniemi kuvailee.

Heidi Sivén kertoo, että Benitas Café on aloittanut toimintansa jo itse asiassa yli 30 vuotta sitten. Benitan äiti Marita perusti aikanaan pienen elintarvikekioskin saareen ja laajensi lopulta kahvilaksi.

– Vuonna 2009 tapahtui sukupolvenvaihdos, kun Benita otti kahvilan itselleen. Ollaan molemmat alun perin hoitoalalta, ja minun piti tulla auttelemaan yhdeksi viikonlopuksi, mutta tässä on nyt oltu sellaiset kymmenen vuotta, Sivén sanoo.


Pellingin kalaburgeri vetonaulana

Sittemmin Benitaksen toiminta on kehittynyt paljon. Saarelle on avattu esimerkiksi vuokrasaunoja, ja kesätoreja pidetään.

Kolme kesää sitten kahvilassa saatiin keittiö auki.

– Kahvit ja kahvileivät, sämpylät sekä lihapiirakat kahdella nakilla ja paninit – nämä kiinnostavat aina. Meillä on myös pientä elintarvikemyyntiä ja juomapuolella a-oikeudet.

Aina lauantaisin tarjoillaan Benitan perinteinen lohikeitto.

– Erikoisuutena meillä on Pellingin kalaburgeri ja Benita’s pekoniburgeri, ne ovat varmaan suosituimpia. Kalahampurilaisessa on paikallisen kalastajan nappaamaa kalaa.


Vakioasiakkaana Tove Jansson

Aivan erityislaatuista Pellingissä on kuitenkin se, että Muumien luoja Tove Janssonkin viihtyi saarella ja vietti siellä paljon aikaa.

– Tovella oli kesäpaikka Pellingin lähellä olevassa saaressa. Hän testamenttasi sen pellinkiläiselle seuralle, joka pitää museota. Museolla Jansson piti 60-luvulla piirrustuskoulua lapsille, ja kaikilla 50–60-vuotiailla alkuperäisillä saaren asukkailla on Toven muumipiirrustus, Kallioniem mainitsee.

Paikallisilla onkin kirjailijasta tarinoita vaikka kuinka. Tiedetään, että kun sää oli huono, paikallinen kalastaja tarjosi Tovelle venekyydin saarelle.

– Tove pakkasi tavaransa, oli Koskenkorva-pulloja ja muita, isoon maitokannuun, joka teipattiin kiinni ja heitettiin mereen. Viimeiseen kannuun Tove laittoi vaatteensa, hyppäsi alasti mereen, ui rantaan ja otti maitokannut vastaan, kun ei millään muulla konstilla päässyt rantaan! lisää Kallioniemi.

Myös Sivén tietää Toven olleen aikanaan kahvilankin vakioasiakas. Kirjailija myös otti mallia Pellingin majakasta Muumitaloonsa.

– Itse olen lapsena käynyt Toven mökillä, kun isä tunsi hänet. Ei hän ollut saaristolaisille mikään julkkis, vaan naapuri muiden joukossa.

– Edelleen täällä käy varsinkin japanilaisia turisteja, jotka kyselevät Toven kesäpaikan perään. Harmiksi joutuu aina näyttämään merikortista, että sinne ei autolla pääsekään ja on vähän kauempana...

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt