3-vuotias esitti erikoisen toiveen aamupalapöydässä – äitiä nauratti, mutta nerokkaasta ratkaisusta syntyi arjen pelastava idea

Julkaistu:

Uusi kirja
Pojan reaktio Linda Nybergin lennossa rakentamaan annokseen oli liikuttava. Yhden aamun oivalluksesta syntyi kuvasarja ja tänä kesänä kirja.
– Eräänä päivänä kysyin pojaltani, mitä hän toivoisi aamupalaksi. Hetkeäkään miettimättä hän vastasi haluavansa kalan. Mietin, että onpahan erikoinen toive, Linda Nyberg kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Lautasellinen rakkautta (Nemo 2019).

Poika oli tuolloin 3-vuotias. Nyberg päätti toteuttaa toiveen ja alkoi kaivella ruokakaappeja ja jääkaappia. Niin kutsuttu kala syntyi lennosta ovaalin muotoisesta ruispalasta, tuorejuustosta, kurkusta, paprikasta.

– Lopuksi pienestä palasta salamitankoa tuli silmä. Siinä se oli, täydellinen kala!

Nyberg liikuttui poikansa reaktiosta.

– Sinä aamuna poikani yllättynyt hymy ja hulvaton nauru saivat minut niin onnelliseksi, ja onnen kyyneleet hiipivät silmäkulmiini. Tuo yhteinen hetki osoittautui arvokkaammaksi kuin mikään muu. Poika söi koko kalan nopeasti ja juttelimme pöydässä kaloista, merestä ja siitä, mitä kaikkea kalat syövät. Hymy pysyi kasvoillani koko päivän, Linda Nyberg kuvailee kirjassaan.

Tuon aamun oivallus oli alkusysäys idealle ja lopulta kuvasarjalle, jota Nyberg alkoi julkaista sosiaalisessa mediassa. Nyt hän on julkaissut hauskoja, lapsille suunnattuja kuvia erilaisista ruoka-asetelmista kahden vuoden ajan. Niille on ollut tilausta. Reseptikirja ilmestyi kesäkuussa.


Linda Nyberg on saanut hyvää palautetta kuvistaan ja ideoistaan. Niillä on ainakin kaksi tärkeää merkitystä: ruoan houkutteleva esillepano palvelee ja innostaa lapsia aivan samoin kuin aikuisiakin. Kuten aikuistenkin osalta, ruoasta saattaa nauttia enemmän, jos se on ajatuksella valmistettua ja parhaimmillaan kauniisti aseteltua.

– Ruuan sommittelu ei ole sattumaa, Nyberg viittaa ravintolaruokaan.

Hauskat ja mielenkiintoiset asetelmat ovat saaneet lapset myös kiinnostumaan uusista makumaailmoista, Nyberg on huomannut.

”Kaikki söivät lautaset tyhjiksi”

– Kävin päiväkodissa tekemässä lapsien kanssa näitä annoksia, Linda Nyberg kertoo Ilta-Sanomille.

– Piirsin lapsille yksinkertaisia malleja mustalla tussilla valkoiselle paperille. Esimerkiksi kalan, papukaijan ja käärmeen. Lapset saivat itse päättää minkälaisen hahmon he halusivat tehdä. Lapset olivat todella kiinnostuneita ja uteliaita. Annokset syötiin yhdessä ja käyttämättä jääneistä aineksista tehtiin pieni buffetpöytä. Lapset katsoivat toistensa tekemiä annoksia ja mitä kaveri aikoo maistaa. Joka ikinen ryhmän lapsista maistoi sinä päivänä jotakin uutta.

– Se oli aivan ihanaa ja kaikki söivät lautasen tyhjäksi.


Valikoivan lapsen ruokailut voivat olla stressaavia vanhemmalle

Joissakin perheissä lasten syöminen voi olla pieni haaste, joskus jopa hieman stressaava asia. Jos lapsi on hyvin valikoiva ruokien suhteen, tai ei yksinkertaisesti malta syödä kunnolla, vanhempien huoli saattaa aiheuttaa paineita: syökö lapsi riittävästi ja terveellisesti?

Nybergin ajatusta voi ainakin kokeilla, jos lasta on vaikeaa saada maistelemaan erilaisia ruokia.

– Eikä siitä tarvitse tehdä pitkää prosessia. Esimerkiksi perhetuttavani laittoi viestiä, että oli saanut lapsensa syömään, kun oli tehdyt tavalliseen paahtoleipään silmät, suun ja korvat. Se ei vie kovinkaan pidempää aikaa, kuin tavallisenkaan voileivän tekeminen, Nyberg toteaa.

Nyberg kirjoittaakin kirjassaan, ettei hauskoja annoksia tehdäkseen tarvitse olla supervanhempi. Lapset eivät yleensä ole yhtä ennakkoluuloisia kuin aikuiset.

– Lapsi näkee kyllä sen, että aikuinen on nähnyt vaivaa.

Kehut ovat hyväksi

Linda Nyberg toteaa, että on täysin ymmärrettävää, jos lapsilla on inhokkiruokia.

– Ei kaikesta tarvitse tykätä, eihän aikuistenkaan tarvitse. Mutta aina voi yrittää maistella. Jos maistaminen ei onnistu, lasta voi pyytää edes haistamaan ruokaa, sekin on hyvä alku. Kun poikani oli 4-vuotias, sovimme, että uutta ruokaa maistetaan kolme kertaa. Huomaan kyllä, jos lapsi ei oikeasti pidä jonkun ruoan mausta, enkä pakota syömään mitään.

– Olen ollut ylpeä, jos lapsi on uskaltanut maistaa. Lapsen pitäisi saada kuulla kehuja paljon.


Vanhan ajan säännöt saisivat unohtua

Itse ruokailuhetki on tärkeä. Nyberg ei kannata vanhanaikaista tapaa, jossa ruokapöydässä vallitsee täyden hiljaisuuden vaatimus. Hän kirjoittaa kirjassaan, että lapsi syö yleensä paremmin, jos häneltä kyselee kaikenlaista. Joskus itse asetelmasta syntyy ruokahetken puheenaihe.

– Olemme keskustelleet esimerkiksi pöllöistä ja mistä kalat saavat ruokansa, Nyberg kertoo.

– Aikuisten pitää toki saada keskustella, mutta jos lapsi ei mahdu mukaan keskusteluun, hänellä on tylsää ja hän saattaa keksiä jotakin muuta tekemistä. Tämä muu tekeminen on yleensä pelleilyä tai muuta koheltamista, hän kirjoittaa.

Ruoka ei ole vain ravintoa

Nyberg vastaa kirjassaan myös mahdollisiin epäilyihin siitä, että annokset ymmärretään ruoalla leikkimiseksi.

– Jotkut saattavat miettiä, onko hauskojen välipalojen tekeminen vain ruoalla leikkimistä ja pahojen tapojen opettamista lapselle. Päinvastoin. Ennemminkin haluan opettaa poikaani arvostamaan ruokaa. Haluan näyttää hänelle, että ruokailu ei ole vain ravinnon saamista ja polttoainetta päivään, vaan se on arjen tekemistä kauniiksi ja olennainen osa tapakulttuuria.

Nybergin saamissa viesteissä on myös kiitoksia.

– Jos voin auttaa muita, se on kyllä mahtavaa ja upea tunne.

Lisää kuvia voi katsoa Lindan Instagramista.

Lähde: Linda Nyberg, Lautasellinen rakkautta (Nemo 2019)


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt