Riitta kyllästyi yhteispäivällisten järjestämiseen: ”Tyttären miehellä yksi A4 ei riitä luettelemaan ruoka-aineita, joista hän ei pidä”

Julkaistu:

Syöminen
”Syökööt ravintolassa”, toteaa lukija keskustelussa vieraiden erilaisista ruokarajoitteista.
Maanantaina nostimme esiin ruokarajoitteet ja ruoka-aineallergiat, joista moni suomalainenkin kärsii. Ne voivat aiheuttaa hankalia tilanteita etenkin kylässä käydessä.

– Kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti, niin rennosti kuin vain pystyy. Kestitsijää ilahduttaa varmasti eniten, jos suoraan kertoo, mitkä ruuat ainakin ovat ok. Eihän se haittaa, jos vaikka tulee puoliväliin ja sanoo, että voi tuoda osan tarjottavista, jos ruokarajoitteet ovat erityisen hankalia, ravitsemusterapeutti Leena Putkonen ohjeisti jutussa.
Aihe herätti myös keskustelua Ilta-Sanomien lukijoiden keskuudessa.

”Tilaan mitä voin, jos voin”

Nimimerkki aatikko kertoo itse kärsivänsä keliakiasta, eikä hän kestä siten myöskään laktoosia. Lisäksi löytyy eriasteisia allergioita.

– Menen sitten juhliin, kylään tai kouluun, aina on käsilaukussa syömistä. Jos tarjolla tai ostettavissa on minulle sopivaa pöperöä, olen positiivisesti yllättynyt, mutta en tosiaankaan voisi kuvitella vaativani samantasoista ruokaa ihan joka paikassa. En voi sietää ystäviäni, jotka vaihtavat ravintolaa niin kauan, kunnes löytyy heille kelpaavaa ruokaa. Itse tyydyn siihen, että suurin osa kaveriporukasta saa syödäkseen, ja tilaan mitä voin, jos voin. Minä minä -ihmiset siis ärsyttävät, hän toteaa.

Jep on samoilla linjoilla: hän ei halua tehdä keliakiastaan isompaa numeroa tai ongelmaa.

– Niillä, jotka tästä tietävät, on aina joku gluteeniton käntty pöydässä, ja jos paikka on uusi, nappaan mukaan itselleni jonkun herkun. En ala ilmoittelemaan asiasta, koska en koe sitä ongelmaksi. Emäntä on saattanut sanoa, että voi, olisit ilmoittanut, mutta kuittaan sen yleensä ja sanon, että hyvin kuule menee näinkin. Ajattelen näissä tilanteissa myös hiljaa mielessä, että eiköhän tässä ole ollut ihan tarpeeksi sinulla tekemistä näidenkin kanssa. Itse teen vieraille kaikki laktoosittomina ja gluteenittomina, muut voivat sitten itse tuoda pöperönsä, jos eivät pysty minun ruokia syömään.

– Minusta on törkeää ruveta kiukuttelemaan tarjotusta ruuasta, jota emäntä on vaivalla laittanut vierailleen, enkä nyt tarkoita allergikkoja. Olen itse ollut vegaani vuosikymmeniä, muttei tulisi mieleenkään valittaa tarjotusta ruuasta. Siinä voi tehdä hiljaisen valinnan syödessään, ei pilata kaikkien päivää. Vien aina mukanani ruokia, joita itse syön ja joista on jakaa kaikille. Ihmisiähän sitä tapaamaan menee, ja rentoa ja mukavaa yhdessäoloa ei kenenkään pitäisi pilata naurettavalla tyhjännipottamisella, Kunhan nälkä lähtee sanoo.


Sopimus ystävän kanssa

– Minä olin tuntenut erään ystäväni ainakin kymmenen vuotta ennen kuin tajusin, että hän on kasvissyöjä. Niin metelöimättä ja itseään korostamatta hän istui yhteisissä ruokapöydissä ja söi mukisematta sen, minkä katsoi voivansa syödä. Hän ei tullut ruokapöytään minä itse -asenteella toitottaen: mitäs erityistä täällä olisi juuri minulle tarjolla! nimimerkki No noice kuvailee.

Mummeli taasen mainitsee, että hänellä ja hänen keliaakikkoystävällään on yhteinen sopimus.

– Ystävä tuo omat eväät kahvipöytään. Toimii hyvin, eikä minun tarvitse tutkia tuotteita sen varalta, mitä niissä on. Toki joskus ostan jäätelöä, jota hän voi syödä.

Omista rutiineista irrottautumista ja uuden oppimista

– Itsellä ei käy liian usein vieraita, ja minulle on tärkeää, että he kokevat itsensä tervetulleiksi. Jos ruokavalion suhteen on jotain erityistä, ei ole iso vaiva tehdä ruokaa, joka soveltuu kaikille. Samalla tulee irrottauduttua omista rutiineista ja kenties opittua jotain uuttakin. Esimerkiksi ruokaisan salaatin laitan tarjolle niin, että kaikki tarvikkeet ovat omassa kulhossaan ja salaattiin kerätään sitä, mitä kukin haluaa. Myös vähähiilihydraattista leipää tuli kerran tehtyä, ja sen jälkeen onkin jäänyt tavaksi tehdä sitä itse: helppoa, nopeaa ja edullista, Uusia makuja taasen mainitsee.

Vieraat tilasivat pizzat, toiset söivät lasten hampurilaiset

Toisaalta lukijoilla on myös erilaisia kokemuksia rajoitteista.

– Mieheni sisarukset ovat huomattavasti nuorempia. Heidän ollessaan lapsia olivat he meillä kylässä, ja saunan jälkeen oli tarjolla ihan tavallisia kuorettomia nakkeja ja Heinz-ketsuppia. Anoppi ilmoitti, että tytöt haluavat syödä vain kuorellisia nakkeja ja lähti kauppaan. Sillä aikaa nakit maistuivat tytöille hyvin. Siitäkös anoppi sitten hermostui, kun kukaan ei enää jaksanut syödä hänen nakkejaan... nimimerkki Miniä muistelee.

– Meidän vieraille ei tarjottu ruoka kelvannut, vaan tilasivat pizzat. Arvatenkin odotin kovasti, milloin lähtevät kotiinsa. Viihtyivät kuitenkin muuten meillä liiankin pitkään, kun saivat pizzansa. Samat vieraat söivät kesäjuhlissamme lapsia varten tarkoitetut, itsetehdyt burgerit ja kehtasivat vielä kysyä, miksi näitä on niin vähän. Aikuinen ihminen ei jaksanut odottaa aikuisten grillaamista. Sen koommin en ole heitä kotiini kutsunut enkä kutsu, Nirppanokka paheksuu.


”Minulle riitti!”

– Ennen järjestin usein rentoja ja hauskoja ruokakestejä. Enää ei huvita, sillä sukulais-ja tuttavapiirissä on niin paljon suolistovaivaisia, allergisia tai eettisistä syistä tiettyjä ruoka-aineita vältteleviä. Viimeksi valmistin ruokaa, joka oli vehnätöntä, gluteenitonta, laktoositonta, maidotonta, munatonta, sokeritonta, vähäsuolaista ja niin lisäaineetonta kuin pystyin tarkistamaan. Piti myös tsekata, ettei pähkinää ollut päässyt kuljetushihnoille raaka-aineen valmistusvaiheessa. Minulle riitti! Seuraavaksi teen jotain todella hyvää – jokainen tuokoon sitten omat eväänsä, OI NÄITÄ AIKOJA sanoo.

– Neljän lapsen äitinä olen omakohtaisesti tutustunut erilaisiin ruokarajoitteisiin. Ei niin, että omilla lapsilla olisi sellaisia ollut, mutta heidän puolisoillaan ja lapsillaan senkin edestä. Ei oikeita rajoitteita, mutta lukemattomia ”mäentykkää”-ruoka-aineita ja muotidieettejä. Oman perheen kesken oli ihana kokoontua yhdessä sunnuntaipäivälliselle ja kokata erilaisia ruokia, nimimerkki Riitta kuvailee ja jatkaa:

– Nyt en suostu tekemään enää ainoatakaan yhteispäivällistä. Vanhemman pojan vaimo ei näet syö kalaa eikä kanaa, ainoastaan sisäfileetä ja riisiä. Lapsensa on päättänyt ryhtyä vegaaniksi. Nuoremman pojan vaimo päätti pari vuotta sitten, ettei voi syödä maitotuotteita eikä viljoja tai muutakaan hiilihydraatteja, kun ne lihottavat. Vanhemman tyttären mies ei koskekaan kasviksiin, ja lapsensa ovat ottaneet oppia tästä ruokavaliosta. Nuoremman tyttären miehellä yksi A4 ei riitä luettelemaan kaikkia niitä ruoka-aineita, joista hän ei pidä. Jos ihmiset haluavat tehdä oman elämänsä niin vaikeaksi, syökööt ravintolassa!

”Kyllä tilanne harmittaa lastakin aivan mielettömän paljon”

Mama kertoo, että hänen lapsensa on hengenvaarallisesti allerginen vehnälle ja maidolle. Kyläpaikoissa tätä ei osata ottaa huomioon.

– Kerran hänelle laitettiin keitettyjä kasviksia, joiden seassa oli voita ja kermakastiketta, eli maitoa. Lista esimerkeistä on loputon. Sekin tuntuu olevan epäselvää, että hän ei tosiaan voi edes lusikan kärjellistä maistaa, sillä allergia on niin vakava, että siihen voi pahimmassa tapauksessa kuolla, hän kuvailee.

– Monesti ihmiset sadattelevat ja kauhistelevat lapsen kuullen, kun tämä voi syödä sitä ja tätä ja miten edes jaksaa vaan noita samoja ruokia syödä. Terkkuja kommentoijille: kyllä tilanne harmittaa lastakin aivan mielettömän paljon, ja joka kerta, kun hän näitä kauhisteluja kuulee, muistuttaa häntä siitä, kuinka erilainen onkaan.

E-koodit harmittelee sitä, ettei hänen rajoitteitaan tunnuta ottavan tosissaan.

– Olen itse herkistynyt kaliumsorbaatille E202 ja bentsoehapolle E210, jota on puolukassa. Vaikea selittää, kun voi olla niin erilaisissa tarjottavissa, erityisesti kaupan leivonnaisissa. En ole saanut edes vanhempiani ymmärtämään, mitä en voi syödä, kun vain puolukka on selkeä ruoka-aine, jota en voi syödä. Saan päänsäryn ja pahimmillaan oksennan. Liian monta kertaa olen vain kohteliaisuuttani sairastunut.


– Itse en pysty syömään punaista lihaa, koska laihdutusleikkauksen jälkeen vatsani ei sitä ole juurikaan sulattanut. Hyvin varovasti voin syödä yhden valmistajan kinkkusuikaleita. Punainen liha aiheuttaa minulle järkyttävät vatsakivut ja voimakasta oksentelua. Lisäksi olen allerginen äyriäisille ja kalalle. Harrastusporukan puheenjohtaja ei ikinä muista ihan ilkeyttään, että minulle ruuan täytyy olla kanaa tai kalkkunaa. Olen useita kertoja joutunut syömään pelkkää salaattia ja perunaa, kun ei ole erikseen tilattu ruokaa. Sen kyllä muistaa, että kaksi porukasta on laktoosittomia, yksi ei syö perunaa, ja yhdellä on aina päällä milloin mikäkin dieetti, Sorrettu(ko?) kertoo.

Nimimerkki Minä, minä. haluaa nostaa esille tuputuksen, vaikka tiedettäisiin vieraan rajoituksista.

– Tämä koskee niitä emäntiä, jotka tietävät vieraittensa rajoituksista, kuten diabetes tai joku muu. Vieras ilmaisee syyn, ettei voi ottaa, mutta emäntä tuputtaa ja jopa laittaa lautaselle asetneella ”kyllä sitä nyt voi vähän syödä, kun minä olen laittanut”. Kokemuksesta sanon, että tällaistakin näkee ja on.

Ota kantaa

Onko sinulla ruokarajoitteita tai ruoka-aineallergioita?

Kyllä 37% Ei 63%
Ääniä yhteensä 6232

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt